12 kilometrin päiväretki Kopparnäsin tuulisilla poluilla Inkoossa

Olen usein käynyt Inkoon Kopparnäsillä nauttiakseni kauniista merimaisemista. Näköala on mahtava ja rantakalliot sekä kuviot rantakivissä ovat kuvaksellisia, mutta välillä olen kaivannut enemmän käveltävää. Kerran talvella yritin löytää maastokartan avulla reitin Klobbackalle, mutta en löytänyt polkua lumisessa maassa. Olen myös tehnyt muutamia tutkimusretkiä rannikon polkua seuraten, mutta en sen enempää. Tänä vuonna sain kuulla hienoja uutisia meille retkeilijöille, jotka kaipaisimme käveltävää Kopparnäsin monipuolisessa, mutta herkässä maastossa: monipuolinen reitistö oli avattu ja merkitty maastoon.

Kopparnäsin virkistysalue, Inkoo

• Lähtöpiste kartalla
• Reitti n. 12 km (Bergudden parkkipaikka–Kopparnäs Kustrutt–Brändöskatans bulevard–Långmossa-Berget–Råbergets runda–Råberget–Sandfjärden–Brändöskatans bulevard–Brändöskatan–Kopparnäs Kustrutt–Klobbackantie–Klobbackan kierros–Kopparnäs Kustrutt–Bergudden parkkipaikka)
• Tulipaikka: useita
• Esteetön: osittain, mm. Bergudden
• Saapuminen autolla: Bergudden P-alue, Kallioniemi 21, Inkoo
• Saapuminen julkisilla: ei mahdollista
• Maasto: vaihtelevaa, tasaisesta rannasta kallioihin, leveitä ja kapeita polkuja
• Kartta ja lisätiedot: Uuvi.fi

Sään viilennyttyä elokuun alussa päätin tehdä tutkimusretken Kopparnäsin uudelle merkitylle reitistölle. Tarkistin UUVI:n kartasta, että uudet reitit muodostivat sopivan pitkän ja monipuolisen ympyräreitin, joka sisältää uusia kohteita ja vanhan tutun rannikkopolun.

Pysäköin autoni Berguddenin parkkipaikalle ja lähden hiekkatietä pitkin rannasta poispäin kohti risteystä. Aurinko paistaa, ilma on viileän raikas helteisen heinäkuun jälkeen. Kopparnäsintien vastalaidalta oranssit neliöt merkkaavat metsään johtavat Rävebergetin reippailun ja Kopparnäs Kustruttin polut.

Astun metsään. Lyhyen matkan päästä metsä avautuu aukiolle, josta polku kiemurtelee kalliometsikön läpi laajemmalle kalliolle. Poronjäkälämatot reunustavat polkua. Muutaman männyn ja koivun täplittämä avoin kallio levittäytyy eteeni. Pikkukultasiipi lepattelee ilmassa, laskeutuu poronjäkälään lepäämään, nousee uudestaan ilmaan etsimään mettä. Mieleni huokaa ja rauhoittuu.

Kalliolla hopeakelo nousee kanervamatosta, vanhat oksat levittäytyneinä kuin ojenetut kädet. Nuoremmat, elävät männyt vahtivat vanhaa keloa kunnioittavasti. Ne ovat löytäneet koloja ja kuoppia, joihin ne ovat työntäneet juuriaan, kasvaen hitaasti pidemmiksi ja isommiksi.

Polku haarautuu kahteen. Valitsen vasemman haaran pysyäkseni Kopparnäs Kustruttin reitillä, Rävbergetin reippailun suunnatessa merenrannalle.

Kävelen alas painaumaan, jossa puut kasvavat tiheämmin. Pienen metsikön maakerroksessa kohoaa ohuita runkoja. Silotorvijäkälät ruskeine pallerokruunuineen muodostavat tiheän mikrometsän, jossa vain pienemmät eliöt seikkailevat runkojen keskellä.

Metsiköstä reitti nousee loivasti toiselle kalliolle. Sammal- ja jäkälämatot verhoavat kirjavasti kalliota, jättäen myös aukkoja. Täälläkin kasvaa kitukasvuisia mäntyjä ja koivuja.

Monessa paikassa kuivuneet heinät heiluvat tuulessa. Kalliota reunustavat puut muodostavat tiheän näköisen, tummanvihreän seinän.

Taivaalla pilvet liikkuvat, kasvavat, kerääntyvät, venyvät, vaihtavat muotoaan välillä peittäen auringon. Maisema avautuu enemmän noustessani ylemmäksi kalliolla, ja meri alkaa näkyä. Symmetrinen kivipino merkkaa Långmossabergetin laen.

Kuvaan merimaisemaa. Lasken reppuni selästäni ja istun kivipinon edessä olevalle penkille. Aurinko lämmittää mukavasti, tuuli kuivaa hikistä selkääni. Syön patukkaa nauttien hiljaisuudesta, luonnon kauneudesta, lempeästä tuulesta. Kaikki lepyttävät sieluani ja kehoani. Tuskaisen kuuman heinäkuun jälkeen elokuun sopiva lämpö hellii oloa. Hitaasti kroppani latautuu auringossa ja energiatasot palautuvat. Tuntuuko sisiliskosta samalta, kun se kerää auringon lämpöä aamulla?

