Ruskon lohkare ja Nummisvuori – Rusko

Rusko on Raision ja Turun kupeessa vuonna 2009 Vahtoon liitetty, nopeasti kasvava reilun 6000 asukkaan kunta. Väestönkasvu ja pientalojen nopea nouseminen ennen harvakseen asutulle alueelle on ollut sellaista, että se antoi tavallaan aiheen jopa seuraavaan tarinaankin.

Vuonna 2012 olimme myös Retkipaikkaan kirjoittelevan Kimmo Jaramon kanssa ihmettelemässä Ruskon siirtokiveä, kun tuli puheeksi eräs toinenkin samankaltainen kohde lähistöllä, jossa Kimmo oli aiemmin poikennut.

Ikäväkseen alue oli muuttunut niin paljon Kimmon viime käynnin, että hänen oli liki mahdotonta pystyä enää paikantamaan Santalankulmilta kohdetta, jossa vielä muutama vuosi sitten oli ollut umpimetsää. Nyt aluetta halkoi uusi tie, ja pientaloja nousi vauhdilla pystyyn. Iski jopa pienoinen pelko, onkohan etsimämme kohde jäänyt lekan alle?

Ei auttanut , kun palata kotiin ja suunnitella uutta reissua kohteelle Kimmon edelliskertaisen reissukaverin kera. Joten muutaman viikon päästä starttasimme uudestaan kohteelle, nyt mukaamme matkaan oli astunut myös arkeologin hommia tekevä Timo Sepänmaa. Hän osasi valottaa itse kohteesta kaiken oleellisen, ja ennen kaikkea kertoa tarkan sijainnin kohteelle.

Jätimme kulkuneuvon erittäin lähelle aluetta, jossa olimme viimeksikin turhaan pyörineet. Tienlaidasta lähti traktorin tekemä polku entiseen metsään, joka oli nyt lähes paljaaksi hakattu. Muutama mänty törötti siellä täällä, mutta rajamerkkejä oli sitäkin useampi.

Sepänmaa kertoi, että hänen kollegansa oli ollut inventoimassa maastoa juuri täällä alueella, kun oli alkanut sataa, ja hänen oli tullut tarve etsiä jonkinkaltaista sateensuojaa. Hän oli havainnut edessään ison siirtokivilohkarerykelmän, jonka oli arvellut tarjoavan suojaa. Samalla kun Timon tarina eteni, alkoi jo kyseinen lohkarekasa piirtyä eteemme.

Visuaalisesti jopa kaunis lohkaremuodostelma kätki itseensä pienen ryömittävän onkalon, ja erittäin näyttävän lipan, jonka alta arkeologi oli hakenut sateensuojaa.

Sadetta pidellessä hänen katseensa oli siirtynyt ammattimaisesti tutkimaan samalla lohkaretta, kun hän oli havainnut, että lipan suojassa oli jotain varsin erikoista.

Kätkikö se itseensä ikivanhan punamultapiirroksen? Siltä se ainakin näyttäisi, vaikka Varsinais-Suomen alueelta ei ole tiettävästi löydetty yhtään varmuudella todettua piirrosta… jos ei sitten oteta mukaan Naantalissa olevaa uudempaa piirrosta, joka poikkeaa täysin maassamme löydetyistä muista eläinhahmoista. Tämä löydös kuitenkin oli niin merkittävä, että hän päätti viedä asiaa edemmäksi. Tutkijapiireissä jälkeä on kutsuttu leikillisesti Ruskon täpläksi tai laikuksi. Nykyisen käsityksen mukaan teos olisi kuitenkin luonnon omatuotos, eikä ihmisen aikaansaannos. Toki asiasta ollaan eriävääkin koulukuntaa.

Oli miten tahansa luonnontuotos tai varhaisen taiteilijan sutaisu, niin kohde oli saanut viereensä myös hieman tuoreemman rituaalikuvan. Lieköhän sillä, kenties tuoda hyvää onnea metsästykseen, millainen vain olisi saalis?

Kohteena Ruskon lohkare on jo kivenä pelkästään varsin näyttävä, jossa kannattaa poiketa vielä kun se on mahdollista. Seuraavaksi sen voi kenties löytää komistamasta jonkun takapihaa.

Kartta

Miten Nummisvuori sitten sitoutuu tähän kohteeseen?

Usein tarinoissani mukana kulkevat Janne L ja Virpi B eivät olleet kumpainenkaan edellistä kohdetta nähneet, joten päätin vuoden 2014 keväällä poiketa näyttämässä lohkaretta ja maalauksia heille, sekä samalla katsoa onko alue kokenut suurempia muutoksia, vuodesta 2012.

Taloja oli noussut lisää lähialueelle, mutta Ruskon lohkare loisti edelleen komeana ja yksinäisenä paljaassa metsikössä, kenties tonttimerkintöjä oli noussut lisää edellisestä.

Tuolla kertaa ajatukseni oli kuvata vain tuota mahdollista kalliomaalausta, josko siitä paljastuisi jotain lisää.
Janne sen sijaan tiesi lähistöllä erään toisen luontokohteen, jossa olisi syytä poiketa, koska mahdollisesti edellä mainitut seikat pientalojen suhteen tulisi tapahtumaan sielläkin.

Auton siirto linnuntietä noin 1500 metriä, ja kartan mukaan olimme Nummisvuorella. Paikalle johtava hiekkatien varrella taisi olla maininta jostain vain tonteille ajosta, mutta jos hetkeksi poikkeaa alueelle, niin päätimme jättää auton ketään haittaamatta tien laitaan. Nummisvuoren rinteen laelle oli nousemassa omakotitaloa, joten kohteliaasti suuntasimme tulevalle kohteelle vähän syrjempää. Lopulta löysimme, jopa oikean polun, joka vei meidät suoraan kohteelle. Kevätaurinko valaisi komeasti kallion lounaisrinteen, johon jääkauden sulamisvedet olivat muodostaneen kauniin, hiidenkirnumaisen rännin. Kallio taipuili kuin sula voi, jota on muovailtu veitsellä. Näkymä oli todella vaikuttava. Mieleeni muistui eräs vastaava kohde, jossa olin aikani poikennut: Turunvuoren hiidenkirnu, Mäntyharju.

Nummisvuoren kirnukalliolle tulee mittaa varmasti 6×10 metriä, itse en asiaa ole mitannut, mutta paikalla poikennut Tuomo Kesäläinen on mittaillut ja yhdyn miehen lausuntoon. Tuomon jutun voi lukea tästä.

Nummisvuoren kirnukallio ja Ruskon lohkare ovat retkikohteita, joissa kannattaa poiketa vielä kun siihen on luonnolliset edellytykset, eikä liiallinen asutus ole tuonut mukanaan omia nyansseja.

Poistuttuamme Nummisvuorelta autolle, peräämme juoksi vielä nainen lähitalolta ja tiedusteli, mikä oli jalkautumisemme syy. Kamerat nähtyään hän epäili lintuharrastusta, mutta kun kerroimme kalliosta ja kirnusta, hän ei ollut koskaan edes kuullut moisesta… vaikka samaiselle rinteelle nousi hänen uusi talonsa.

Kartta

Kuvat: Harri Leino Ja Virpi Bee

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.