Lappi valmistautuu talveen – kuvia syksyn viimeisistä ja talven ensimmäisistä tunnelmista Jeesiöjoelta

Räiskyvän ruskan oranssinkirjava peitto on hiljalleen valahtamassa pois Lapin päältä. Maaruska jatkaa vielä hetken aikaa punahehkuaan koivujen ja haapojen pudotettua jo lehvätakkinsa maahan. Kaikki etenee hyvin nopeasti – vain muutamassa päivässä saattaa maisema riisua itsensä lämpimästä keltaisesta kolkon harmaaseen ja ruskeaan. Ensilumen saapuminen on vain ajan kysymys, odottava tunnelma leijuu ilmassa päivästä, viikosta toiseen.

Vietin kaksi vuorokautta syrjäisen erätuvan rauhassa Jeesiöjoen rannalla Sodankylässä kuvaten talveen valmistautuvan Lapin luonnon tunnelmia. Kaukana kaikesta ilman sähköä ja nettiä oli helppo keskittyä ympäröivän luonnon kokemiseen.

Ruskan ja lumipeitteen väliin jäävä ajanjakso on upeaa aikaa olla Lapissa. Hiljaisuus ja rauha jättävät tilaa luonnon kokemiselle ja omille mietteille etenkin, kun vetäytyy syrjään isommista keskuksista.

Alla muutama ottamani valokuva syksyn viimeisistä sekä talven ensimmäisistä sävyistä, näyistä ja tunnelmista.

Haavat Jeesiöjoen rannalla olivat jo lehdistä paljaat. Kosken rauhaisa kohina täytti maailman. Jeesiöjoki tunnetaan kuulemma hyvänä kalajokena, ja eräkämpän vieraskirjan mukaan moni onkin saanut joesta esimerkiksi harjuksia.

Alkunsa Jeesiö- tai Jesiöjoki saa Kittilästä, Kumputunturin helmoilta. Se virtaa ensin Jeesiöjärven ja myöhemmin Jeesiön kylän kautta eteenpäin ja laskee Kitiseen Sodankylässä. Minä istuskelin rannalla ja katsoin kuinka virta kampasi vastarannan heinikon helmoja nätisti menosuuntaansa. Mietiskelin, kauankohan vesipisaralla kestää matkata tästä silmieni edestä Sodankylän keskustaan, missä se yhtyy Kitiseen. Ja milloinkohan se on merellä?

Illan hämärtyessä alkoi vastarannalta kantautua uhmakasta röhinää. Suuri hirvas siellä piti tokkaansa ojennuksessa, kun eläimet olivat saapuneet joelle juomaan. Onneksi porot olivat virran takana – hirvaat voivat olla vaarallisia tähän aikaan vuodesta, saattaen käydä jopa ihmistä puskemaan jättimäisillä sarvillaan. Sanotaan, että niitä pitää alkaa varoa kun puolukat kypsyvät, kas kun rykimäaika ajoittuu puolukoiden kanssa yksiin.

Ruskan lumon väistyessä jotakin vielä lumoavampaa tulee tilalle. Tähtitaivas kirkastuu kirkastumistaan, ja revontulia näkee silloin tällöin jo aikaisin illalla. Tänä syksynä on loimuja ollut jo paljon – minusta enemmän kuin monina aiempina syksyinä. Myös Jeesiöjoen ylle reposet virittelivät valojaan jo hyvissä ajoin ennen puolta yötä. Yllä kuvassa näkyvä Pohjan portti – pohjoiselle taivaalle ilmestyvä revontulikaari – oli vasta alkusoittoa.

Puolilta öin taivas hehkui jo aivan vihreänä. Loimujen liikkeet olivat nopeita, välillä erottui jopa silmin selkeitä punaisen ja oranssin värejä. Esitys oli tainnut jatkua koko yön. Seuraavana päivänä kyläläisten kanssa jutellessani kuulin, että vielä aamulla puoli viideltä olivat taivaanvalkeat tanssineet.

Aamulla oli monta astetta pakkasta.

Yön ja aamun pakkaset valmistelevat luontoa ja ihmismieltä ensilumeen. Maaruska ja maahan pudonneet lehdet näyttävät kuin ne olisi kuorrutettu sokerilla, maa jäisine lehtineen on liukas ja hengitys höyryää aamun kylmyydessä. Jos vielä taivas on sininen, kuten tänä aamuna oli, on maisema aivan ihmeellisen kaunis, eikä ruska-aikaa jää kaipaamaan, kun tilalla on jotakin niin kaunista uutta.

Kaksi laulujoutsenta lensi äänekkäästi tööttäillen virran yllä kohti Sodankylää.

Kosken kohina jatkuu tasaisena ja rauhoittavana vielä onneksi hyvän aikaa, ennen kuin talven kylmyys sen pitkäksi aikaa vaimentaa.

Nautin koskien kohinasta vielä kun sitä riittää. En pidä siitä, kun jää kahlitsee vedet.

Kauhoin joesta mustankirkasta vettä ämpäreihin padassa lämmitettäväksi.

Auringon noustessa loppusyksyisen pakkasaamun taivaalle, värimaailma voimistuu ja on ennen puolta päivää räikeimmillään. Sininen taivas, kirjava maaruska ja kirpeän kirkas ilma luovat tunnelmaa, joka on mahdollista kokea vain lyhyen aikaa vuodesta.

Näihin aikoihin myös metsän linnut ovat liikkeellä. Metsot ja etenkin teeret näyttäytyivät Jeesiöjoen rantametsissä isoin joukoin.

Lapin lokakuu on aivan kaunista aikaa. Ei se häviä syyskuun ruskalle millään lailla, on vain erilainen.

Rauhallisempi.

Ja jotenkin, jollakin lailla elämänmakuisempi.

Retkikohteita Jeesiöjoen varrella:

Kumputunturi

Sodankylän kotiseutumuseo (ks. Visit Sodankylä)

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.