Kevään ja kesän risteyksessä Vihdin Vähämäen puulajipuistossa

Se on kesä nyt, ajattelin, kun kävelin pientä hiekkatietä Vihdin Ojakkalassa. Olin etsimässä Vähämäen arboretumia. Vuosia sitten olin paikasta lukenut ja tuumasin, että nyt, kun kevät oli lämpimäksi ja jopa helteiseksi kehittyneen jakson myötä herättänyt luonnon suorastaan räjähdysmäiseen kasvuun. Siitä, kun vielä hiihdin, oli vain kolme viikkoa, joten ajatus tuntui todella etäiseltä.

Olin Vihdin keväässä, Enäjärven rannalla sijaitsevalla tutkimustilalla. Paikan historia ulottuu aina 1500-luvulle, kun Pietari Kaarlenpoika rakennutti seudun luultavasti komeimmalle paikalle kartanon. Sen ympärille on sittemmin muotoutunut tila, joka toimi aiemmin Kemiran ja nykyisin Yaran Kotkaniemen tutkimusasemana.

Ensimmäiseksi kohtasin pienen, häthätää erottuvan poluntapaisen, joka johti synkkään kuusikkoon. Kovin pitkää sitä ei tarvinnut kävellä, kun ensimmäinen vihje paikan historiasta tuli vastaan. Se oli ilmeisesti alkuperäisiä 70-luvulla pystytettyjä metallisia kylttejä, joka kertoi vieressään kasvavasta, järeäksi varttuneesta japanin jalokuusesta.

Nyt olin totisesti perillä. Aikanaan tekemäni aiempi yritys tutustua tähän paikkaan oli tyssännyt uskon loppumiseen: tuolloin epäilin, ettei periltä mitään löytyisi. Nyt olin tehnyt pohjatyöt hieman paremmin, ja varuiksi olin pysäyttänyt vielä ensimmäisen paikallisen ihmisen kysyäkseni, että mistä hakemani paikan löytäisin. Vastaus oli vahvistanut olettamani.

Arboretum perustettiin vuonna 1974, kun Kemira Oy:n silloinen viestintäosaston johtaja Niilo Karhu alkoi kerätä paikalle ulkomaisia puulajeja. Nykyisin Vähämäen puulajipuistosta löytyy noin 80 lajia, lajiketta tai muotoa. Parhaiten edustettuna ovat erilaiset pajut sekä ulkomaiset havupuut: männyt, pihdat ja lehtikuuset.

Jatkoin matkaani. Se, mikä oli aluksi ollut vielä poluntapainen, hävisi maastoon. Kun jatkoin kulkuani, kohtasin alueen läpi kulkevan uran. Hymähdin, kun jäljet siinä kertoivat, että alueella oli tehty jotain hoitotoimenpiteitä. Olisi sääli, jos näin kaunis paikka olisi ollut kertakaikkisen hylätty. Toisaalta moni merkki kertoi myös siitä, ettei puulajipuiston ylläpito aivan ykkösprioriteettikaan ollut alueen nykyiselle isännälle. Ehkä surullisin oli hiekkatien varressa oleva kyltti.

Onneksi sentään kasveista pidetään huolta, tuumin ja jatkoin kulkuani alueen lounaiskulmaan. Vähämäen huippu jäi oikealle puolelleni.

Ilta-aurinko paistoi sen takaa ja ääretön maasta nousevien kielonalkujen meri kylpi sen valossa. Jossain ylhäällä korkeat ja paksun männyt ja tammet kurottivat oksansa metsän katoksi.

Lopulta tulin koilliskulmaan, jossa polku tulkintani mukaan kääntyi takaisin kiertämään rinteen pohjoispuolitse. Tämä paikka oli ehkäpä tässä valossa alueen kaunein.

Seuraavan sadan metrin matkalla polulle antoivat luonnetta tuuheine havuineen eksoottiset havupuut. Matalalta tullut valo loihti esiin niiden syvyyden, ja läheltä saattoi ihastella kunkin neulasia. Miten iso kirjo niitäkin tähän maailmaan mahtuu.

Vähämäen paikallisesti tunnetuimmat kasvit ovat valtavat alppiruusut. Pitkälti yli kaksimetrisiksi venähtäneen rhodot ovat vuosien varrella säväyttäneet lukuisia paikalla vierailleita. Nyt ne keräsivät vielä voimaa noin kuukauden päästä parhaimmillaan olevaan kukintaan. Mietin, miten mieleenpainuva näky ne silloin olisivatkaan.

Istutettujen puiden oloja parannettiin viisi vuotta sitten, kun alueelta poistettiin kotimaisia puita. Tuorein suuremman hoidon jälki taas syntyi myrskyn avustamana muutama vuosi sitten: tuuli kaatoi alueen pohjoisreunasta puita. Tuon aukon erottaa nyt pienenä arpena mäkeä lähestyessä.

Poistuessani tuumin, että maisema kätkee paikan liki täydellisesti. Peltoaukean toiselta reunalta ei arvaisi, mitä tavalliselta näyttävän kuusikon takaa avautuu.

Sydämestäni toivon ripausta rakkautta myös kauneudelle: että alueen kyltitykset saisivat hieman ryhtiä ja hoito lisää resursseja. Vaikkei se pörssiyhtiön viivan alle mitään jätäkään, niin vastuullisesta toiminnasta sellainen kertoisi ja niistä arvoista, jotka viime kädessä teot mittaavat.

Lisäys 25. toukokuuta 2018: Olemme olleet Vähämäen Arboretumin tiimoilta yhteydessä tutkimusaseman nykyiseen omistajaan, Yaraan. Koska arboretum sijaitsee tutkimusaseman välittömässä läheisyydessä, ei sille toivota suurta huomiota. Tämän vuoksi emme ole julkaisseet tässä jutussa kohteen tarkkaa sijaintitietoa. Paikalliset ovat Yaran mukaan kuitenkin tervetulleita arboretumissa vierailemaan. Tätä mahdollisuutta tulee ehdottomasti kunnioittaa liikkumalla alueella aina fiksusti ja häiriötä aiheuttamatta.

Paikka on esimerkiksi sen verran ahdas, että paras kulkupeli lähestymiseen on polkupyörä. Eli jos siellä käy, tulee olla ehdottoman siivosti ja olla aiheuttamatta minkäänlaista häiriötä. Muistutettakoon, myös Kotkaniemen kartanon ja tutkimusaseman alueella liikkuminen on kielletty.

 

Lähteet:
yara.fi
Leipä leveämmäksi  3/13

1 reply

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.