Älgön ympäri – Melontaretkellä Tammisaaren kansallispuistossa

Surffaamme aalloilla kohti kahden saaren välistä kapeikkoa ja huuliltani pääsee riemunkiljahdus – myötäiset aallot nostavat minua puolta metriä korkeammalle ja tuuli työntää lempeästi selkäpuolelta juuri siihen suuntaan, mihin olimmekin menossa. Elokuun aurinko väikkyy maininkien reunoilla niiaillessamme kohti saarten suojaa.

• Retken lähtöpiste kartalla
• Reittimme pituus 27 km
• Kulkuaika 3 pv
• Muuta: Tarkista sääennuste aina ennen kuin lähdet vesille, myös retken aikana. Ulkosaariston ulkoreunalla liikkuminen on vaativaa merimelontaa, ja olosuhteet voivat muuttua hyvin nopeasti.

Tammisaaren kansallispuisto on yksi Suomen viidestä merellisestä kansallispuistosta. Itse en ollut käynyt näistä yhdessäkään. Merimelontakokemusta minulla on verrattain vähän. Muutama vuosi sitten teimme ystäväni kanssa kajakkiretken Käärmeluodoille Helsingin edustalle. Sitä edeltävä merimelontakokemukseni olikin yli 10 vuoden takaa, kun meloimme veljeni kanssa Kallahdesta Villinkiin. Lyhyt matka, mutta saarilta suojaton kulku ja meren villi aallokko jäi mieleen. Viime vuosien melontaretket ovat kohdistuneet Linnansaareen, Kolovedelle ja Joutenvedelle, ja alla on ollut useimmiten kanootti.

Suunnitelma lyhykäisyydessään: neljä miestä, kaksi kajakkia, yksi kanootti. Lähtö perjantaina klo 12 ja paluu sunnuntaina klo 12. Ajatuksena kiertää Älgön saari, sikäli mikäli säät ovat suotuisat.

Kanootti meillä on omasta takaa, muuten olemme vuokrauspalvelujen varassa. Tammisaaressa melontavehkeitä vuokraa Melontatehdas, jolla on toimipisteet Knipnäsin uimarannalla ja Gullön saaren luoteispuolella. Laitteiston kuljetus onnistuu esimerkiksi Skåldön saarelle, joka on parempi lähtöpiste kansallispuistoon suuntautuville retkille. Päätimmekin ottaa kuljetukset Glännvikeniin, Skåldön länsipuolelle.

Kajakit vai kanootti

Retkeä edeltävänä iltana yksi retkueemme jäsen ilmoittaa sairastuneensa ja toinen rikkoneensa autonsa. Suunnitelmat uusiksi siis. Päätämme kuitata kajakkivuokrat kuljetuksineen tappioksi ja lähteä ystäväni kanssa hänen kanootillaan. Aamulla pidämme kuitenkin vielä pienen tuumaustauon. Tuulet ovat Tammisaaressa yli kuutta metriä sekunnissa ja on päivänselvää, että kajakki on merellä sekä nopeampi että turvallisempi kulkuväline. Olin juuri edellisenä iltana peruuttanut kajakkikuljetukset, joten pirautan Melontatehtaan Jönsille ja peruutan peruutuksemme. Jätämme kanootin pilttuuseensa.

Ajamme Tammisaareen kaupoille ja keräämme tarvittavat einekset viikonlopun mittaiselle reisulle. Vettä ostimme 7,5 litraa per mies, mikä osoittautui juuri sopivaksi määräksi. Kaupasta suoriuduttuamme ajamme Skåldön lossille. Mutustamme Sommarön sataman kahvilassa karjalanpiirakat munavoilla ja pian seisommekin Glännvikenin rannassa odottamassa kajakkitoimitusta. Jönsin saavuttua perässävedettävän kanssa valitsemme käyttöömme retkikajakit, kelluntaliivit, melat ja aukkopeitteet.

Viime vuodet olemme kulkeneet lähinnä kanootilla, joten varusteille käytettävissä oleva tila tuntui verrattain ahtaanpuoleiselta. Sinne kaikki kuitenkin sujahti. Laitoin leiriytymiskamppeet eteen ja loput taakse. Lopputuloksena alkumatkasta ehkä hivenen takapainotteinen kulkine, mutta eipä tuo tuntunut menoa haittaavan. Perusperiaatehan on pitää kajakki suhteellisena tasapainoisena, eli tavarat kölilinjaan ja takana olevan pakkausluukun raskaammat kamppeet lähelle melojan selkää.

