Salakuljettajien reitillä: tällainen on Lapinjärven Pirtupolku.

Lapinjärven Pirtupolku on muodostunut vanhoille pirtun salakuljettajien reitille. Alkoholin valmistus ja kaupankäynti oli alueen vahvaa perinnettä – ja metsäinen reitti suurine siirtolohkareineen tarjosi hyvää suojaa valmistukselle ja salakuljetukselle. Nykyään Pirtupolku on 5,5 kilometrin mittainen janareitti patikoijille.

Pirtupolku Lapinjärvellä (ja Loviisassa)
Päivämäärä: 29.8.2026.
Luontopolkumiehen reittinumero: 718.
Reitin pituus: 11 km (5,5 km janareitti edestakaisin).
Kohokohdat: Melko monipuoliset metsämaisemat, mutta ennen kaikkea tunnelmalliset kuusikot siirtolohkareineen.
Parkkipaikka: Molemmissa päissä pysäköintimahdollisuus. Eteläinen lähtöpaikka osoitteessa Lapinkyläntie 586. Paikka kartalla.
Julkiset liikenneyhteydet: Koulupäivinä liikennettä Loviisasta Lapinkylään, noin kahden kilometrin päähän reitiltä.
Opasteet/kyltit: Reitin eteläisessä päässä hyvät, pohjoisessa puutteelliset.
Varusteet/jalkineet: Monipuolinen metsämaisema, jossa saattaa tarvita vedenpitäviä jalkineita.
Vaativuustaso: Keskivaativa reitti.
Tulipaikka: Kaksi tulipaikkaa.

Jatkoa loppukesän 2026 projektiini: Pornaisten ja Askolan jälkeen oli vuorossa Lapinjärvi. Kyseessä on siis kolmas Uudenmaan kunta, josta en ollut aiemmin blogikirjoitusta tehnyt. Päätin lähteä tutustumaan Pirtupolkuun. Olin kerran aiemmin käynyt yhden kaverini kanssa etsimässä lähtöpisteen, mutta silloin aika ei riittänyt reitin kävelyyn. Kyseessä on yli viiden kilometrin janareitti – ja edestakainen kävely viekin sitten jo ainakin kolme tuntia. Elokuisena lauantaina minulla oli aikaa vaikkapa koko päivä, mitä nyt Suomi-Ruotsi-yleisurheilumaaottelua toivoin kerkeäväni katsomaan.

Ajelin tutulle paikalle, Lapinkyläntien varrelle. Tätä kirjoittaessani mietiskelin sitä, mahtaako reitti kulkea kokonaan Lapinjärven puolella. Eipä taida. Kuljetaan aika lailla Lapinjärven ja Loviisan rajaa pitkin. Lähtöpaikan osoitekin taitaa olla Lapinkyläntie 586, Loviisa. Paikalla on pysäköintitilaa varmasti puolen tusinalle autolle, tänään muita autoja ei näkynyt. Spritstigen-kyltti oli tien eteläpuolella, polku lähtee sen pohjoispuolelta. Suuri osa teksteistä on täällä ruotsiksi. Sinikeltainen kuitunauha toimi reittimerkkinä täällä reitin eteläpäässä. Palaamme aiheeseen myöhemmin.

Muutaman kymmenen metrin päässä tiestä on pieni opastaulu, jossa kerrotaan reitin olevan noin 5 kilometrin pituinen ja sen varrella olisi kaksi levähdyspaikkaa. Alkoholin salakuljetukseen liittyvää faktaa voi tästä myös lukea: voiko olla totta, että 1920-luvulla jopa 100 000 suomalaista olisi saanut elantoa viinan salakuljetuksesta?

Ensimmäisen kilometrin aikana mietitytti, miten kävely sujuisi. Polku ei ole järin leveä, kovin suuria ulkoilijamassoja täällä tuskin kävelee. Polku erottui kuitenkin selvästi.

Kilometrin kieppeillä tullaan laavulle. Se on hienossa paikassa isojen siirtolohkareiden välissä. Taukoa en vielä tarvinnut. Laavun lähellä on myös 3-4 metriä korkea siirtolohkare, jonka päälle voi kivuta tikkailla (tosin: juuri nyt tikkaat olivat rikki, mutta toivottavasti ne jossain vaiheessa korjataan!). Kyltti kertoi sen olevan meditaatiokivi.

Laavun luona opastaulun aiheena oli kieltolaki. Se oli voimassa noin 13 vuoden ajan. Päättymispäivä on helppo muistaa: 5-4-3-2-1-0 eli avattuna: päivämäärä 5.4.1932, kello 10.00.

Laavun jälkeen matka jatkui kauniissa ja hyvin syvän vihreässä kuusikossa. Polun varrella on todella paljon siirtolohkareita. Osa murikoista on isompia ja osa pienempiä, mutta se mikä kaikkia tuntuu täällä yhdistävän, on vihreä sammalpeite. Joidenkin päällä kasvaa imarretta – ja muitakin kasveja.

Pidin tästä maisemasta kovasti. Kaiken lisäksi löysin tästä vihreästä metsästä jo näin elokuun lopussa muutaman suppilovahveron. Täällä saattaisi kannattaa piipahtaa syyskuun lopulla tai lokakuussa, silloin niitä saattaisi olla enemmänkin.

Kahden kilometrin jälkeen noustaan jäkälien peittämälle kalliolle.

