Kirjaesittelyssä: Retki suolle – Vinkit ja kohteet luontoon lähtijälle

Tänä vuonna ilmestynyt Retki suolle -kirja (SKS) houkuttelee maamme villeimpään luontoon, soille. Suoluonnossa käkkärämäntyjen ja vaivaiskoivujen seassa voi eteläsuomalainenkin yhä kokea erämaan tuntua, ja eskapistit voivat kuvitella olevansa kaukana pohjoisessa. Moniin kohteisiin on rakennettu pitkoksia helpottamaan retkeilyä ja madaltamaan kynnystä lähteä suolle. Retki suolle -teos pyrkii samaan: se houkuttaa nauttimaan suoluonnosta paitsi monipuolisesti, myös turvallisesti. Kirja on toimittaja Päivi Mattilan ja valokuvaaja Teemu Saloriutan käsialaa.

Pehmeäkantinen, runsaasti ja kauniisti kuvitettu Retki suolle -kirja on mielenkiintoinen, suopursulta tuoksuva ja märän rahkasammalen raikkaudelta kuulostava siivu suomalaista luontoa ja retkielämää. Se ei pyri tarjoamaan kaikkea kaikille, vaan keskittyy tiiviisti soihin ja soilla retkeilyyn tarjoten kattavan määrän tietoa helposti pureksittavassa, aika ajoin ihan vain retkitarinoista nautiskeluun keskittyvässä paketissa. Kirjaa ei ole suunnattu vain retkeilykonkareille, vaan se palvelee myös aloittelijoita ja esimerkiksi lapsien kanssa retkeileviä – kaikkia niitäkin soiden, mutta myös mukavuuden ystäviä, joiden aikomuksenakaan ei ole poiketa pitkoksilta tai yöpyä luonnossa.

Vilkaisu sisällysluetteloon paljastaa, että kirja on paljon enemmän kuin vain kohde-esittelyitä maamme soista – se on myös taustatietoa suoluonnosta ja suolla liikkumisesta. Aivan aluksi perehdytään soiden muuttuviin kasvoihin vuodenaikojen edetessä ja tutustutaan suon kuuteen eri retkeilykauteen. Se, loistaako suolla sokaisevan kirkas hanki vai lotiseeko suksien alla kevättulva, vaikuttaa perustavanlaatuisesti suolla retkeilyyn.

Ennen soille siirtymistä kirjassa käsitellään myös ihmisen historiaa soilla liikkumisessa ja soiden kadottamisessa, perehdytään soiden syntyyn sekä toisaalta tiettyjen suotyyppien tuhoutumiseen ilmaston lämmetessä. Tärkeänä osana sukelletaan katsomaan soiden asukkaita, kuten lintuja, ja opitaan käytännönläheisesti, kuinka linnuille annetaan soilla retkeillessä pesimärauha. Mistä esimerkiksi tietää, että kohdalle osuneella linnulla on pesä ja hätä poikasistaan?

Huomaan kirjaa lukiessa, että vaikka olen retkeillyt soilla vuosien mittaan jonkin verran – ainakin pitkoksia pitkin tai lumikenkäillen – en ole koskaan tullut ajatelleeksi soita kovinkaan paljon. Kirja tuntuu avaavan uusia näkökulmia aiheeseen, jonka luulin olevan jo melko tuttu.

Kirjaan on ripoteltu tasaisesti mukavan naposteltavaa oivallettavaa. Mukana on mielenkiintoisten ihmisten haastatteluja eri teemojen ympäriltä, havainnoillistavia grafiikoita ja piirroksia, käytännön vinkkejä retkeilijälle sekä hauskoja, ajatuksia herättäviä tietoiskuja, kuten soiden ennätyksiä ja asiaa pitkospuiden historiasta, joka saattaa olla paljon pidempi kuin kuvittelit.

