Lintusäikähdys

Allekirjoittaneen mieleen jääneistä kohtaamisista luonnon eläinten kanssa on vuorossa pikkulinnun ja haukan välinen saalistustilanne, jonka keskelle päädyin kerran aivan sattumoisin osumaan.

Tapahtui alkusyksystä noin vuonna 2015.

Suoraan muistin päältä

Tämäkin tapaus on syöpynyt äärimmäisen kirkkaana mieleeni, niin että se on milloin tahansa helppo sieltä kaivaa ja kertoa. Tapahtuma löytyy heti tuoreeltaan myös mökkipäiväkirjaan minun silloin kirjoittamanani, mutta kun niiden vihkojen käsiin saaminen ei nyt helpolla onnistu, niin kerron taas vaan suoraan muististani. Päivämäärä ja vuosikin jäävät näin pelkän arvauksen varaan, koska semmoiset eivät minun muistiini tartu sitten ollenkaan. Omaksi ilokseni kaivan kyllä joskus esiin ne aikanaan tekemäni muistiinpanot ja vertailen niitä tähän kirjoittamaani versioon.

Sereeninen kahvihetki

Olin vähän aikaisemmin saapunut mökille yksikseni, viettämään yhtä sellaista retriittiä, joita olen vuosikymmenten aikana monia harrastanut. Silloin olin ensimmäiseksi askareekseni tietenkin keittänyt kahvit ja istuin siitä sekä ihanasta alkusyksyn järvimaisemasta nauttien terassin pöydän ääressä, aivan avoimen tuvan oven vieressä.

Aivan salamana joku pikkulintu lensi läheltä naamani ohi, niin että pelkkä ilmavirtauskin minut säikäytti! Kahvikuppi oli onneksi juuri silloin pöydällä, muuten se olisi pudonnut kädestäni. Ja aivan samalla sekunnin osalla naamani edessä oli iso petolintu, joka siivet levällään onnistui jarruttamaan syöksynsä ja kääntymään sivulle!!! Sen jarrutus laittoi jo jakaukseni toiseen asentoon. Kaikki tuo tapahtui varmasti alle yhden sekunnin aikana ja koko juttua pystyi ylipäätään palastelemaan vasta vähän myöhemmin.

Seuraavaksi huomasin, että se pikkulintu oli lentänyt ovesta sisään mökkiin ja räpisteli siellä nyt hädissään. Löysi kuitenkin saman tien uudelleen sen avoimen oven ja lensi sekin tiehensä.

Jälkituumailut

Sydämenlyöntejäni kahvikupin ääressä rauhoitellen koetin laittaa tuota tapahtumasarjaa järjestykseen päässäni. Se pikkulintu saattoi olla varpunen. Tai sitten joku muu. Ja se petolintu oli haukka. Netistä haukkojen kuvia heti selaillen, arvelin sen olleen kanahaukka. Näihin arvailuihin on kuitenkin syytä suhtautua suurella varauksella. Aikaikkuna kun oli sellainen ja minä tällainen.

Tapahtumien kulku oli kuitenkin selkeästi seuraava. Pikkulintu pakeni saalistavaa haukkaa, lentäen suoraan sisään mökin avoimesta ovesta. Aivan kannoilla ollut haukka puolestaan jarrutti ja kääntyi pois juuri ennen ovea. Niin suuri lintu ei olisi mökin sisällä mitenkään ehjänä selvinnytkään.

Sen pituinen se.

–Kari

Tarina julkaistu alkuperäisessä asussaan Lähierä-blogissa.

Kuva: kuvituskuva, Jonna Saari

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.