Kohti Modermagania

Pakattuamme kajakit, alkaa vettä ripsiä ensin vähän ja pian reilummin, ukkosjyrähdysten saattelemana. Odotamme autossa myrskyn laantumista ja pääsemme vihdoin vesille vasta kolmen maissa. Ylitämme Skåldön ja Ängholmenin välissä olevan vesiväylän mahdollisimman rivakasti. Moottoriveneitä ja vesiväyliä Tammisaaressa riittää, ja osa veneilijöistä paahtaa melkoisella vauhdilla. Kajakkien räikeästä värityksestä huolimatta en luottaisi ihan jokaisen kuskin tarkkaavaisuuteen, joten väylät on syytä ylittää jahkailematta.

Seurailemme Ängholmenin rantaa länteen ja puikimme saarten lomitse etelään Älgön pohjoispuolelle, missä käännymme itään seuraillen rantaviivaa myötäpäivään. Kurofjärdenin selällä puskee jonkinlaista tuulta vastaan, mutta koillispuolen saarirykelmät suojaavat meitä pian. Meillä on päivän kohteena Modermaganin saari, jonne pääsemme kahdessa tunnissa. Lähestymme luoteispuolelta kiertäen ja hakeudumme saaren etelään avautuvaan lahteen.

Parkkeeraamme kajakit rantakallioiden lomaan ja lähdemme tutustumaan lähiympäristöön. Nuotiopaikka check, pöytä ja penkit check, telttapaikat check. Aivan täydellinen paikka luonnonkauniin saariston sydämessä. Pystytämme leirin ja kävelemme saareen reititetyn luontopolun. Reittimme ohittaa kluuvilammen, joka on täynnä lumpeita. Seurattuamme polkua jonkin aikaa otamme vähän lisää korkeutta, ja pian avautuvat laajemmat maisemat saaren koillispuolelle. Purjeveneitä on ankkurissa viereisen Groplandetin luonnonsatamassa, eikä ihme. Modermagania ei turhaan sanota Tammisaaren kansallispuiston kauneimmaksi saareksi. Palattuamme leiriin käyn ruokailun välissä pulahtamassa lahteen. Vesi on arviolta yli viisitoista astetta lämmintä. Täydellistä.

• Melonta 8,4 km, kävely 2,5 km

Saarten suojassa

Sisäinen kelloni herättää minut seitsemän aikoihin. Hetken heräiltyäni kerään aamupalakamppeeni absidista ja siirryn piknik-pöydän ääreen keittämään kahvia. Jauhoin kotona minigrip-pussiin kahvia ja laittelen sitä omassa rauhassa Aeropressillä ystäväni vielä nukkuessa. Ihastelen merimaisemaa aikani. Kaverini herättyä syömme kiireettömän aamupalan ja lähdemme vesille puolenpäivän aikoihin. Sää näyttää koko lailla samanlaiselta kuin edellisenä päivänä, joten päätämme jatkaa Älgön kiertoa myötäpäivään.

Otamme suunnan etelään. Kiikaroimme Modermaganilta merivyöhykkeen kaljuja luotoja, jotka herättivät kiinnostuksemme. Kuitenkin heti, kun irtaudumme saariston suojasta, puskee vastaan selvästi isompaa aallokkoa. Päätämme jättää leikin sikseen ja melomme mieluummin sävyisissä vesissä saarten suojissa länteen. Kierrämme Fladalandetin eteläpuolelta ja suuntaamme kohti saaren tulipaikkaa lounas mielessämme. Ennen tulipaikkaa ohitamme kuitenkin lahden, joka päättyy aivan pieneen kannakseen kahden lahden välillä. Kivinen kannas kohoaa vain muutaman metrin korkeudelle vesirajasta. Aivan täydellinen lounaspaikka aurinkoisessa saaristossa! Syömme lounaat ja köllöttelemme kivillä, katsellen merikotkan liitoa puunlatvojen yllä.

Lounaan jälkeen suuntaamme luoteeseen, mutta käymme vielä kurkkaamassa ystäväni ehdotuksesta Mejholmenin ja Horsholmenin kapeikon. Kalliot kohoavat kapean rännin ympärillä ja virtaus on melkoinen. Palatessamme hetken päästä samaa reittiä joutuu toden teolla lapioimaan päästäkseen eteenpäin.

Melomme länteen Älgön ja Skedön välistä ja Skedön jälkeen otamme suunnaksi luoteen, pujotellen pienten luotojen ja saarten välistä Byxholmeniin. Byxholmen sijaitsee kansallispuiston alueen vieressä ja on Uudenmaan virkistysyhdistyksen operoima. Täällä pitäisi olla sauna jossakin. Se löytyykin saaren pohjoisrannalta. Rantaudumme ja käymme katsastamassa maaston. Ajatuksemme oli katsoa miltä saunan välitön lähiympäristö näyttää ja harkita, josko jäisimme saarelle yöksi. Saunasta huolimatta, ja koska on vasta iltapäivä, lähdemme kuitenkin etsimään rauhaisampaa leiripaikkaa. Jätämme Byxholmenin taaksemme ja rantaudumme muutamaankin saareen täydellistä leiripaikkaa etsien. Sellainen löytyy vihdoin Halsholmenin länsirannalta.

Rantauduttuamme kiipeämme kallioiselle rinteelle, joka osoittautuu erinomaiseksi paikaksi nauttia auringonlaskusta. Pystytämme leirin, syömme päivällisen ja katselemme ohitsemme lipuvia purjeveneitä pitkälle iltaan. Loppuillasta yksinäinen kapteeni parkkeeraa purjeensa, hyppää veneestä rantaan ja ankkuroi kauniin puuveneensä puunrunkoon. Ihailemme hallittua suoritusta. Kaikki on tässä juuri nyt täydellistä.

• Melonta 12,8 km

Viimeinen etappi

Heräämme seitsemän maissa, tavoitteena päästä lähtemään yhdeksältä liikkeelle. Emme kuitenkaan kiirehdi liikoja, ja kajakkimme irtautuvat rantakivikosta puoli kymmenen aikoihin. Olemme sopineet kajakkien kuljetuksen kahdeksitoista, joten siihen mennessä meidän on viimeistään oltava takaisin Glännvikenissä.

Sujahdamme salmesta Heimosholmenin ja Marholmenin välissä Älgön tuntumaan ja seurailemme pääsaaren pohjoisrantaa itään. Lävistämme Uddfjärdenin vesiväylän ja puikkelehdimme Långörenin ja Skoörenin välissä olevan matalikon läpi Ängholmenin rannan tuntumaan. Matalikolla ohitsemme meloo mies kanootissa.

Koko matkan ajan seuranamme on mukava länsi-lounaistuuli, ja parhaimmillaan meidän tarvitsee vain ohjata peräsintä polkimilla melan levätessä kajakin kannella. Tämähän on melkein liian leppoisaa. Pian ylitämmekin viimeisen selän ennen Glännvikeniä. Edellisten päivien kivikkoisten rantautumisten jälkeen on mukava ajaa pehmeään rantahiekkaan ja nousta kajakista liukastelematta.

Ehdimme hyvin purkaa kamamme kajakeista ennen kuin Jöns saapuu hakemaan veneitä. Vaihdamme lyhyesti kuulumiset ja lähdemme sitten ajamaan kotia kohti. Retken alun yllätyksiä lukuun ottamatta kaikki sujui jopa poikkeuksellisen odotetusti. Suurin kysymys näissä melontaretkissä tietysti on sää, joka oli meille oikein suotuisa. Silloinkin kun tuulta oli vähän enemmän, sen suunta oli meidän etenemiseemme nähden otollinen. Kohteena Tammisaaren kansallispuisto on etelässä asuvalle sen verran helposti saavutettavissa, että taatusti suuntaamme tänne vielä uudestaan. Ja ehkä silloin nautimme niistä Byxholmenin löylyistä.

• Melonta 5,8 km

Teksti ja valokuvat: Mika Puskala

Instagram-tilini löydät osoitteesta instagram.com/outamailta