Ja sen jälkeen laskeudutaan hakkuuaukealle – tai ehkäpä tämä nyt ei ihan ole hakkuuaukea, mutta selvästi harvennettu varttunut metsä kuitenkin. Se oli näin elokuisena aamuna todella kostea. Housut kastuivat heinikon läpi kävellessä melkeinpä läpimäriksi. Eikä siinä kaikki, tässä kohdassa sain kimppuuni kokonaisen armeijan hirvikärpäsiä. Laskin menomatkalla (5 km) yli 70 hirvikärpästä. Kaiken kaikkiaan niitä kopsahteli muutaman tunnin aikana nahkaani varmasti toistasataa. Jos et siedä hirvikärpäsiä, niin enpä suosittele syysretkeä tänne.

Seuraavan loivan nousun jälkeen ollaan kahden ja puolen kilometrin kohdalla – eli aika lähellä janareitin puoliväliä. Välimatkatolppia oli puolen kilometrin välein.

Heti kilometritolpan jälkeen oli vuorossa taukopaikan tolppa. Päätin pitää evästauon ja kurvasin vasemmalle.

Taukopaikalle oli muutama kymmenen metriä janareitin varrelta. Tarjolla on iso ja tukeva piknikpöytä sekä yksinkertainen grillipaikka. Täällä oli myös vieraskirja – elokuussa paikalla oli käynyt muutama retkeilijä.

Hetken päästä jatkoin matkaa. Ylitetään kallioinen Brännberget. Kalliolla kiinnitin huomiota erikoiseen mäntyyn, joka kasvoi kiven päällä. Tästä piti ottaa kuva. Puun välittömässä läheisyydessä huomasin pienen mustan kotelon, jota joku muu saattaisi täällä hakemalla hakea. Vinkki kätköjen etsijöille, siis.

Neljän kilometrin kohdalla ylitetään seuraavaa mäkeä, Örbergetiä.

Mäen alla huomasin 4,5 kilometrin välimatkakyltin. Sen jälkeen polku laskeutui hyvin kosteaan painanteeseen. Aloin epäillä, olinko oikealla reitillä – varsinkin, kun polku näytti katoavan pusikkoon. Kyllä, kuva on otettu keskellä polkua.

Jatkoin tämän koivikon läpi, koska polku erottui joten kuten. Polku nousi seuraavalle kalliolle ja sitten se katosi mäntytaimikkoon. En ollut uskoa silmiäni. Mitä oli tapahtunut? Putosinko oikealta reitiltä? Palasin 4,5 kilometrin tolpan luo ja totesin, että olin varmasti kävellyt oikein. Lähdin palaamaan takaisin ja samalla huomasin, että sinikeltaisia kuitunauhojakaan ei näkynyt. Paluumatkalla totesin, että ne olivat loppuneet jo neljän kilometrin kohdalla.

Kävelin rauhassa takaisin lähtöpaikalle. Keräilin sieniä ja otin vielä lisää valokuvia, sillä sääkin kirkastui. Paluumatkalla eivät muuten heinätkään enää kastelleet housuja – niin paljon aurinko ja tuuli kuivasivat heinikkoa hakkuuaukeilla. Kävellessäni päätin, että lähtisin käymään myös reitin pohjoisella pysäköintipaikalla ja tarkistaisin reitin kulkua sen luona. Pohjoisen lähtöpaikan osoite on Lapinjärventie 1595. Noin 50 metrin hiekkatie tuo pienelle parkkipaikalle. Opastaulu on loppuun kulunut, paikalla on myös kaksi vanhaa penkkiä.

Puolisen kilometriä selkeää hiekkatietä, joka pikku hiljaa kapeni poluksi. Viiden kilometrin kyltti löytyi! Jatkoin vielä hetken.

Kunnes täälläkin tuli melko läpipääsemätön taimikko vastaan. Polku kertakaikkiaan katoaa mäntyjen väliin. Luultavasti minulta jäi kävelemättä vain noin 100-200 metrin osuus.

Vielä yksi loppukommentti ennen yhteenvetoa. Olin yhteydessä Lapinjärven kuntaan – ja sieltä luvattiin tehdä jonkinlaista pensaikon raivausta syksyn aikana. Päivitän tekstiä, jos saan kunnasta lisätietoa!

Reitin pituus lienee hieman enemmän kuin 5,5 kilometriä per suunta. Oma mittauslaitteeni näytti yhteensä 11 km kävelyä ja minulta jäi siis jokunen sata metriä kävelemättä. Aikaa kului melkein neljä tuntia. En tavannut muita ihmisiä – hirvikärpäsiä sitten sitäkin enemmän.

Pirtupolku on vaikeusasteeltaan ihan keskitasoa. Kivikkoa ja puunjuuria on jonkin verran, korkeuseroa ehkä kolmisenkymmentä metriä. Nousut ja laskut eivät ole kovinkaan jyrkkiä. Olin positiivisesti yllättynyt reitin eteläpäästä – polku kulki mielestäni varsin kauniissa ja mielenkiintoisessa maisemassa. Harmi, etten saanut ihan koko reittiä käveltyä, mutta ehkäpä korjaan tämän asian vielä joskus.

Sijainti: N=6713081.544, E=456690.098 (ETRS-TM35FIN)

GEO:lat=60,5514772, GEO:lon=26,2101702

Voit seurata retkitunnelmiani myös Facebookissa
ja Instagramissa: @luontopolkumies 

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Kukuljärven vaellusreitti
Myllyharjun kävelyreitti
Kallen Kierros

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle.