Saimaan helposti saavutettavat helmet, osa 2/2: Jouten Joutenvedellä

Tämän kaksiosaisen juttusarjan ensimmäisessä osassa meloimme Linnansaaren kansallispuistossa, ja tuolloin myös aikeenamme ollut Joutenvesi jäi olosuhteiden pakosta väliin. Linnansaaren ja Koloveden kansallispuistoihin verrattuna Joutenveden luonnonsuojelualueen erikoisominaisuus on sen tiheä saaristo ilman erityisen suuria selkiä. Päätimme, että palaamme sen äärelle varmasti uudelleen, ja niinhän me teimme. Seuraavana vuonna lähdimme kolmeen pekkaan kohti Saimaata.

Melonta Joutenvedellä

• Retken lähtöpiste kartalla
• Reittimme pituus 35 km
• Kulkuaika 4 pv
• Saapuminen julkisilla: Katso täältä
• Lähtöpaikan osoite: Kiramontie 27, Oravi
• Muuta: Tarkista sääennuste aina ennen kuin lähdet vesille, myös retken aikana. Tutustu myös Joutenveden järjestyssääntöön, joka sisältää mm. maihinnousukieltoja.

Ajankohta oli suurin piirtein viikkoa aikaisempi kuin ensimmäisellä reissulla, elokuun viimeinen viikko. Matka tuttuun lähtöpaikkaan eli Oraviin meni sutjakkaasti jo useamman kerran kokemuksella, ja pääsimme täyteen ladattuine kanootteinemme vesille iltakuuden tietämillä.

Joutenveden labyrinttimäinen vesistö on parhaiten navigoitavissa GPS:ää käyttäen, sillä loputtomat saaret, poukamat, salmet ja kapeikot tekevät etenemisestä parhaimmillaan varsin epälineaarista ja taatusti yllätyksellistä. Oravin vuokraamossa kannattaakin ottaa valokuvat seinille teipatuista kartoista, sillä niihin on merkitty tussilla otolliset tulipaikat. Sopivia leiripaikkoja ei varsinaisesti joudu etsimään, ennemminkin voi olla vaikea malttaa mielensä ja leiriytyä vasta illan suussa, potentiaalisia paikkoja kun tuppaa tulemaan vastaan sen verran tiuhaa tahtia.

Ensimmäisenä päivänä porhallamme kahdella kanootilla koilliseen. Ihmettelemme keskellä järveä seisovaa valtavaa kivenmurikkaa aikamme. Vinossa seisovan palikan päällä kasvaa pari käkkärämäntyä. Jätämme mielikuvitusta kutkuttelevan pienoismaailman taaksemme ja jatkamme matkaa. Päädymme Saunasaareksi nimetylle pienehkölle saarelle, jonka ainoita asukkeja saamme kunnian olla. Meloimme Oravista pari tuntia, ja iltakahdeksan maissa olemme perustaneet leirimme kuivalle kamaralle. Syömme hyvin ja menemme maata.

Aamupalalla suunnittelemme päivän ohjelmaa. Päätämme kiertää itäpuolella olevan Mäntysaaren vastapäivään. Ajamme Vihtakannansaaren länsilaidalla olevan hoikan salmen läpi takaisin selälle ja painamme luoteeseen. Tällä etapilla saamme jonkin verran taistella tuulta vastaan ja epävakainen taivas tiputtelee silloin tällöin vesipisaroita päällemme. Jatkuvaa sadetta ei onneksi tämänkään päivän kohdalle osu. Syömme lounaan pienen pienellä saarella. Näitä minimaailmoja Joutenvedellä toden totta riittää.

Alkuillasta pääsemme “perille”, eli toisin sanoen päätämme leiriytyä heti kun sopiva paikka eteemme ilmaantuu. Jänissalon koillispuolella on Välisaaret, jotka vaikuttavat mukavalta maastolta leiriytymiseen. Jalkaudun ensin pienehkölle saarelle tutkailemaan maastoa lähempää. Rinteistä on. Päätämme katsastaa pohjoispuolella olevan Korkeasaaren, minne päädymme loppujen lopuksi asettumaan. Käyn tänäkin iltana uimassa, saarta reunustava hiekkavoittoinen pohja on kuin tehty väsyneen melojan peseytymistarpeisiin.

Seuraavana aamuna kirkas taivas helottaa järvenselälle. On aika alkaa hakeutua lähemmäs Oravia, sillä olemme seuraavana päivänä suuntaamassa takaisin kotiin. Jatkamme kuitenkin vielä hetken verran luoteeseen ja sujahdamme Savojen rajalla olevan salmen läpi isohkon Mäntysaaren (kyllä, näitä Mäntysaaria riittää Joutenvedellä useammankin saaren nimeksi) toiselle puolelle, missä käännymme tiukat 90 astetta kohti etelää. Etelään sitten melommekin loppupäivän verran.

Pidämme lyhyen tauon Mäntysaaresta erkanevalla pienellä kallioniemellä ja myöhemmin lounastauon Kangassaaren pohjoispuolella. Viritämme kaasukeittimet ja katselemme selälle. Siinä istuessamme, kolmeen pekkaan ja jokaisen katse järvellä, musta keilapallo nousee pintaan parinkymmenen metrin päässä meistä. Utelias saimaannorppa tuijottelee meitä hetken, ja siinä kohtaa kun olemme kaivamassa valokuvauskalustoa esiin, kuulapää painuu takaisin pinnan alle piiloon. Mouhkaamme innostuneina. Että pitikin sattua, juuri sillä hetkellä kun kaikki tuijottavat järvelle, niin juuri siihen pisteeseen nousee tuo Saimaan verraton alkuperäisasukki. Uskomattoman hyvää tuuria!

Jatkamme vielä lyhyen matkaa etelään päin ja laitamme leirin pystyyn nimettömälle pikkusaarelle Kangassaaren suojaiselle lahdelle. Kaunis päivä päättyy sateettomaan iltaan ja yöhön. Minä vaihdan täksi yöksi teltan riippumattoon, retkueemme eräs jäsen päättää nukkua taivasalla. Muutaman metrin päässä vesirajasta todella tuntee nukkuvansa keskellä Saimaan saaristoa.

Aamulla melomme etelään kohti Oravia. Painamme Laamasalmen läpi ja siitä tiukasti länteen, kunnes pääsemme Oravin kanavan suulle. Viimeisen päivän matkaksi tulee leppeät viisi kilometriä, aikaisempina päivinä meloimme 10 kilometriä kunakin. Tänne voisi todellakin tulla uudestaan, ja alkaapa kiinnostus herätä pidemmällekin melontavaellukselle, aina Linnansaaresta Kolovedelle tai toisinpäin.

Teksti ja valokuvat: Mika Puskala

Instagram-tilini löydät osoitteesta instagram.com/supermiqa