Kumikajakilla Kalainsaareen ja Vähä-Haukkasaloon Päijänteen kansallispuistossa

Toukokuussa 2021 aikomuksemme alustavasti oli mennä helatorstaina kiertämään Päijätsalon luontopolku, josta osa kuuluu Päijänteen kansallispuistoon. Suunnitelmamme kuitenkin muuttuivat, kun reilua viikkoa aiemmin mieheni sai pienen polvivamman. Patikointi kipeän polven kanssa ei ollut vaihtoehto. Täytyi siis muuttaa suunnitelmaa. Onneksemme olimme tilanneet juuri kevään kynnyksellä kahden istuttavan kumikajakin, joka mahdollisti retkelle lähtemisen kuitenkin.

Jouni Laaksosen Retkeilijän kansallispuistot -teoksesta lähdimme selvittämään meille soveltuvaa melontakohdetta. Suuntasimme Padasjoen laivasatamaan, josta pääsisi helposti Kalainsaarelle ja Vähä-Haukkasaloon. Laaksosen kirjassa on aina kartan kuvassa merkittynä ne alueet, joissa maihinnousu on kielletty lintujen pesimärauhan vuoksi tiettyinä aikoina. Nämä kaksi saarta valikoituivat kohteeksi siksi, että niissä maihinnousu ei ollut kielletty ja ne olivat sopivan melontaetäisyyden päässä laivasatamasta.

Kohteet kartalla:

Padasjoen satama

Kalainsaari

Vähä-Haukkasalo

Kajakki valmiina lähtöön Padasjoen laivasatamassa

Padasjoen laivasatamassa pumppasimme kajakin, heitimme pelastusliivit päälle ja lähdimme matkaan kauniissa ja aurinkoisessa säässä. Kalainsaarelle oli kartan mittakaavan mukaan vajaan kahden kilometrin matka. Olimme toista kertaa kumikajakilla liikkeellä. Kumikajakki tuntui vakaalta, mutta ei sillä kovin ripeästi päässyt etenemään. Onneksi ei ollut kuitenkaan kiire minnekään. Melomisen aiheuttama liplatus rauhoitti ja tuntui rentouttavalta.

Saavuimme Kalainsaarelle noin puolessa tunnissa. Olimme saarella täysin kahdestaan, mikä tuntui onnenpotkulta – laatuaikaa kahdestaan luonnossa. Vietimme saarella reilun tunnin verran vain katsellen paikkoja, syöden eväitä ja istuen rannassa kirkkaan veden äärellä. Ajoittain luonnonrauhaa häiritsivät vain ohi ajavat veneet. Saarella olisi ollut myös tulentekopaikka, mutta metsäpalovaroituksen vuoksi tulet jäivät tällä reissulla tekemättä.

Kalainsaaren rauhasta riittävästi nautittuamme päätimme jatkaa matkaa Vähä-Haukkasaloon, jonne olisi kartan mukaan matkaa arviolta reilut neljä kilometriä. Aikaa meni siis tuplasti sen, mitä meloimme Kalainsaarelle.

Matkalla näimme hienoja kallioisia saaria, joita ihastelimme. Vähä-Haukkasalon edessä oli yksi vene ankkuroituna, kannella pariskunta otti aurinkoa. Muita saarella ei ollut rantautuessamme.

Melominen oli vienyt voimia, joten ennen saaren tarkempaa tutkimista pidimme vesi- ja evästauon. Aurinkoisella kelillä ei nesteytyksen tärkeyttä retkeillessä voi liikaa korostaa. Saari vaikutti kivalta, ja myös Vähä-Haukkasalossa löytyi heti rannasta merkitty tulentekopaikka sekä liiteristä puita odottamassa aikoja, kun metsäpalovaroitus ei olisi voimassa. Suuntasimme saareen tutustumisen jälkeen sen päädyssä olevalle kalliolle ottamaan aurinkoa, nauttimaan maisemista ja keräämään voimia paluumatkaa varten.

Paluumatka olikin raskaampi kuin menomatka, koska jouduimme melomaan vastatuuleen. Padasjoen laivasatamaan päästyämme oli edessä vielä kajakin tyhjennys ja kotimatka. Oltiin väsyneitä, mutta taas yhtä luontokokemusta rikkaampia.

/Pilvi

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.