Alun jälkeen on aika alkaa konkreettisesti suunnitella suolle lähtemistä. Mitä laitetaan jalkaan ja mitä ei? Mitä kaikkia varusteita ja tietoja tarvitsee suolla liikkuva, entä siellä nukkuva – kesällä tai talvella? Mitä tekee meloja suolla, entä voiko suovettä juoda? Miten lompsitaan aapasuolla, entä sitten keidassuolla? Ihanat valokuvat tuovat esiin soiden monet kasvot ja voin melkein väittää, että jopa soiden tuoksu ja kesäkuvissa hyttysten ininä kantautuvat lukijalle – mistä siirrytäänkin kohtaan Hyttysverkko…

Kirjan tässä vaiheessa alan tuntea polttelevaa retkikuumetta. Alan kaivata suon tuoksua sieraimiini ja kosteaa ilmaa iholleni, pitkoksia jalkojen alle ja pysähtynyttä mielenrauhaa. Miltäs se viikonlopun sää näyttää, jos lähtisi vaikka Teijolle Punassuolle…

Teos perehdyttää lukijan myös ilmakuvista saataviin hyötyihin, minkä puolesta itsekin liputan suuresti. Ilmakuvista voi päätellä vaikka mitä, ja jo esimerkiksi Kansalaisen karttapaikan ilmaispalvelussa kuka tahansa saa satelliittikuvat näkyviin helposti. Retki suolle -kirjasta voi suolle aikova ammentaa, mitä ilmakuvat kertovat juuri soista.

Vaikka kuinka ottaisi kohteesta selvää ennakkoon, on pitkospuilta poikkeavan aina hyvä tiedostaa myös suohon vajoamisen mahdollisuus. Ei ole ihme, että osa ihmisistä suorastaan pelkää soita, ja niillä on myös peloteltu. Kirjassa on haastateltu soihin vajonneita, mikä tuo ehdottoman hienon mausteen aiheeseen. Elämänmakuiset muistelut siitä, millaista on olla kainaloita myöten suovellissä, tuntuvat omallakin iholla.

Talvi on meitä vastassa, mutta se ei tee kirjasta vähemmän ajankohtaista. Luminen ja jäätynyt suo voi aloittelijallekin olla mitä hienoin ensikosketus esimerkiksi lumikenkäilyyn. Teos perehdyttää talviretkeilyyn soilla aina talvitelttailua, -suunnistusta ja rinkka–ahkiovertailua myöten. Välissä olevat omakohtaiset retkikertomukset kuvineen tempaavat mukaansa luontoon ja eräelämään ja antavat aivoille ihanaa rauhaa, jonka parissa rentoutua ja fiilistellä informaatiopläjäysten välissä. Kirjassa informaation ja fiilistelyn kokonaisuus onkin melko hyvin tasapainossa.

Teoksessa on noin 250 sivua, ja osaan II eli Retkikohteisiin siirrytään sen viimeisessä kolmanneksessa. Kohde-esittelyjen lomassa on yhä jonkin verran haastatteluja, mutta pääosa viimeisestä kolmanneksesta keskittyy konkreettisten retkikohteiden systemaattiseen esittelyyn. Maantieteellisesti kirjan edetessä kohti loppuaan siirrytään soilla etelästä pohjoiseen, ja mukana on kuuluisien suokohteiden, kuten Torronsuon ja Riisitunturin lisäksi vain harvojen tuntemia paikkoja, kuten Kolarin legendaarinen Teuravuoma, Kuusamon Hyöteikönsuo, Pudasjärven Litokaira ja Espoon Tremanskärr.

Kaikkiaan kohteita esitellään 37, ja kustakin kerrotaan yleisluonnehdinnan lisäksi mm. ohjeet kohteeseen saapumiseen, mikä tietysti on omiaan höyläämään kiinnostuneen retkeilijän lähtökynnystä aina vain matalammaksi.

Kirjan loppupuolella on aika pakata reppuun kaikki opitut seikat ja siirtyä nojatuolimatkalle suolle. Kirjoittaja Teemu Saloriutan tarina johdattaa Paistunturin palsasoille kesäisen lumipyryn syliin, kun taas Päivi Mattilan loppukertomus vie peräti 800 kilometrin soiselle matkalle Lapin poikki.

Teoksen lopusta löytyy tietolähteiden lisäksi vielä suosanastoa sekä paikkahakemisto.