Kajakilla kolmen kalliomaalauksen kierros Konnivedelle
Konnivesi on Heinolan ja Iitin kuntien alueella oleva järvi, joka on osa Kymijoen vesistöä. Se saa vetensä Kalkkisten ja Ruotsalaisen kautta vesistön pääjärvestä Päijänteestä. Päijänteestä alkaa myös Kymijoki, joka laskee Konniveden kaakkoispäästä Vuolenkosken kautta kohti Suomenlahtea.
Konnivedellä on melko lyhyiden etäisyyksien päässä kolme kalliomaalausta: Haukkavuori, Rautakannanvuori ja Karhusaari. Erityisesti Haukkavuoren kallio on maalauksen lisäksi tutustumisen arvoinen myös sen ihmismäisten piirteidensä vuoksi.
Olemme jo usean vuoden ajan harrastaneet kalliomaalausbongausta eli kierrelleet etsimässä ja katsomassa Suomen kivikautisia kalliomaalauksia. Harrastuksemme alussa kiersimme bongaamassa pääkaupunkiseudun maalaukset. Sitten siirryimme Asikkalaan ja sieltä Iittiin. Ensin etsimme Iitin Konniveden maalauspaikoille lähestymispaikkaa talvella, pohjoisesta Kelloniemen suunnasta.
Kesällä 2012 vihdoin totesimme, että Konniveden maalauksille kannattaa mennä meloen, sillä Haukkasaareen ja Rautakannanvuorelle on lähes mahdoton päästä talvella ylittämättä jokamiehenoikeuksia. Kelloniemen ranta on jyrkkäkallioinen ja pusikkoinen, ja vähänkin tasaisemmalle rantapaikalle on rakennettu kesämökki. Kahdesti olemme kuitenkin talvella räpistelleet suksinemme tiheikköjen läpi ja kallioita alas jäälle. Emme suosittele.
Hyvä lähtöpaikka melojalle on Vuolenkosken Huutotöyrään vierasvenelaituri ja veneenlaskupaikka Vuolenkoskentien (tie 363) varrella. Rannalla on kesäkioski, joka myy Retkeilijän Iitti -karttoja, joihin kalliomaalauspaikat on merkitty. Jos ei ole omaa kanoottia, niitä vuokraa vuolenkoskelainen kahvila Peurankello.
Jos haluaa bongata kaikki kolme Konniveden maalausta kerralla meloen, kannattaa noudattaa järjestystä Haukkavuori ̶ Rautakannanvuori ̶ Karhusaari. Melontareitti maalauksille lähtee Vuolenkosken Huutotöyräältä Piilahdenselän poikki kohti pohjoista. Seppälänniemen ja Maasaaren välisen Piilahdensalmen kautta tullaan Haukkaselälle. Haukkavuoren kallio on niemen kärjessä Kelloniemen itärannalla. Kallio on salmen kapeimmalla kohdalla vastapäätä Iso Haukkavuorta. Vuolenkoskelta on sinne matkaa noin 4,5 kilometriä.
Haukkavuoren jylhä antropomorfinen eli ihmismäinen kallio näkyy kauas. Kallion jyhkeä muoto pääseekin näyttämään kunnolla itseään, kun sitä katsoo kauempaa vedeltä. Kahdella edellisellä talvibongausretkellä emme erottaneet kallion muotoa näin hyvin, koska olimme liian lähellä. Ei ole mikään ihme, että kivikauden melojat valitsivat paikan maalaukselleen.
Haukkavuoren maalaus käsittää vain yhden täyteishirven kuvan. Sitä pidetään Suomen kalliomaalausten kauneimpana, mikä on helppo hyväksyä. Realistisesti kuvattu hirvi on maalattu laukkaamaan oikealle, kuten yleensäkin täyteishirvet. Kuva on kooltaan 27 x 28,5 cm ja n. 5 m Konniveden pinnasta. Se on kallion pohjoispäässä pienessä sisäänpäin kallistuvassa lohkareessa. Maalauksen arvellaan ajoittuvan varhaiskampakeraamiseen kulttuuriin (noin 4200–3300 eaa.).
Rautakannanvuorelle on Haukkavuorelta matkaa kilometri. Maalauskallio on niemen itärannalla, jonne melotaan matkan puolivälissä olevan Haukkasaaren oikealta puolelta.
Kun kävimme paikalla ensimmäisen kerran talvella, kaikki aloittelevan bongarin ongelmat tulivat esiin. Ensinnäkin pallo, kartta ja pallokartta olivat hukassa. Emme oikein hahmottaneet, mihin suuntaan olisi pitänyt hiihtää. Lopulta valitsemamme suunta eli pohjoinen oli kuitenkin oikea.
Jo Haukkavuorella kameran akku oli lopussa ̶ johtui osittain pakkasesta ̶ kännykät, joilla yritimme kuvata, olivat myös aika huonossa hapessa. Saimme kuitenkin lämmitettyä kameran ja puhelimien akkuja ihoa vasten paidan sisällä sen verran, että Rautakannanvuoren ja paluumatkalla Haukkavuorenkin kuvista tuli jotain.
Toisaalta tuossa vaiheessa olimme vain bongareita, emme vielä bongauskirjaa suunnittelemassa.
Rautakannanvuoren maalauksista erottaa selvimmin kallion oikeassa kulmassa pienen koivuja kasvavan maaterassin vasemmalla puolella olevat kaksi kuvaa. Ylimpänä on eläimeksi tunnistettava maalaus ja sen alla pieni vene, joka on 3,5 metriä vedenpinnan yläpuolella.
Näistä 6 metriä vasemmalle, mutta metriä ylempänä on vaakasuuntainen kvartsijuonne. Sen yläpuolella on poikkeuksellisesti vasemmalle katsova kulunut täyteishirvi.
Koko kallioseinämässä on väriä siellä täällä, ilmeisiä maalausten jäänteitä. Kuvat ovat korkealla, joten Konniveden pinnankin on täytynyt aikoinaan olla korkealla. Maalausten arvellaan ajoittuvan varhaiskampakeraamiseen kulttuuriin.
Karhusaari on Konniveden kolmas bongauskohde melontareissulla Vuolenkoskelta. Karhusaaren etäisyys on Haukkavuoresta kaksi kilometriä, mutta matkaa kertyy tuplasti, koska melojan on kierrettävä Kelloniemi. Rantaa seuraten melotaan niemen kärkeen ja sen jälkeen käännytään kohti pohjoista seuraamaan laivareittiä.
Kelloniemeä vastapäätä olevaa Karhusaaren kalliota ei risukon takaa juuri erota, ja se on matalakin, mutta helppo löytää, koska kallio on suunnilleen salmen kapeimmassa kohdassa saaren keskivaiheilla. Rantautuminen maalauksen edessä olevalle maakaistaleelle onnistuu hyvin. Kallio on kulunut ja rapautunut, mutta siitä erottaa kolme päätöntä hirveä. Ne ovat noin 2,5 metriä veden pinnasta, mutta rinnan korkeudella, kun seisoo rantaterassilla.
Karhusaareen hiihdimme ensimmäistä kertaa helmikuun puolessavälissä 2010. Oli melkoisen kylmä talvi. Bongausajankohtana pakkasta oli parikymmentä astetta. Silti vettä tunki jäälle. Meillä ei tuolloin ollut aavistustakaan siitä, että Karhusaaren ja mantereenpuolen Keilaniemen välisessä salmessa ovat voimakkaat virtaukset ja jää heikkoa.
Kun yritimme Karhusaareen maaliskuussa 2012, järvi oli keskiosiltaan sula Vuolenkoskelle saakka. Meloessamme seuraavana kesänä Haukkasaareen saimme konkreettisesti havaita, että Kymijoki tosiaan alkaa pohjoisesta. Jopa keskellä selkää oli voimakkaita virtauksia ja salmipaikoissa melkein koskia. Varsinkin Piilahdensalmessa joutui mennen tullen tekemään töitä, jotta kanootin keulan sai pysymään menosuunnassa.
Jos Karhusaaren jälkeen haluaa jatkaa melontaa, sopiva kohde on Vasikkasaari, joka on Karhusaaren pohjoispuolella puolentoista kilometrin päässä. Saaressa on laituri, laavu, tulentekopaikka ja WC.
Kaikkiaan kolmen kalliomaalauksen kierrokselle kertyy melontamatkaa 17 kilometriä. Se on kyllä sen väärtti yksistään jo maiseman takia. Konnivesi on karuhko, mutta kaunis järvi.
Bongasimme matkallamme joutsenparin, kaksi kaakkuria ja kaksi valkoposkihanhea lukuisten ruskeitten yleislintujen lisäksi.
Nämä ja kaikki muut Suomen tunnetut kalliomaalaukset löytyvät uunituoreesta teoksesta Suomen kalliomaalaukset – bongarin käsikirja.
Suomen kalliomaalaukset – Bongarin käsikirja Facebookissa.
Päijänteen ja Konniveden eteläosissa ja Konniveden pohjoiseen haaraan laskevan Ala-Rievelin rannoilla on suuri kalliomaalausten keskittymä. Kuhmoisissa ovat Pyhänpää, Pyhävuori ja Varisvuori, Heinolassa Lusi, Rajakivi ja Rautkivi ja Iitin Konnivedellä, Karhusaari, Haukkavuori ja Rautakannanvuori. Heinolan Rajakivikin voidaan lukea Konniveden maalauksiin, sillä se on Konniveteen kuuluvan Koivulahden rannalla ̶ tosin nykyisin matkaa veteen on 60 metriä.
Kartta. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 6777273 E 455523
Koordinaatteja (ETRS-TM35FIN)
Vuolenkosken vierasvenelaituri: N 6772472 E 455947
Haukkavuori: N 6776872 E 456309
Rautakannanvuori: N 6777836 E 456619
Karhusaari: N 6776992 E 454465
Vasikkasaari: N 6778198 E 453793
Osoitteita
Vuolenkosken vierasvenelaituri, Vuolenkoskentie 1478, Iitti.
Peurankello, Vuolenkoskentie 113
Kuvat ja teksti: Jukka Parkkinen ja Tuija Wetterstrand
Leave a Reply
Want to join the discussion?Feel free to contribute!