Kevään ensimmäinen maastopyöräretki Nuuksiossa

Kirjoittaja: Tero Heinonen

Aikomuksenani oli käydä katsastamassa, missä kunnossa Nuuksion kansallispuiston pyöräilyreittiverkosto on huhtikuun alussa, ja siinä samalla nauttia hieman keväisestä päivästä kevyiden eväiden kanssa. Päätin lähteä reissuun maastopyörällä ilman nastarenkaita, vaikka tiesinkin, että reitillä tulee paikoitellen olemaan lunta ja jäätä. Olen kuitenkin sen verran optimisti, että toivoin reitin olevan suurimmaksi osaksi kuiva. Juolahti myös mieleeni, olisiko fatbike parempi vaihtoehto rospuuttoaikaan – sellaisenkin kun olisin saanut lainaan.

Reitin pituus 12 km

Tulipaikkoja reitin varrella 2 kpl

Kulkuaika n. 2 tuntia ilman taukoja

Reitti olisi tasoltaan helppo, mutta sohjon takia tällä kertaa keskivaikea

Karttalinkki reitin lähtöpisteeseen Haukkalammen parkkipaikalle

Päivän reitti kulkisi Haukkalammen parkkipaikalta Kattilaan ja sieltä takaisin kohti Kolmoislammin parkkipaikkaa ohi Mustalammen ja Rajakallion. On huomattava, että kansallispuiston alueella saa pyöräillä vain tietyillä reiteillä. Nuuksio on tunnettu mäkisistä maastoistaan, joten valitsemallani reitillä oli odotettavissa kohtalaisen rankkaa polkemista. Vuoden ensimmäiset tunnit satulassa lisäsivät tietysti oman mausteensa ajoon, ja seuraavana päivänä istuinluut muistuttaisivat eilisen päivän seikkailuista.

Lähdin matkaan arkena aamupäivällä, joten Haukkalammen parkkipaikalla oli mukavan väljää. Oikeastaan muita ihmisiä ei näkynyt lainkaan, vaikka muutama auto jo parkissa olikin. Ensimmäiset sadat metrit kohti Kattilaa olivat sulaa soratietä, jota pitkin matka taittui nopeasti, ja aloin elätellä toiveita, että reitti totta tosiaan olisikin jo hyvin sula myös metsässä. Nopeasti soratien päätyttyä selvisi kuitenkin, että metsäpoluilla ajo olisi lumisessa sohjossa sotkemista.

Soratie päättyi lumikasaan, josta tie jatkui Kattilaan.

Ei muuta kuin renkaista vähän paineita pois pidon parantamiseksi ja kohti lumista uraa.

Reitillä oli polun keskellä tamppaantunutta lunta ja reunoilla sohjoa.

Tamppaantunut keskikaista oli ihan hyvä ajaa, mutta heti siltä poikettaessa eturengas haukkasi melko syvälle lumeen. Kieli keskellä suuta sai siis ajaa. Muutama ylämäki meni taluttamiseksi, kun takarenkaalta loppui pito lumessa, jolloin pyörä alkoi muistuttaa lumilinkoa. Syy taluttamiselle ei siis suinkaan ollut reisistä loppunut jerkku vaan hankalat olosuhteet. Loivissa alamäissä sain pidettyä hieman vauhtia yllä, jolloin ajoittaiset lipsumiset sohjon puolelle eivät niin haitanneet menoa. Käytännössä koko matka Kattilaan oli lumessa, ja eipä osuudella tainnut muita pyörän jälkiä vielä näkyä. Vielä oli joku suksilla painanut menemään uralla. Olinko minä sitten hiukan etuajassa pyöräilemässä tai hiihtäjä vähän viime tipassa?

Tein Kattilassa vain nopean pyörähdyksen ja lähdin samaa reittiä takaisin. Nyt matka meni jo hieman sutjakammin, kun polkuun oli saanut hiukan tuntumaa. Pikku hien ja reisissä orastavan maitohappohyökkäyksen saattelemana ajoin Mustalammen tulipaikalle syömään eväitä ja hengähtämään. Matkaa oli taittunut noin 6 kilometriä.

Kun eväät oli syöty, lähdin ajamaan kohti Kolmoislammen parkkipaikkaa. Aamupäivä alkoi kääntyä keskipäivän puolelle, ja poluilla alkoi kulkea jo muitakin ihmisiä – osa ihan vain kävelyllä ja osa pidemmällä reissulla isoista kantamuksistaan päätellen. Polkua oli huomattavasti helpompi ajaa kuin aamupäivän reittiä, sillä aurinko oli tehnyt tehtävänsä aukeammille poluille. Oli tälläkin osuudella kuitenkin hiukan jäätä ja sohjoa, mutta vain ajoittain. Muutama pohjoispuolen alamäki oli hyvin liukkaan oloinen, joten ne piti ottaa varovaisesti. Tälläkin pätkällä riittää ylä- ja alamäkiä, mikä lisää osaltaan reitin vaativuutta, mutta itse polku on helppokulkuista eikä vaadi aikaisempaa maastopyöräilykokemusta. Näistä mäistä saisi huimat vauhdit, mutta pyöräilijän on pidettävä mielessä, että poluilla kulkevat myös jalankulkijat koirineen ja lapsineen. Vauhti on siis sovitettava niin, että poluilla on kaikille tilaa.

Pohjoisen puolen rinteillä oli liukkaita alamäkiä.

Kävin kääntymässä Kolmoislammin parkkipaikalla ja suuntasin samaa reittiä takaisin Haukkalammelle. Paluumatkalla nousu Rajakalliolle oli hikinen, vaikka aurinko vain pilkisteli pilvien välistä. Päätin pysähtyä huipulle päästyäni vähän tasaamaan hengitystä ja ihailemaan avokallion luontoa. Viimeisen alamäen Rajakalliolta Mustalammelle talutin suosiolla sen sohjoisuuden takia. Edellisen pyöräilijän linja oli lumessa nähtävissä, mutta se ei ollut minua varten tällä kertaa. Viimeinen kilometri eteni nopeasti leveää sorapohjaista reittiä pitkin Mustalammelta Haukkalammen parkkipaikalle.

Mukava retki keväisessä Nuuksiossa pyöräillen oli nyt takana. Matkaa kertyi noin 12 kilometriä hyvin vaihtelevissa polkuolosuhteissa lumesta ja jäästä kuivaan soratiehen. Fatbike olisi ehdottomasti ollut ajankohta huomioiden päivä sana tällä kertaa, sillä leveämmät renkaat olisivat antaneet lisää pitoa sohjossa ja jäisissä paikoissa. Viikon tai pari kun malttaa mielensä vielä, Kattilan reittikin on jo sula, jolloin sohjon sijaan lentää kura. Vielä jäi paljon Nuuksion pyöräilyyn tarkoitetuista polkuosuuksista ajamatta, mutta ne saavat odottaa kuivempia kelejä.

Nuuksion tämänhetkiset pyöräilyreitit löytyvät kansallispuiston opaskartasta. Reitit on merkattu pyöräilijän kuvalla karttaan.

Vinkkinä vielä, että Haltiassa on alkanut sähköläskipyörävuokraus (e-fatbike) tavallisten läskipyörien (fatbike) lisäksi, joten kannattaa pysyä kuulolla. Vuokraamo toimii Haltian infossa.

P.S. Toivotaan, että Nuuksioon tulisi maastopyöräilyyn sopiva ympyräreitti.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.