Jokelan maastopolut tarjoavat monipuolisia ulkoilumahdollisuuksia Tuusulassa

Tuusulan Jokelasta löytyy kolme erilaista maastopolkua, jotka on suunniteltu niin kävelijöiden, polkujuoksijoiden kuin koiranulkoiluttajienkin käyttöön. Keltainen ja sininen polku kulkevat osin samaa matkaa Jokelan kuntoratojen läheisyydessä, kunnes erkanevat eri suuntiin. Polut kiertelevät vaihtelevissa metsämaisemissa ja ovat suhteellisen helppokulkuisia.

Jokelan maastopolut Tuusulassa
Päivämäärä: 5.9.2026.
Luontopolkumiehen reittinumero: 719.
Reitin pituus: 12 km (keltaisen ja sinisen reitin yhdistelmä)
Kohokohta: Mukavat ja monipuoliset metsämaisemat.
Parkkipaikka: Notkopuiston pysäköintialue, Sivutie. Paikka kartalla.
Julkiset liikenneyhteydet: Hyvät. Jokelan asemalta noin 750 metriä kävelyä.
Opasteet/kyltit: Hyvät. Pari epäselvää risteystä, lisätietoa tekstissä.
Varusteet/jalkineet: Reitit pidetään kunnossa, lenkkareilla pärjää sulan maan aikana.
Vaativuustaso: Keskivaativa reitti.
Tulipaikka: Yksi tulipaikka hieman reitin ulkopuolella.

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Olin varmasti jo parin vuoden ajan suunnitellut käyväni tutustumassa Jokelan maastopolkuihin, nyt oli sen retken aika. Syyskuinen lauantai ja erinomainen sää. Lämpömittari näytti noin seitsemää astetta, kun ajelin aivan Jokelan liikekeskuksen tuntumassa olevalle lähtöpaikalle, Notkopuistoon. Sivutien päässä on tilava pysäköintialue, jossa oli muutama auto jo aamukahdeksan maissa.

Ensimmäiseksi tutustuin Notkopuiston karttaan, jotta löytäisin reittien lähtöpaikan. Kartassa numero 17, ihan sen oikeassa reunassa (lännessä, sillä tässä kartassa pohjoinen on alareunassa).

Muutaman kymmenen metrin päässä oli ensimmäinen nuoliopaste kohti molempia reittejä kuten myös reilun kilometrin päässä olevaa laavua kohti. Se ei ole aivan reittien varrella, mutta käväisin myös siellä kävelyni loppuvaiheessa.

Tässä ensimmäisessä nousussa oli myös reittikartta. Keltainen reitti kulkee aluksi länteen (tässä kartassa pohjoinen on ylhäällä) ja käy Ridasjärventien pohjoispuolella tekemässä ympyrälenkin. Sininen reitti kulkee lähempänä Jokelan keskustaa ja kiemurtelee kuntoradan eteläpuolella. Kuntorata on punaisella merkitty karttaan. Sen verran olin karttaan tutustunut jo kotona, että ajattelin käveleväni yhdistelmän keltaista ja sinistä maastopolkua. Ne kulkevat alku- ja loppumatkalla samaa reittiä pitkin, joten olisi helppo kiertää ne molemmat yhdellä kävelyllä.

Vielä muutama kymmenen metriä kuntorataa pitkin. Mäen päällä huomasin sinisen ja keltaisen nuolen ja käännyin siis tästä vasemmalle. Jälkeenpäin huomasin, että reittikarttaan on merkitty molemmat mahdollisuudet – tästä voi lähteä joko oikealle pitkin kuntorataa tai vasemmalle hieman kapeammalle polulle.

Kapeampi polku kiertää pienen Alhon lammen. Reittimerkintöjä on helppo seurata, täällä on käytetty paljon puihin kiinnitettyjä sinisiä ja keltaisia muovilaattoja.

Puolen kilometrin kohdalla palataan kuntoradalle, mutta vain parinsadan metrin kävelyn ajaksi. Hetken päästä siniset ja keltaiset merkit vievät taas kapeammalle polulle, joka kulkee valoisassa ja kauniissa koivikossa. Tämä oli yksi suosikkimaisemiani reittien varrella. Ympyräreittini alkoi noin kilometrin kohdalla – pari tuntia myöhemmin saavuin tähän samaan paikkaan.

