Karjaan Lepinjärvi ja lintutorni lehtojen sylissä

Raaseporissa, Karjaan lähellä sijaitseva Lepinjärvi on yksi Uudenmaan arvokkaimmista lintujärvistä. Järven rantaa pitkin kulkee polku, joka vie lintutornille – ja matkaa voi jatkaa myös Brobackan muinaisjäännöksille.

Lepinjärven ympäristö- ja kulttuuripolku Raaseporissa (Karjaalla)
Päivämäärä: 6.9.2026.
Luontopolkumiehen reittinumero: 720.
Reitin pituus: 3 km (Hangon tien laidasta Pelikaanitornin kautta laavulle ja takaisin)
Kohokohta: Pähkinäpensaslehdot, Lepinjärvi lintutorneineen.
Parkkipaikka: Uikkukuja 2, Karjaa. Runsaasti tilaa. Paikka kartalla.
Julkiset liikenneyhteydet: Paikallisliikenne Bossen pysäkki noin 700 metrin päässä, Bäljarsin kiertoliittymässä. Lisätietoa tästä.
Opasteet/kyltit: Puutteelliset. Lisätietoa tekstissä.
Varusteet/jalkineet: Korkeiden kasvien viidakossa pitkät lahkeet (ja ehkä jopa hihat) tarpeen.
Vaativuustaso: Keskivaativa reitti.
Tulipaikka: Yksi tulipaikka.

Ystävä ehdotti luontoretkeä syyskuiseen sunnuntaihin. Minä ehdotin kohteeksi Karjaan Lepinjärveä. Olen ajanut siitä todella usein ohi ja jostain syystä Lepinjärven polku jäi aina väliin. Nyt olisi aika käydä tutustumassa paikkaan, josta olin lukenut sekä Raija Hentmanin Etelä-Suomen retkeilyopas 1 -kirjasta että Retkipaikan aiemmasta artikkelista.

Tiesin sen, että polulle lähdettäisiin Helsinki-Hanko-tien pohjoispuolelta. Auton voi pysäköidä joko ST1:n tai ABC:n parkkipaikalle, tai AD-Centerin tilavaan pihaan Uikkukujalle. Se oli sunnuntaiaamuna aivan tyhjä. Tästä voi kävellä Helsinki-Hanko-tien ali kevyen liikenteen väylää pitkin. Valitettavasti täällä ei ole mitään reittiopasteita.

Matka jatkuu komean auringonkukkapellon ohi.

Emme olleet ihan varmoja reitistä, mutta seurailin polkumerkintöjä Karttaselain-sovelluksessa, jota usein käytän. Polku vaikutti kulkevan pellon laitaa ja kohti Lepinjärven rantametsikköä. Kovin paljoa ei polku ollut näkyvillä.

Rannan tuntumassa löysimme pitkospuut ja opasteen. Minulla oli kuvitelma, että tästä käännyttäisiin oikealle. Todellisuudessa tässä on T-risteys ja pitkospuita kulkee molempiin suuntiin. Aloitimme reissua tekemällä käännöksen oikealle kohti lintutornia.

Reitti oli tässä todella tukkoinen. Pahimmillaan heinät, horsmat, mesiangervot ja nokkoset peittivät koko pitkokset. Tuttu juttu: kävellään kädet pään päällä, jottei nokkoset polttele käsiä. Totuuden nimissä on sanottava, että ne taisivat polttaa polvia jopa housujen läpi.

Polku kulkee rannan suuntaisesti komeassa lehtimetsässä. Täällä oli ihastuttavia maisemia myös ylöspäin katsellessa.

Kohta oltiin kuivalla maalla, pähkinäpensaslehdossa.

Pysäköintipaikalta oli aika tasan kilometri matkaa Pelikaanitornille. Sen lähellä on opastaulu, jossa on paljon perustietoa Lepinjärvestä. Järvi on keskimäärin vain metrin syvyinen ja sen kasvillisuus on harvinaisen rehevää. Se on myös lintujen muuton aikana erityisen tärkeä levähdys- ja ruokailupaikka. Täällä on laskettu yli 3000 lintua samanaikaisesti. Opastaulussa mainitaan myös lähellä olevat muinaisasutukset rautakaudelta. Alueet on merkitty karttaan – samoin seudun polut.

