Kaukosaarten Aino ja lumoavat Färsaaret – OSA II: Viikinkien Leynar ja Kvívík

Matkapäiväkirja viikinkiajan Färsaarille jatkuu.

Ensimmäisenä päivänä teimme löytöjä: matkalla Vestmannaan ohitimme kaksi pientä kylää, jotka olivat kuin suoraan postikortista. Paluumatkalla Vestmannasta päätimmekin kurvata tutustumaan näihin kyliin lähemmin. Vestmannasta päin tullessa ensimmäisenä oli vastassa Kvívík ei “Lehmien poukama”, jota ihailimme jo korkealla kulkevalta maantieltä.

Tällä kylällä on mielestäni kenties koko saarten mahtavin maisema, sillä se on näyttävä molempiin suuntiin: merelle ja maalle. Kvívík sijaitsee nimittäin mahtavan Egillinvuoren varjossa ja levittäytyy rannassa sen luota laskevan vuoripuron molemmin puolin.

Jätimme auton paikallisen urheilukentän parkkipaikalle ja kävelimme joenvartta rantaan. Maisemat olivat uskomattoman idylliset.

Olin lukenut, että kylästä oli tehty argeologisia löytöjä ja löydetty mm. viikinkiajan asutusta. Onneksemme tämä nähtävyys oli helposti löydettävissä, heti meren tuntumassa.

Kyseessä oli muinainen pitkätalo ja eläinsuoja, joiden pohjat olivat kauniisti esillä kävijöitä ajatellen.

Paikallisten mukaan tällä rannalla oli alunperin hiekkaranta. Kuitenkin vuonna 1607 Bristolin tsunamina tunnettu hirmumyrsky siirsi kaiken hiekan viereiseen Leynariin. Viikinkiaikaan tässä oli siis ollut vielä käytännöllinen hiekkaranta, jolle saattoi kiskoa pitkälaivat. Nyt ranta on pelkkää kivikkoa.

Pilvinen sää sai auringonvalon jälleen maalamaan vastapäiset saaret uskomattomalla tavalla. Sumuisena siintävä horisontti ja aaltojen tasainen kuohu tuntuivat taianomaisilta, aivan kuin olisimme siirtyneet satumaailmaan. Sää vaihtuu täällä nopeasti, samoin valo.

Jätimme  Kvívíkin vastahakoisesti, mutta olin jo päättänyt sijoittaa osan historiallisen romaanini tapahtumista sen (vielä hiekkaiselle) rannalle.

Seuraavaksi kurvasimme Leynariin, joka odotti vai noin 5 minuutin ajon päässä, seuraavassa poukamassa.

Kiersimme yllä keltaisen talon takaa kulkevalle sillalle, jotta pääsimme kylään ja hiekkarannalle. Leynar on hieman pienempi asutuskeskus kuin edellinen Kvívík, mutta lähes yhtä henkeäsalpaavan kaunis.

Jätimme auton pienelle parkkipaikalle. Kun lähdimme kävellen kohti hiekkarantaa, ohitimme muutamia loma-asuntoja, joissa oli vuokrausilmoitus ovella. Oli myös mielenkiintoista nähdä, että yhtä kivitaloa kaikesta päätellen entisöitiin käsityönä. Miltähän se mahtaa näyttää nyt? Ehkäpä vielä palaamme Leynariin, sillä eräs loma-asunnoista oli niin houkutteleva, että oli pakko kurkistaa sisään. Täällä todella kelpaisi asua ja eritoten suosittelen, jos etsit romanttista pakopaikkaa…

Viikinkiaika tuntui olevan läsnä täälläkin, pienissä yksityiskohdissa, kuten puutarhaan johtavassa portissa. Veistoksesta tulivat mieleen muinaiset aasajumalten kuvat.

Itse ranta oli mahtava. Olisin jäänyt sinne vaikka koko loppupäiväksi. Ihailimme aaltojen tuomia simpukoita, leviä ja sulkia. Tuhkanharmaa hiekka muistutti alueen tuliperäisestä historiasta.

Mielestäni Leynarissa oli kaikkein kaunein ranta ja rauhallisin tunnelma niistä kylistä, joissa vierailimme matkamme aikana. Minulle jäi vahva halu palata tänne. Leynaria kuvailisinkin pohjoismaiseksi tropiikiksi.

Keräilimme simpukoita ja ihailimme elokuun kivikkokukkaloistoa.

Lopulta meidän tuli nälkä ja oli aika palata takaisin Färsaarten pääkaupunkiin Tórshavniin, jota pidimme tukikohtanamme.

Ajomatka oli lyhyt, vain 25 minuuttia.

Tórshavnissa päätimme kävellä jälleen sataman vanhaan kaupunkiin ja etsiä uusia reittejä. Löysimmekin ihania vanhoja aidattuja, kelttiläisyyttä henkiviä puutarhoja ja perinteisiä ruohokattoisia taloja, jotka kuuluvat ehdottomasti Färsaarten identiteettiin.

Löysimme myös eräältä näyteikkunalta Färsaarten kansallispukuja, joita paikalliset pitävät ahkerasti juhlapäivinä ja perinnetapahtumissa.

Etsimme ravintolaa, jossa saisimme maistaa paikallisia herkkuja. Tórshavnissa on useita kauniita ravintoloita, mm. moderni japanilainen ravintola.

Ihailimme uutta ja vanhaa yhdistävää arkkitehtuuria, mutta päädyimme syömään vanhaan kaupunkiin pieneen idylliseen ravintolaan. Tilasimme paikallista herkkua: lammaslihapullia ja maalaislohkoperunoita. Suosittelen! Kattaus oli kaunis ja palvelu ystävällistä.

Kun kävelimme myöhemmin vuokrahuoneistollemme, saimme vielä ihailla upeaa aringonlaskua Tórshavnin yllä. Kyllä täällä kelpaa ihmisen asua.

 

Johanna Valkama

 

Lisää kirjailijasta www.johannavalkama.com
Kuvat © Johanna Valkama, Karoliina Myllymäki (2018)

Katso kirjatraileri: Kaukosaarten Aino.

 

Karttalinkit

Kvívík, Färsaaret.

Leynar, Färsaaret.

Tórshavn, Färsaaret.

 

Kaukosaarten Aino ja lumoavat Färsaaret

Kaukosaarten Aino ja lumoavat Färsaaret on kolmeosainen miniblogi, joka ilmestyy syksyn 2018 aikana kokonaisuudessaan Retkipaikka.fi -sivustolla. Kaukosaarten Aino (Metsän ja meren suku III, Otava 2018) on uusi, itsenäinen jatko-osa historialliselle seikkailusarjalle Metsän ja meren suku. Viikinkiajan Pohjolaan sijoittuvaa romanttista sukusaagaa värittävät taianomainen pohjoisen luonnon kuvaus sekä suomalainen, skandinaavinen että kelttiläinen mytologia. Sarjassa ovat aiemmin ilmestyneet Itämeren Auri (Otava 2016) ja Linnavuoren Tuuli (Otava 2017). Retkipaikan miniblogissa kirjailija Johanna Valkama kertoo häntä innoittaneista esihistoriallisista luonto- ja muinaismuistokohteista.

Johanna Valkama (s. 1982) on kotoisin Tampereelta ja asuu nykyisin Nokialla. Vapaa-ajallaan hän harrastaa luonnossa liikkumista ja retkeilyä lastensa, suomenpystykorvansa ja lämminverihevostensa kanssa. 

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.