Kävelijöitä Pahakalan lenkillä

Jalkapatikassa Pahakalan lenkillä Liperissä

Kaprakan kinttupolku Liperissä on yhteensä noin 38 kilometrin mittainen päiväretkeilyyn sopiva reitistö, joka jakautuu kolmeen eri osaan. Reitille voikin tehdä kolme eri retkeä. Kävin itse kinttupolkuun kuuluvalla, reilun 13 kilometrin Matkalammen lenkillä viime syksynä, ja olikin mukava tulla takaisin patikoimaan reitistöstä tällä kertaa Pahakalan lenkki (12,3 km).

Kaprakan kinttupolun kartta

Päivä ei ollut valjennut mitenkään huikeissa merkeissä, sillä tuulilasiin paiskoi rivakasti räntää ajomatkalla Pahakalan lenkin lähtöpaikalle Luovin ammattiopistolle, ja lämpöä oli huikeat +3 astetta. Kuin ihmeen kaupalla sää selkeni siiheksi, kun laitoin repun selkääni. Tuntui uskottavammalta, että kalenteri todella näytti kesäkuun alkua. Luovin parkkipaikan laidasta löytyi isokokoinen reittikartta, ja kohta pääsin matkaan seuraamaan maalimerkkejä kohti Pahakalaa.

Reitti kulkee ihan alkuun Kaprakan entisen kuntoutuskeskuksen editse, Huttulammen tuntumassa. Alussa on oltava tarkkana, että huomaa kääntyä seuraamaan pian P-paikan jälkeen vasemmalle Kinttupolun oranssilla merkittyjä opasteita, eikä vahingossa lähde seuraamaan Huttulammen taa oikean kautta houkuttelevia muiden polkujen opasteita ja maalimerkkejä (joiden sekaan on unohtunut Pahakalan lenkin vanhan linjauksen jäljiltä myös oransseja täpliä).  Harhauduin itse sinne hetkeksi, kunnes huomasin kartasta erheeni. Takaisin, mars!

Pian kapusin kuitenkin oikeaa Kinttupolkua pitkin ylös harjun laelle. Saman harjanteen päälle, vasemmalle puolelleni, jäi ennen Veljesharjunakin tunnetun ammattiopiston suojeltuja rakennuksia, jotka suunnitteli 1940-luvulla maineikas arkkitehti Viljo Revell. Ennen toista maailmansotaa alue oli salomaata ja sitä kutsuttiin Hornaksi, liekö ollut ammoisina aikoina sen verran pelottavaa seutua.

Maisema Viinijärvelle

Harjulta avautuivat pian maisemat pohjoiseen. Välittömästi harjun alla kiiltelivät lammet Iso-Möykky ja Pieni-Möykky, ja niiden takana lainehti Viinijärvi. Kumpuileva vaaramaisema sinersi loitompana. Pienen matkan päästä pystyi eteläpuolelle tähytessään erottamaan puunlatvojen takaa Kuorinka-järven. Koivunlehdet olivat vielä niin tuoreita tapauksia, että maiseman hennonviheriät sävyt tasapainottelivat kellertävän puolella ja veivät tunnelman hetkeksi takaisin syksyyn.

Marssin keväisiä kasveja tarkkaillen eteenpäin; mustikankukkia riitti, horsmat puskivat maasta ja metsäkurjenpolvi kehitteli kukkanuppuja.

Horsmia hiekkakankaalla

Kuljin tovin metsäpolkua, kunnes ylitin pikkutien ja seurasin toista pikkutietä sähkölinjalle; siellä saatoin valita, kiertäisinkö Pahakalan lenkin myötä- vai vastapäivään. Tuumasin, että mukavampi saada sähkölinjaosuus ensin alta pois ja käännyin vasemmalle. Linjaa ylittäessäni osuin hauskaan kohtaan hiekkakankaalla: kun pysähdyin katsomaan horsmanuorukaisia, tuli niistä ensimmäisenä mieleen hiekkaerämaa palmuineen!

