Kummituksia, taitelijoita ja Suomen ensimmäinen tunnettu kalliomaalaus – Hvitträsk

Vitträsk-järven rantakalliosta löydetyt kalliomaalaukset kielivät alueen erittäin pitkästä asutushistoriasta. Itse Sibelius löysi v.1911 Suomen ensimmäisen kalliomaalauksen ollessaan vierailulla Saarisen ja Geselliuksen luona.

1-maalaus2

Kirkkonummen Vitträsk-järven rannoille muodostui 1900-luvun alussa arkkitehtonisesti mielenkiintoinen huvilayhteisö. Monet rakennuttajat olivat varakkaita liikemiehiä, pappeja, lääkäreitä ja pankinjohtajia, joten heillä oli vara antaa sen aikaisille nimekkäille suunnittelijoille miltei vapaat kädet huviloiden suunnittelussa. Kyläläisiin tämä herrasväki ei ollut missään tekemisissä elleivät tarvinneet huviloilleen työvoimaa.

Sibeliuksen nuottikustantaja R.E.Westerlundin rakennuttaman Hvittorpin lisäksi toinen yhteisön kannalta merkittävä rakennus oli Hvitträsk, jonka suunnittelivat arkkitehdit Herman Gesellius, Armas Lindgren ja Eliel Saarinen. He ostivat vuonna 1901 Marievik-palstan järven rannalta ja rakensivat siihen ensin pikku huvilan, Lilla Villan. Hirsistä ja luonnonkivistä tehty päärakennus valmistui 1903.

?

Päärakennukset eteläsiipeen muutti Eliel vaimonsa Mathildan kanssa, pohjoissiipeen Lindgrenin perhe ja Gesellius jäi Lilla Villaan. Päärakennuksessa oli myös yhteinen arkkitehtitoimisto. Sittemmin tapahtui kuin Kauniissa ja Rohkeissa: Gesellius avioitui Elielistä eronneen Mathildan kanssa ja Eliel meni naimisiin Geselliuksen siskon Lojan kanssa. Kaksoishäät vietettiin 6.3.1904. Lindgren muutti perheineen 1905 Helsinkiin, jolloin Herman ja Mathilda muuttivat päärakennuksen pohjoispäätyyn.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Satavuotisen historiansa aikana huvilayhteisö on kokenut kolme sotaa ja rakennusten säilymiseen on vaikuttanut se, että Porkkalan luovutuksessa Vitträsk-järven alue jäi Suomen puolelle.

Lisää historiikkia Museoviraston sivuilta, mutta nyt niihin kummituksiin. Pienellä tutkimisella löysin suhteellisen tuoreita kertomuksia kohtaamisista Hvitträskin kummitusten kanssa, jotka enemmänkin taitavat olla niitä hyviä Henkiä kuin kirottuja kummittelijoita.

Yleisin ilmaantuja on Sofia. Hän on tummapukuinen nuori nainen, joka muinoin oli Saaristen perheen kodinhoitaja ja jolla oli salasuhde työnantajaansa. Hän kuoli mystisesti omaan huoneeseensa, joka sijaitsee kapeiden kierreportaiden yläpäässä ja jossa on suurehkolla paksulla koristelasilla varustettu ovi. Kerrotaan että Sofia on käynyt tukistamassa pohjoispäädyssä ryypiskeleviä alaikäisiä nuoria, mutta yleensä Sofia vaan vaeltelee.

???????????????

Usein havaitaan myös kissa, joka kulkee ylös ja alas portaita ja tummiin pukeutunut vanhempi mies, jonka henkilöllisyyttä ei tiedetä. Hänen kerrotaan ottaneen ravintolassa tilaus vastaan juuri ennen ravintolan sulkeutumista.

Kartanon lähellä olevalla sillalla muutama ihminen on nähnyt pienen, resuisen, likaisen itkevän tytön joka on kadonnut sillan alle, jos häntä on lähemmin yrittänyt tavoittaa.

Kartanossa vieraillessamme emme nähneet ilmiintymisiä, koska olimme miltei lumoutuneessa olotilassa, kun tutkiskelimme arkkitehtien hengentuotetta siniset muoviset kengänsuojat jaloissamme.

Talon seinissä kulkivat palvelijoiden huoltoportaat, joita myöten he pääsivät tyhjentämään herrasväen yöastiat ja lisäämään puita kartanon lukuisiin uuneihin. Sanonta ”seinilläkin on korvat” pitää täällä paikkansa.

Laskeutuessamme näitä kapeita portaita pitkin alakerrassa olevaan kartanon sydämeen, keittiöön, totesimme vain, että palvelustytöt eivät varmaan ole olleet kovin isoluisia, jotta ovat pystyneet kantamuksien kanssa portaissa kulkemaan.

Jos käyt kalliomaalauksilla, käykää ihmeessä samantien tutustumassa arkkitehtuuriin – ainakin jos etempää tulette.

Kartta. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 6674608 E 362583

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.