Pitkospuusilta vie taululta järven rantaan tornille. Mahtaako tässä keväisin olla kovinkin kosteaa? Ainakin sillasta on tehty sen verran korkea, ettei ihan pieni tulva haittaa kävelyä.

Lepinjärvi on yli kaksi kilometriä pitkä ja 700 metriä leveä. Ollaan järven länsipäässä, ihan koko järveä tästä tuskin näkeekään. Tornin ja rannan väliin on kasvanut pajukkoa, mutta toki lintujen tarkkailu onnistuu kiikarien avulla. Tänään näimme ainakin laulujoutsenia ja silkkiuikkuja. Lintuja näkyi ehkä muutamia kymmeniä, ei sentään satoja. Tornissa oli myös penkki, joten pidimme tässä samalla kahvitauon.

En ollut tehnyt kotiläksyjä tarpeeksi hyvin. Minulla oli etukäteen sellainen kuva, että reitti kulkisi vain rannan tuntumassa. Kartasta huomasimme kuitenkin rannasta pois kulkevan polun, joka vei laavulle. Lähdimme sitä tutkimaan. Polku kulkee metsän ja pellon rajalla. Metsät ovat täällä lehtipuuvoittoisia – pihlajia, haapoja, koivuja, tervaleppiä.

Laavu on mäen päällä, parisataa metriä Pelikaanitornista. Taukoa emme nyt enää tarvinneet. Tästä olisi varmasti voinut jatkaa vielä Brobackan muinaismuistoille, mutta sitä emme tällä kertaa tehneet. Näin jälkeenpäin: harmittaa, mutta ehkäpä siellä tulee vielä piipahdettua.

Palailimme rantaan ja rannan suuntaisesti takaisin pellon laitaan. Tältä näyttää maisema juuri ennen opasteelle tuloa. Tiheää kasvustoa pitkosten päällä.

Lähdimme nyt opastaululta toiseen suuntaan, kohti Stora Näsetiä. Sielläkin piti olla lintutorni, sen hoksasin vasta karttaa tutkiessani. Tämä polku osoittautui kuitenkin pahemmaksi viidakoksi. Jätimme leikin kesken hieman tämän jälkeen, kun polku katosi korkean kasvillisuuden väliin. Kävelimme parisataa metriä, tornille näyttäisi kartan perusteella olevan toinen mokoma.

Polun vieressä huomasimme kuitenkin taulun, joka kertoi Stora Näsetin polttokenttäkalmistosta.

Lähdimme palaamaan Helsinki-Hanko-tietä kohti. Piti ottaa vielä kuva ihastuttavasta auringonkukkapellosta. Taustalla näkyy alikulkukäytävä ja oikeassa reunassa läheinen huoltoasemarakennus.

Kävelyä kertyi noin kolme kilometriä, siihen kulutimme tunnin ja kymmenen minuuttia. Emme tavanneet muita ihmisiä.

Polku tuntui toki helpohkolta, sillä korkeuseroja täällä on aika vähän. Laavulle noustaan parikymmentä metriä, mutta hyvin loivasti. Juurien ja kasvillisuuden takia (täällä ei aina näe kunnolla jalkoihinsa) reitti on kuitenkin keskivaativa. Suunnitelma: täällä pitää käydä uudestaan keväällä ennen heinikon villiintymistä. Aion piipahtaa katsomassa Stora Näsetin tornin sekä Brobackan muinaismuistoalueen. Päivitän tekstiä sen jälkeen!

Sijainti: N=6661999.177, E=313287.207 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=60,0524733, GEO:lon=23,6463811

Voit seurata retkitunnelmiani myös Facebookissa
ja Instagramissa: @luontopolkumies 

Luontopolkumiehen muita reittejä lähistöllä:
Risslan metsäpolku
Malmbackan luontopolku
Gumnäsin ulkoilureitti
Elisaaren luontopolku

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle.