Kapea, mutta kilometrinen Kyynäränharju halkoo Liesjärveä Tammelassa

Nuuksion ja Sipoonkorven tuntee liki jokainen pääkaupunkiseudun aktiivinen luonnossaliikkuja. Kauas ei jää maineessaan myöskään Torronsuo. Vaan sitä lähempänä, alle sadan kilometrin päässä Helsingistä, Tammelan pitäjän eteläosista löytyy Liesjärven kansallispuisto, jossa on varsin monipuolisesti nähtävää. Joku tovi sitten kerroimmekin Linnavuoresta ja Ilveksenluolakalliosta.

Tänään ei mennä kovinkaan kauas edellisestä paikasta, mutta silti täysin toisenlaiseen maailmaan. Kohteena on nimittäin Kyynäränharju, joka on lähes kilometrin mittainen kapea harju, joka loivasti mutkittelee yli Liesjärven ja halkaisee sen kahteen osaan.

kyynäränharju (8)

Itse astelin harjua kohti pohjoisesta päin. Keskellä kulki siisti polku, jonka ylle suuret puut kurkottivat molemmin puolin. Lokakuu pisti parastaan ja kauniin ruskan lisäksi osa puista oli vielä urhoollisesti vihreässä asussaan. Yleistunnelma oli kuitenkin keltainen ja jo matalalta paistaneen auringon säteet korostivat tuota loistoa, joka silmien kautta virtasi jonnekin syvälle mielen perukoille. Siinä oli hyvä olla.

Kuin varkain harju kuroutui vain parikymmentä metriä leveäksi. Kun se ei noussut myöskään kovin korkealle, pohdin, että mahtoivat olla lempeitä seudun myrskyt ja laakea järven pohja, kun eivät olleet huuhtoneet näin hentoista muodostelmaa aaltojen sekaan. Lujaa tekoa se siis taisi olla, ei ollut muuttunut juurikaan siitä, mitä Hjalmar Appelgren kirjassaa 1890-luvulla kuvasi.

kyynäränharju (12)

Kirja tiesi kertoa myös kohdasta, jossa harju on kapeimmillaan. Siinä oli joskus vesi virrannut yli ja virran kohtaan oli ihmisvoimin tehty rakenteita kulkua helpottamaan. Kohtapa näkisin tuon itse, mitä lie paikalla nykyään?

kyynäränharju (13)

Puolessa välissä harju tosiaan katkesi. Ei pitkältä matkaa, reiluksi metriksi vain, eikä syvästi, vain parikymmentä sentti oli syvyyttä vesikaistalella joka yhdistyi järven puolet toisiinsa. Vaikka se oli vaatimaton, niin kylliksi siinä näytti kuoreparvelle olevan. Tokkopa olisi edes kiinnittänyt huomioni niihin, jos eivät olisi yskäissessäni ponnahtaneet kaikki yhtäaikaa liikkeelle melkoisen pärskähdyksen kera.

Tuon kapean uoman ylitti kauniisti harmaantunut silta, joka näytti olevan kotonaan syyspäivän lempeän melankolisessa tunnelmassa. Talvi oli tulossa jossain säälittömien pakkastensa kera. Kauniita toki nekin ovat vaan tyystin toisella tavalla.

Kartta. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 6730769 E 327867

Lisätietoa Liesjärven kansallispuistosta Luontoon.fi.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.