Puoleentoista kilometriin asti reitti nousee loivasti. Ollaan melkein kolmekymmentä metriä korkeammalla kuin lähtöpaikka Notkopuistossa. Nousu on niin loivaa, että sitä tuskin kävellessä huomasikaan. Puolentoista kilometrin kohdalla sininen reitti kääntyy vasemmalle, minä jatkoin keltaisien merkkien seuraamista. Reitti kulkee kuntoradan läheisyydessä, mutta suureksi osaksi polulla sen vieressä – siitä pidin kovasti.

Keltainen reitti siirtyy nyt kuitenkin leveämmälle ulkoiluväylälle. Seuraava kyltti kertoo, että ollaan lähdössä kohti Kolsaa.

Ulkoiluväylä kuljettaa kohti pohjoista. Viileän aamun sumu teki maisemasta kauniin ja utuisen.

Nyt ylitetään asfaltoitu Ridasjärventie. Polku jatkuu vielä hetken melko leveänä. Kuljetaan valoisassa mäntymetsässä, nyt kohti itää.

Noin kolme kilometriä takana, reitti ylittää nyt hiekkatien. Keltaisen polun ympyräreitti alkaa tässä. Kiertosuuntaa ei ole määritelty, nuolet osoittavat molempiin suuntiin. Päätin kiertää ympyrän vastapäivään ja lähdin oikealle.

Täällä kuljetaan jonkin matkaa leveähköllä kärrypolulla. Maisema oli vielä hetken aikaa valoisaa sekametsää, polun ympärillä kasvaa aika korkeita mäntyjä ja koivuja.

Toinen suosikkimaisemistani tällä reitillä oli tämä Kolsan metsä. Jostain syystä mieleeni tuli karjalaiset harjumaisemat. Veikkaisinpa, että maasto ja maaperä on täällä saman tyyppistä. Kalliota täällä ei ole, ollaan varmasti jonkinlaisella moreenikummulla. Mäntyjen välissä kasvoi heinää, joten ihan kuivinta ja karuinta ei maaperä täällä ole.

Kolsan reitin itäisimmässä kohdassa opaste näyttää lähes 180 asteen käännöstä.

Seuraava osuus kuljetaan kosteassa ja melko synkässä kuusivoittoisessa metsässä. Pitkoksiakin oli parissa kohdassa tarjolla. Tuusulan nettisivujen polkuesittelyssä kerrotaan, että keltaisella lenkillä on pitkospuita 80 metrin matkalla.

Länttä kohti. Kuka oli tehnyt pieneen rinteeseen hyppyrimäen? Veikkaanpa, että tämä rakennelma oli tehty maastopyöräilijöille. Näillä kohdin mietin myös istumapaikkojen puutetta – toki tähän olisi voinut istahtaa evästauolle, jos olisi vain muistanut väistää pyöräilijöitä (joita en tosin tänään tavannut). Itse istahdin Kolsan kivassa metsässä kiven päälle tauolle, sillä aamukahvi oli viiden kilometrin kävelyn jälkeen jo tarpeen.

Kolsan kierros päättyi. Ylitin taas Ridasjärventien ja palailin kuntoradan tuntumaan. Tähän asti olin saanut kävellä aivan omassa rauhassa, mutta nyt täällä näkyi jo kävelijöitä ja lenkkeilijöitä. Kello läheni aamukymmentä, ulkoilijat olivat lähteneet liikkeelle.

Tulin keltaisen ja sinisen polun risteykseen. Käännyin siniselle reitille kohti etelää. Reittiesittely kertoi sinisen reitin kiertelevän Temmon ja Pertun metsissä. Aluksi kuljetaan loivaa rinnettä alaspäin melko matalassa männikössä. Samalla ylitetään hiekkapäällysteinen Nukarintie.

Sinisen reitin varrella on pari lammikkoa tai ainakin kosteikkoa. Molempien laidalla on myös penkit. Olipa mukavaa päästä hetkeksi tauolle, ihan mukaviin maisemiin. Istahdin ensimmäisen lammen laidalle ja pidin toisen lyhyen kahvi- ja evästauon.

