Kadonneen hiiden jäljillä Liedossa

Oman lapsuuteni Aurajokilaaksossa eläneenä, minua on aina kiinnostanut tämän entisen kotiseutuni historia. Moni tietää Liedon Vanhalinnan ja on lukenut myös Ravattulan Ristimäen kirkonpaikasta, mutta Aurajokilaaksosta löytyy toki paljon muitakin mielenkiintoisia historiallisia kohteita. Olen silloin tällöin kuullut puhuttavan Liedon hiidestä ja päätin ottaa tästä asiasta hieman enemmän selkoa. Sain käsiini Liedon historiaa käsittelevän teoksen (Liedon historia 1-2, 1988) , ja sieltä selvisi seuraavaa:

”Arkeologinen ja historiallinen tutkimus on päätynyt sellaiseen käsitykseen, että esihistoriallisen ja historiallisen ajan taitteessa Aurajokilaaksossa on ollut vain yksi pitäjä, joka käsitti silloiset Liedon ja Kaarinan asutukset. Kaarinan ja Liedon asutusten muodostamaa pitäjää voidaan hyvinkin nimittää Liedon suurpitäjäksi, koska kaikki yhteisön kannalta keskeiset toiminnot olivat sijoittuneet nykyisen Liedon eteläosaan.

Pitäjäyhteisön uskonnollisten menojen tapahtumapaikka, uhrilehto eli hiisi sijaitsi Liedon Hiiden kylän alueella, jonka lähellä on myös Aurajokeen laskeva Pyhäoja-niminen sivujoki. Liedon hiidellä on kenties ollut laajempaakin merkitystä lähiseudulla, koskapa ruotsalaiset sittemmin alkoivat nimittää koko Liedon pitäjää uhrilehtoon viittaavalla Lundo-nimellä. Vuonna 1229 Suomen piispa sai paavilta luvan ottaa pakanalliset uhrilehdot haltuunsa, ja niinpä Liedon Hiisi tavataan uuden ajan alussa piispanistuimen omaisuutena.”

Saman kohtalon on kokenut myös Hiiden lähistöllä sijainnut Moision kylä. Moisio-nimiset paikat ovat tiettävästi olleet muinaispitäjien päälliköiden asuinkartanoita. Liedon Moision ja Hiiden on täten arveltu muodostaneen rautakauden lopun hallinnollis-uskonnollisen kompleksin. Moisio löytyy yhä uusistakin kartoista, mutta Hiiden (Hidis) talon paikallistamisessa oli pakko turvautua ensin 1700-luvulta peräisin olevaan Kuninkaan Kartastoon (karttalinkit paikoista löytyvät tämän retkikertomuksen lopusta). Asiasta innostuneena, päätinkin käyttää marraskuun viimeisen päivän Liedon Hiiden etsimiseen.

Kuva1a

Teilisilta.

Moisio ja Hiisi sijaitsevat Liedon kirkolta katsottuna toisella puolella Aurajokea, ja joen ylitys onnistuu Teilisiltaa pitkin. Tämä vanha riippusilta onkin ainoa joenylityspaikka Liedon keskustassa.

Kuva2a

Moision pellot.

Sillan toisella puolen avautuu näkymä Moision pelloille. Moision kylän syntyvaiheet ajoittuvat esihistorialliselle ajalle. Keskiajalla Moisiossa oli kaksi piispan tilaa (Ylitalo ja Alitalo), jotka siirtyivät uskonpuhdistuksen yhteydessä kruunun omistukseen. Sen jälkeen tilat ovat kuuluneet mm. Spåre- ja Horn-suvuille. Tästä suuntasimme Aurajoen rantaa pitkin kohti Vierunkoskea.

Kuva3

Vierunkoskella on vanha mylly- ja saharakennus, sekä niihin liittyviä patorakenteita.

Vierunkosken etelärannalla sijaitsee vanha myllyrakennus. Kosken pohjoisrannalta, Hiiden talon ja Moision kylän välissä kohoaa Koskenmäki, josta minulla ei ollut juurikaan mitään etukäteistietoa. Museoviraston mukaan mäen laella on kivikko, jota on epäilty hautaröykkiöksi, mutta varmuutta asiasta ei ole. Koskenmäen rinne osoittautui melko vaikeakulkuiseksi, varsinkin kahden hihnoissa rimpuilevan koiran kanssa. Rinteellä kasvoi melko iäkästä kuusikkoa ja aikani kierreltyäni osuin vanhan ja komean tammen juurelle. Paikalle ei johda ainuttakaan polkua, joten puu on saanut kasvaa täällä rauhassa ja ilmeisesti unohdettuna vuosisatojen ajan.

Kuva4

Tammi ja kiviröykkiön petäjä.

Tammen luota kallion laelle kiivettyäni, eteeni osui kiviröykkiö, jonka päällä kasvoi vanha petäjä. Nyt tämä paikka alkoi jo kummasti vaikuttaa melko hiisimäiseltä. Metsä on kallion laella luonnontilaista ja kirveen koskematonta. Väkisinkin mieleeni tulivat tarinat hiisistä, joiden puihin eivät muinaiset ihmiset uskaltaneet koskea.

Kuva5

Pahkainen koivu ja suo.

Käsitykseni jollain tapaa merkittävästä alueesta vain voimistui kun saavuin mäen laella olevan suon reunaan. Täällä on saattanut olla muinoin lampi, kenties jopa uhrilähde, joka nyttemmin on kasvanut umpeen. Suolle saapumiseen asti olin kuullut kaukaista liikenteen melua valtatieltä, mutta täällä vallitsi täysi hiljaisuus.

Laskeuduimme alas mäen länsirinnettä, jossa kasvoi nuorempaa puustoa. Aikamme pusikossa rämmittyämme päädyimme peltotielle. Tien reunassa, pellon keskellä olevalla puustoisella saarekkeella, näkyikin jo autioitunut Hiiden talon paikka. Aurajoen vedenpinta oli keskiajalla noin kolmisen metriä korkeammalla, joten talo on sijainnut tuolloin lähempänä joen rantaa.

Kuva6

Näkymä metsän reunasta Hiiden talon raunioille.

Hiiden yksinäistilasta on maininta jo 1400-luvulta ja 1560-luvulle asti se kuului Turun piispalle. Hiiden tila toimi rusthollina 1600-1700 luvuilla. Rustholli eli ratsutila oli maatila, jonka tehtävänä oli muinoin varustaa asekuntoinen mies ja hevonen sotaa varten. Ratsutilan isäntää kutsuttiin rusthollariksi. Hiiden talo on mainittu vielä vuoden 1845 pitäjänkartoissa, mutta 1900-luvulla se autioitui ja vähitellen katosi.

Kuva7

Raunioiden koosta päätellen Hiisi on ollut aikoinaan mahtava talo.

Alkujaan sana hiisi tarkoitti pyhää lehtoa, kultti- ja uhripaikkaa. Kristinuskon tulon jälkeen hiisi sai sanana toisen merkityksen. Se koettiin pahana henkiolentona tai pahana paikkana, kuten kaikki muutkin muinaisiin pakanajumaliin liittyvät asiat. Myöhäisemmän kansanperinteen mukaan hiisi asuu suurista kivistä kootusta hiidenlinnassa, jota ei voi ihminen nähdä, jos ihminen näkee sen, on se vain iso kivikasa. Hiidellä on talo, koti, vaimo, lapsia, hevosia, koiria ja kissoja, jotka kaikki ovat isäntänsä kaltaisia ja pahaluonteisia. Hiidellä on kuitenkin hyvin varustettu talous, sillä on ylen paljon hyvyyttä, kultalusikoita, kulta-astioita ja muitakin rikkauksia.

Kuva8

Hiiden kellari.

Hiiden muinaisesta talosta on yhä jäljellä talon alla ollut holvimuurattu kellari, jonka suuaukko on tosin osittain romahtanut. Paikka on kuitenkin melko hyvin säilynyt arkeologinen kokonaisuus ja se on suojeltu muinaismuistona.

Kuva9a

Hiiden kiviröykkiö.

Hiiden talon raunioiden vieressä on myös erillinen epämääräinen kiviröykkiö, jonka alkuperäinen tarkoitus jäi minulle arvoitukseksi. Liittyykö tämä jotenkin muinaiseen uhripaikkaan, vai onkohan se sijainnut kuitenkin jossain muualla, kuten vaikkapa läheisen Koskenmäen laella?

Hiiden talon raunioilta lähdimme paluumatkalle kohti Liedon kirkonkylää. Päätin koukata matkalla vielä Moision kylänmäen kautta, joten matka jatkui pellonreunoja pitkin.

Kuva10

Näkymä Moision kylämäeltä Liedon kirkonkylän suuntaan.

Pienehkön, mutta erittäin savisen seikkailun jälkeen saavuimme Moision kylämäen reunaan. Ketomaisella rinteellä on yhä selvästi näkyviä merkkejä ihmistoiminan pitkäaikaisesta vaikutuksesta, kivikasoineen ja kuopanteineen. Aikani maisemaa ja sitä hallitsevaa komeaa mäntyä ihailtuani, lähdin kahden savenharmaan koirani kanssa jossain kaukana pellon toisella puolen sijaitsevaa majapaikkaamme kohti, ja taas olin yhtä kokemusta rikkaampi.

Teilisilta kartalla  ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit
N 6716172  E 249991

Koskenmäki kartalla ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit
N 6716048  E 248995

Hiiden talo kartalla ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit
N 6716092  E 248467

5 replies
  1. Tappura
    Tappura says:

    Enpas olekaan aikaisemmin ajatellut moisio sanan etymologiaa.Kotinurkillani on myos Moision kyla. Kuullostaa hyvin samalta kuin virossa kartanoa tarkoittava mois.

    Vastaa
  2. Super-Electric
    Super-Electric says:

    Moisio nimitys Virossa tarkoittaa ikivanhaa herraskartanoa, joita tyypillisesti on yksi per pitäjä. Liedon Moisio onkin ollut vastaava muinaiskartano, joka myöhemmin siirtyi Turun piispan omistukseen. Kustaa Vaasa, joka otti katolisen kirkon omaisuuden itselleen uskonpuuhdistuksen seurauksena, otti myös Liedon Moision omistukseensa.

    Moision eteläpuolella olleen rälssimaan Äijälän omistaja oli 1400-luvun alussa Antti Äijönpoika niminen mies, jonka Esa Hiltunen (Liedon historia) arvelee olleen Moision tilan päällikkösuvun jälkeläisiä.

    Vastaa
  3. Mikko L
    Mikko L says:

    Lähestyisin tuon kiviröykkiön merkitystä melko ”maanläheisesti”: Aikanaan kun alueella on metsää raivattu pelloksi, on siitä tietysti suurimmat kivet noukittu pois, hevoskärrylle, ja viety yhteen kasaan tuohon paikkaan, joka ei sitten ole jätetty viljelyskäyttöön. Todennäköisesti eivät kuitenkaan ole vanhan talon kivijalan kiviä koska näyttävät kuvassa olevan työstämättömiä muodoltaan.

    Vastaa

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.