Virkistettynä nousen penkiltä ottamaan lisää kuvia. Kuvatessani merimaisemaa huomaan kuvioita kallion pinnassa. Ajan myötä halkeamia on muodostunut kovassa kiviaineksessa. Veden ja jään yhteisvaikutuksesta ne ovat kasvaneet kalliokiven heikoimmissa kohdissa muodostamaan pienmuotoisen tie- tai junarataverkon liittymäkohtineen kalliossa. Kuinka kauan kestää, ennen kuin männyn tai koivun siemen itää halkeamassa ja puu kasvaa siinä laajentaen sitä juurillaan?

Palaan nykyhetkeen laskeutumalla laelta. Risteyksestä valitsen vasemman polun astuakseni Råbergets runda -polulle. Uusi reitti nousee loivasti kalliolle. Kiivetessäni korkeammalle pala palalta, merimaisema tulee uudelleen näkyviin. Pian saavutan Råbergetin laen, jota kivikasakolmio ja nimikyltti merkitsevät.

Katson rinnemetsän yli kauniille Itämerelle saarineen ja salmineen. Mereltä heijastuva auringonvalo ja pilvet värjäävät pintaa vuorotellen valkoiseksi ja harmaansiniseksi.

Maisemaa katsellessa päätän kokeilla panoraamakuvan tekemistä. Kokeilen, miltä panoraamakuva näyttäisi 105 mm:n makro-objektiivilla. Hyvältä näyttää. Tyytyväisenä laitan kamerani pois nauttiakseni maisemasta vielä tovin.

Lyhyen kävelyn päästä polku haarautuu taas kerran. Käännyn oikealle ja laskeudun kuusimetsän hämäriin syvyyksiin. Kosteanviileässä metsässä korkeat kuuset suodattavat tuulta, tarjoten kulkijalle mukavaa taukoa navakasta, puuskittaiseksi muuttuneesta puhurista.

Rantametsässä polku päätyy risteykseen, josta tienviitta osoittaa vasemmalle Sandvikeniin ja oikealle Sandfjärdeniin. Jään seisomaan miettiessäni ensin, kumpaan suuntaan menen syömään eväitäni. Sitten pohdin, mikä erottaa Sandvikenin ja Sandfjärdenin, kun suomeksi molemmat tarkoittavat Hietalahtea. Päätän kääntyä oikealle, etten joutuisi kulkemaan samalla polulla takaisin.

Sandfjärdenille polku vie retkeilijää valoisan rantalehdon läpi. Taukopaikan saavuttaessani suuntaan hiekkarannalle, josta löydän sopivan koivunrunkotuolin. Otan repun selästäni ja istun katsomaan merimaisemaa. Sininen vesi erottuu tuuheanvihreästä lehdosta ja vaaleasta hiekasta. Miljoona timanttia pilkahtelee ja tanssii meren pinnalla. Pikku aallot laputtavat pehmeästi rantaa vastaan.

Sandfjärdenissa vallitsee rauha. Amiraaliperhonen lepattaa ohi asettuakseen hiekalle. Syödessäni lounasta seuraan sen touhuja. Välillä se kävelee pikkusen, sitten se jää paikalleen. Otan kameran esiin ottaakseni lähikuvan perhosesta. Huomaan amiraalin imevän hiekasta suoloja, mineraaleja, kivennäisaineita. Se on jäänyt hiekkarannalle saadakseen tärkeitä ravinteita. Amiraali siirtyy toiseen paikkaan lähemmäs vesirajaa, joten vaihdan laajakulmaobjektiiviin saadakseni kuvia perhosesta rantalomalla.

Levänneenä ja tankattuna nousen jatkamaan seikkailuani Kopparnäsin reitistöllä liittymällä takaisin Brändöskatans bulevard -reitille. Polku johdattaa minut Brändöskatanin näköalakalliolle, josta aukeaa kaunis näkymä Sandfjärdenille. En viivy katselemassa tuttua näköalaa, vaan jatkan eteenpäin.

Seuraavaksi saavun Klobbackentielle ja käännyn vasemmalle kaislikon läpi vievää tietä pitkin Klobbackan-niemelle. Pieneltä venesatamalta alkaa Klobbackan-kierroksen polku. Niemellä valitsen polun oikean haaran ja kävelen reitin vastapäivään. Aluksi kuljen metsän siimeksessä, sitten puusto ohenee vähitellen ja nousen avoimelle kalliolle.

Navakka tuuli humisee korvissani tuoden suolaista meren tuoksua suoraan naamalleni. Tuijotan horisonttiin antaen merituulen suolavesipisaroineen virrata ohitseni ja ympärilläni. Raikas puhuri virkistää ja elvyttää. Kuinka kaukaa se on kulkenut, kantaen mukanaan matkallaan keräämiään salaisuuksia? Tuulessa on monia vastaamattomia kysymyksiä. Tänään nautin sen puhtaasta voimasta.

Seison vielä hetken korkealla kalliolla nauttien henkeäsalpaavasta näkymästä Degeröfjärdenille. Alhaalla aallot iskevät kiviselle rannalle. Etsin reittiä meren tasolle. Löytääkseni sen, laskeudun kallioiselle tasanteelle kuvaamaan merimaisemaa lähes vedenrajasta.

Östervikenissa kymmeniä kyhmyjoutsenia uiskentelee Ravbergetin niemen suojassa. Hetken kuluttua ne yrittävät suunnata kohti luotoa, mutta kääntyvät takaisin tuulen nostaman aallokon osoittautuessa liian kovaksi.

Tuijotan murtuviin aaltoihin. Voimakkaimmat hyppäävät korkealle roiskuttaen suolaisia vesipisaroita ilmaan tuulen vietäväksi. Pienemmät ja heikommat eivät jaksa nousta, vaan viskaavat laiskasti muutaman pisaran tuuleen.

Seuratessani lähestyviä aaltoja, yritän tallentaa vesipatsaina murtuvat aallot muistikortille. Oikean hetken tavoittaminen ei ole helppoa edes sarjakuvauksella, eikä kuva näytä kamerassa yhtä hienolta tai hauskalta kuin silmin nähtynä. Jos edes muutama otos sopivalta hetkeltä tallentuu, olen onnellinen.

Tasanteelta etsin polkua takaisin kalliolle ja sieltä merkitylle reitille. Huomaan meneväni väärään suuntaan ja pyörin ympäri etsien oransseilla puolipalloilla ja -neliöillä merkittyä polkua. Paljaalla kalliolla polku ei aina hahmotu selvästi, ja usein menen väärään suuntaan. Löydän kuitenkin merkityn reitin ja laskeudun alas kalliolta.

Omissa ajatuksissani kuljen polkua pitkin rantametsässä. Alitajuisesti erotan muutoksen äänimaailmassa. Levollisuus! Avoimella kalliolla olin tottunut tuulen ja aaltojen luomaan nautinnolliseen meluun. Metsän suojassa äänettömyys on melkein korvia särkevää. Tottuessani hiljaisuuteen se alkaa kuitenkin miellyttää, ja huomaan oloni muuttuvan levollisemmaksi.

Kiemurtelevaa polkua seuraten kierrän niemen ympäri. Iltapäivän aurinko paistaa, mutta ilma pysyy mukavana. Käveleminen on jälleen nautinnollista helteiden päätyttyä viikko sitten. Kävellessäni rauhallisesti pohdin ja mietin mielessäni kaikenlaista. Havahdun huomatessani harppovani taas avoimelle kalliolle ja kierteleväni Klobbackaa uudestaan. Ennen kuin menen liian pitkälle, käännyn ympäri löytääkseni polun takaisin mantereelle, jossa liityn uudestaan Kopparnäs Kustrutt -reitille.

Pysyn metsän suojassa seuraten rantaviivaa. Kävelen ohi Rävbergetin taukopaikan, josta nousen kalliolle ja sieltä laskeudun alas meren tasolle. Aallokossa neljä lintua koettaa liikkua eteenpäin. Kestää tovin ennen kuin tunnistan ne, auringonvaloa vasten, isokoskeloiksi. Niiden eteneminen aallokossa on hidasta ja vaivalloista. Isokoskelot katoavat aallokkoon, ja jatkan viimeisellä etapilla kivistä rantaa pitkin.

Lähestyvät aallot kasvavat, nousevat ja murtuvat näyttävästi juuri ennen saapumistaan rantaan. Kokeilen uudestaan tallentaa murtuvia aaltoja muistikortille. Sekä Kopparnäs Kustruttin että Rävbergetin Reippailun polut vievät minua länteen rantaviivaa myötäillen.

Liikun tutussa maastossa, ja vasta nyt tunnen pitkän ja monipuolisen kävelyn jaloissani. Ne ovat kiivenneet monille kallioille, astuneet kivien ja puunjuurien päälle ja yli, seisoneet paikallaan ja välillä jopa levähtäneet istuessani nauttimaan eväitäni tai maisemaa. Kuuden tunnin ja kahdentoista kilometrin nautinnollisen ja sielua hoitavan patikoinnin jälkeen saavun Berguddenin parkkipaikalle, jossa autoni odottaa. Seikkailuni miltei täydellisessä säässä Kopparnäsin poluilla oli huikea.

Lue seuraavaksi

Meren rannalla mieltä tuulettamassa: Klobbacka, Inkoo

Pääkaupunkiseudun parhaita lähikohteita – Kopparnäsin ulkoilualueen reitistö ja Råbergets runda

Hienon virkistysalueen metsäreitti – Kopparnäsin luontopolku

Klobbackan kierros Inkoossa on merimaisemareitti vailla vertaa!