Reittiesittelyn mukaan tällä sinisellä maastopolulla on 130 metriä pitkospuita.

Sininen reitti on melko erikoisen muotoinen. Tavallaan tässä on ympyräreitti, jonka varrelta lähtee toinen ympyräreitti – ja sen varrelta vielä kolmas ympyräreitti. Merkinnät eivät täällä kertoneet ihan kaikkea. Pitkospuiden kieppeillä erosin ensimmäiseltä ympyrältä. Katsoin jossain kohdassa Karttaselain-sovelluksesta polkuja ja totesin, että olin juuri sellaisessa kohdassa, missä kolmas ympyrä eroaa polulta. Kuva alla. Olisin varmasti kävellyt suoraan, jos en olisi kartan perusteella tiennyt kääntyä tästä vasemmalle. Tarkkaan katsoessani näin toki vasemmalla sinisiä reittimerkintöjä.

Tämä lyhyt, alle kilometrin mittainen silmukka vie Temmonmäelle. Tämä oli reitin ainoita kalliomaisemia. Kalliolle voisi hyvin laittaa vaikkapa piknikpöydän – ollaanhan yhdessä reitin valoisimmista paikoista.

Palasin taas ympyräreitiltä erkaantuneelle ympyräreitille. Ollaan aivan Temmon kaupunginosan laitamilla. Polku käy täälläkin tien laidassa. Kanttorintien päässä on myös pysäköintimahdollisuus ja yksi reitin opaskartoista, ja sieltä voi hyvin myös lähteä reitille.

Kohta olin jo takaisin sillä ensimmäisellä sinisellä ympyräreitillä, joka lähtee nousemaan rinnettä ylös kohti Nukarintietä ja sen toisella puolella olevaa vesitornia. Minä päätin tehdä vesitornin kohdalla parinsadan metrin poikkeaman kohti länttä ja kuntoradan varressa olevaa laavua. Täällä oli rauhallista, joten päätin istahtaa vielä kolmannen kerran tauolle. Kävelyä minulla oli takana jo 11 kilometriä.

Palasin vesitornille. Tästä oli vielä parisataa metriä ympyräreittien päätökseen. Sen jälkeen samaa reittiä takaisin kohti Notkopuistoa – paitsi nyt kuljin viimeiset sadat metrit Alhon lammen toista puolta, kuntorataa pitkin. Lammesta on myös opastaulu, jossa kerrotaan, että se on aikoinaan ollut Alhon tilan laidunmailla. Se on kooltaan 1,9 hehtaaria ja se kuuluu suojeltuihin luontotyyppeihin.

Palasin lähtöpaikalle. Kävelyä kertyi kaiken kaikkiaan 12,3 kilometriä. Keltaisen reitin pituudeksi ilmoitetaan taulussa 7,8 ja sinisen pituudeksi 5,8 kilometriä. Mitat lienevät melko lähellä, sillä yhteistä osuutta on parisen kilometriä. Koko kierrokseen käytin aikaa hieman yli kolme tuntia. Poluilla tapasin muutamia ulkoilijoita, kuntoradalla näytti mielestäni olevan suorastaan vilskettä.

Jokelan maastopolut ovat keskivaativia. Varsinkin keltainen Kolsan reitti oli mielestäni nopeakulkuista, sinisellä reitillä oli enemmän kiviä ja juuria. Korkeuseroja on jonkin verran, mutta nousut ja laskut ovat melko loivia.

Jokelan polut yllättivät ihan positiivisesti. Ne ovat mukavan monipuolisia. Tarjolla on erilaisia alustoja ja erilaisia metsätyyppejä. Muutama kiva taukopaikkakin löytyi. Vielä jäi kävelemättä yksi polku, oranssi polku kohti Lepolaa. Lupaan palata tänne pian uudestaan.

Sijainti: N=6714279.917, E=388041.751 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=60,5489297, GEO:lon=24,9587141

Voit seurata retkitunnelmiani myös Facebookissa
ja Instagramissa: @luontopolkumies 

Luontopolkumiehen muita reittejä lähistöllä:
Nukarinkosken ulkoilupolku
Koskikara-luontopolku
Vanhankylänniemen luontopolku
Kaukasten luontopolku
Suomiehen luontopolku

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle.