Kuvittaja Heidi Koseniuksen käsissä luonto ja sen otukset ikuistuvat liikuttavan upeisiin teoksiin

Hirvi lepäilee rauhaisasti talvimaisemassa esi-isäänsä kuvaavan kalliomaalauksen alla. Pieni tonttu rapsuttaa suden poskea kaamospäivän valossa, ja suuri karhu seisoo saapujaa tiiviisti tuijottaen suolla, jonka yllä pauhaa mahtava ukkonen. Nämä ovat muutamia Heidi Koseniuksen maalauksia, jotka värisyttävät luonnonystävän sisintä. Kun Kosenius menee luontoon, ideat kuviin saapuvat hänen luokseen.

Kanta-Hämeessä Riihimäellä asuva Kosenius on ammatiltaan graafinen suunnittelija. Hänen luonto-aiheisiin kuviinsa on voinut hyvin törmätä paitsi hänen Instagram-tilillään @sammalsiipi, myös postikorteissa sekä luonto- ja retkeilyaiheisissa Mamma och liten -lastenkirjoissa.

Koseniuksen töissä luonto sekä erilaiset säät ja vuodenajat tunnistettavine tunnelmineen ja väri- ja valomaailmoineen ovat kantava teema.

– Olen piirtänyt pienestä saakka, ja jo lapsena tein omia kirjoja, lehtiä ja sarjakuvia. Eläinten ja luonnon piirtäminen ja maalaaminen on minulle aina ollut tärkein harrastus ja mielenkiinnon kohde, ja etenkin lapsena piirsin paljon vedenalaismaisemia, Kosenius kertoo.

Puolisonsa kanssa hän harrastaa myös retkeilyä, mistä lisää tuonnempana. Hän ei kuitenkaan suuntaa luontoon hakemaan inspiraatiota, vaan nauttiakseen luonnosta – inspiraatio ja teosten aiheet kyllä ilmenevät luonnossa kuin itsestään.

– Niitä vain tulee, menenpä sitten minne tahansa. Luonnon lisäksi myös musiikki ja kirjat inspiroivat minua.

Valokuvat ja luonnokset apuna

Koseniuksen teoksissa liikkuu monia eläimiä sekä myös ihmisiä ja mielikuvitusolentoja. Valokuvat ja pikaiset luonnokset ovat tukena uusien kuvitusten synnyssä.

– Minulla on paljon kuvia odottamassa oikeaa hetkeä. Niistä voin sitten uutta teosta aloittaessani valita. Se on eräänlaista palapeliä, jossa sijoitan mielessäni olevan hahmon haluaamani maisemaan, jonka olen aiemmin kuvannut tai luonnostellut, Kosenius avaa kuviensa syntyä.

Jo retkellä ollessaan hän saattaa sielunsa silmin kuvitella vaikkapa kiven päällä istuvan maahisen tai metsässä kulkevan ilveksen. Kun sitten taiteilun aika koittaa, on juuri kyseisen hahmon sijoittaminen teokseen luonnollista.

– On esimerkiksi työ, jossa ilves istuu talvisessa maisemassa ja taustalla näkyy jääputous. Jääputous on oikea paikka omassa lähiluonnossani, ja alueella on nähty ilveksiä, Kosenius paljastaa.

– Mietin teokset yleensä aika valmiiksi jo paikan päällä, ja saatan tehdä siitä myös nopeita luonnoksia odottamaan varsinaista toteutusta.

Kooltaan Koseniuksen teokset ovat yleensä A4–A2. Yksityiskohtaisen teoksen luomiseen menee helposti viikko. Vaikka maalauksissa nähdään monia mielikuvitusolentoja, ovat todelliset lajit hyvin totuudenmukaisia.

– Haluan tehdä eläinlajeista tunnistettavia, joten maalaaminen on samalla myös tutkimustyötä. Jos deadlinea ei ole, olen aika viipyilevä tekijä. Tykkään fiilistellä teokseen haluamaani tunnelmaa rauhassa ja saada sen kunnolla vangittua.

Eläinkohtaamiset inspiraationa

Kosenius on omilla retkillään kohdannut eläimiä aidoissa tilanteissa. Yksi maagisimmista hetkistä oli uivien hirvien näkeminen.

– Oli kylmä marraskuun päivä ja olimme retkellä avopuolisoni kanssa lähijärvellä. Kävelimme rannassa ja teimme ruokaa, kun sitten erotimme uivat hirvet järvellä. Kokemus oli todella vahva ja tuntui maagiselta, siltä, kuin olisin siirtynyt kauas muinaisuuteen, Kosenius muistelee.

– Hirven pyhyys pohjoisille kansoille sekä kuvat kalliomaalauksissa ja -kaiverruksissa kiinnostavat ja kiehtovat minua.

Hän kertoo nähneensä myös järven jäällä juoksevan villisian sekä monia merikotkia. Jälkimmäisen kanssa sattui viime kesänä poikkeuksellisen mielenkiintoinen kohtaaminen.

– Pääsin seuraamaan merikotkan ja ruskosuohaukan tappelua saaliista Hämeenlinnassa Vanajaveden rannalla. Saalis oli alun perin ruskosuohaukalla, mutta kotka tuli sitä hätyyttämään ja linnut kaartelivat ja syöksähtelivät edessäni ja yläpuolellani haukan yrittäessä pitää saaliinsa itsellään. Tapaus päättyi niin, että haukka pudotti saaliin rantametsään ja piiloutui sinne itsekin. Kotka jäi kaartelemaan järvelle hetkeksi ja lensi sitten matkoihinsa. Se oli minusta tosi hieno kokemus, varsinkin kun linnut lensivät lähellä, Kosenius muistelee.

Myös erilaiset luonnonilmiöt voivat toimia inspiraationa. Kosenius kertoo esimerkiksi pelänneensä nuorempana pimeää aika paljonkin, ja pelkäävänsä yhä ukkosta hieman.

– Mielikuvituksen lähtiessä laukalle vaikkapa pimeässä, voi luonnossa nähdä monenlaisiakin hahmoja ja muotoja.

Joitakin eläimiä Kosenius on ikuistanut musteella siten, että on ensin kastellut paperille eläimen siluetin ja sitten lisännyt märälle alueelle mustetta. Muste leviää oman mielensä mukaan siluetin sisällä, luoden teoksesta omanlaisensa ilman, että taiteilijä voi sitä hallita. Monille näistä eläimistä Kosenius on tehnyt sydämen kohtaa merkitsevän sydänpisteen, jollainen on tuttu muinaisista kalliomaalauksista.

Vinkki! Kokeile tehdä luonnossa yksinkertainen luonnos maisemasta edessäsi. Älä yritä saada siitä realistista tai hienoa, luonnostele vain mitä näet, sen suurempia pähkäilemättä. Jos nautit luonnostelun tunteesta, ehkä haluat antaa piirtämiselle mahdollisuuden tulla osaksi retkiäsi?

Myyttinen, kiehtova Saimaa

Kodin lähellä on eräs Koseniuksen lempimetsistä ja hänen mielenmaisemansa. Se on tunnelmallinen ja suojeltu korpinotko, vankka ja hämyisä eteläsuomalainen kuusimetsä, jonka tunnelmaa voi aistia työssä nimeltä Sammalhenki. Teoksessa olevan pöllömäisen, sammalpeitteisen otuksen Kosenius näki unessa, ja siitä inspiraationsa saivat lopulta myös hänen taiteilijanimensä sekä tyylitelty logonsa.

– Unessa näkemäni otus jäi mieleen ja luonnostelin sen heti herättyäni, etten unohtaisi sitä. Teoksen metsä muistuttaa rakasta lähimetsääni.

Kiinnostus mytologiaan on syttynyt Koseniuksessa vasta myöhemmällä iällä. Se on tuonut moniin teoksiin mukanaan myyttisiä ja jopa mystisiä elementtejä, ja tunnelma eri teosten välillä voikin vaihdella iloisen kepeästä hyvinkin synkkään.

Rakkaan lähiluonnon lisäksi yksi Koseniuksen lempiretkipaikoista onkin kiehtova ja myyttinen Saimaa.

– Viime syksynä kävimme Neitvuorella, josta avautui yksi hienoimmista ruskamaisemista Luonterille. Saimaalla minua kiehtovat sen geologinen historia, norppa ja kalliomaalaukset, Kosenius luonnehtii.

– Melomassa olemme Saimaalla käyneet Koloveden kansallispuistossa, joka oli todella upea, karun kallioinen ja erämainen, hiljainen paikka.

Kalliomaalauksia hän kertoo käyneensä hiljattain katsomassa myös Kirkkonummella, ja kesällä on luvassa uusi retki Saimaalle. Talvisin hän hiihtää lähijärvillään ja vierailee myös pohjoisessa, viimeksi Posiolla.

Taiteillessa leimahtaa itseilmaisun ilo

Teosten tunnelma syntyy Koseniuksen mukaan pitkälti väreistä, ja taiteilijan mielialalla saattaa olla siihen vaikutusta – tai sitten ei. Kosenius kertoo, että iloisellakin mielellä voi olla hauska luoda synkempää aihetta ilman, että mielikin siitä synkkenee. Häntä motivoivat luomisen ja käsin tekemisen ilo.

– Haluan tehdä aina vain uutta ja lisää. Piirtämisen kautta pääsen ilmaisemaan itseäni. Sanoilla se voi olla joskus vaikeaa, mutta kuvalla onnistuu paremmin.

Kosenius haluaa luoda iloa myös muille.

– Olen saanut palautetta, että kuvani ovat liikuttaneet. Kerran eräs kommentoi, että halusi asumaan kuvani sisälle. Tuntuu ihanalta, että pystyn herättämään tällaisia tunteita, Kosenius miettii ja lisää, että hän haaveilee saavansa kuvittaa lisää kirjoja ja tekevänsä myös kokonaan omia lastenkirjoja.

Välillä on kausia, kun kuvitukset eivät ota syntyäkseen. Silloin voi valokuvata aiheita tuleville, kuvitusrikkaammille kausille.

Löydä Heidi Koseniuksen teokset:

Instagram @sammalsiipi & sammalsiipiart.com

Kuvat: Heidi Koseniuksen kotialbumi