Minimäntyjä Liperissä

Kumarruin vielä alemmas ja aloin katsella maailmaa tästä alemmasta perspektiivistä. Wau, mitä mäntyjä! Enpä ollut koskaan aiemmin hoksannut, miten mainioilta männyntaimet näyttävät. Ensin vähän tylsänä pitämäni sähkölinja muuttui kertaheitolla paljon mielenkiintoisemmaksi.

Patikoijia Pahakala lenkillä

Polkua oli mitä helpointa astella sähkölinjaa pitkin, mutta vielä mukavampaa oli astua jälleen mäntymetsän keskelle. Muutama muukin kävelijä oli lähtenyt jaloittelemaan ulkoilureitille. Polut tuntuivat sen verran hyviltä, että Pahakalan lenkki lienee oivaa lenkkimaastoa vaikka polkujuoksijoille. Mäntymetsän ilmaa on hyvä hengittää.

Männikköharju, Liperi

Vähän ennen saapumistani Vaaralammen kodalle huomasin olevani mitä hienoimman harjun päällä. Kuiva kangasmaasto täällä ylhäällä, kosteaa suota siellä jyrkän rinteen alapuolella. Ryhdikkäät männyt vartioivat komeina maisemaa, toivottavasti saavat kasvaa rauhassa vielä pitkään!

Evästauko Vaaralammen kodalla

Laskeuduin Vaaralammen kodalle toiveikkaana, makkarapaketti repussa. Ikävä kyllä siistin kodan puuvaja ammotti tyhjyyttään, joten jouduin tyytymään kylmiin eväisiin. Vesilinnut lähtivät lipumaan reipasta vauhtia loitommas heti, kun otin ensimmäisen askeleen kohti laituria, joten ei ollut pelkoa siitä, että joutuisin jakamaan eväspiirakkani siivekkäiden kanssa.

Oli jännä tunne: kun viime syyskuun retkellä istahdin eväideni kera laiturille, oli maisema yhtä odottava, vaikkakin eri syystä. Silloin lehdet olivat putoamaisillaan puista, nyt puhkeamaisillaan.

Koivikon keväisiä latvoja

Kun jatkoin matkaa pikkutietä pitkin Koukkelonvaaralle, tuli aurinkokin esiin ja heleytti entisestään koivikon tuoreita lehtiä. Oli pakko astua polulta hetkeksi sivuun ja tuijotella taivaita. Kyllä alkukesä on komeaa aikaa!

Ohitettuani Pahakalan lenkin oikealla puolella olevan hiekkakuoppa-alueen, tulin viehättävän kuusikon kohdalle. Kohta paikalle pölähti hiekkatieltä seuraa: kaksi nuorta neitosta, jotka ylistivät metsää loistavaksi ratsastusmaastoksi. Arvelin, että metsämaasto risuineen ja epätasaisuuksineen ei ole ehkä niitä helpoimpia, mutta ratsukot olivat kuulemma välttyneet loukkaantumisilta. Sitten neidot keppihevosratsuineen ampaisivat vauhdilla kuusikkoon, luonnon muovaamalle esteradalleen.

Saavuin risteykseen, mistä Kinttupolun toinen haara jatkui vasemmalle Matkalammen lenkkinä, mutta minä lähdin oikealle, kaartamaan takaisin kohti Kaprakkaa. Reitti seurasi pitkään pikkutietä ja saavuin joutuisasti mäntykankaalle syntyneelle asuinalueelle, missä polku teki suoraviivaisia siksakmutkia, tonttirajoja seuraten. Yhden omakotitalon pihalla, ihan polun vieressä, kiekui kukko soman kanaparvensa keskellä.

Upe kävelyllä Pahakalan lenkillä

Mustikankukkia riitti runsaasti myös täällä – aikamoiset apajat tiedossa myöhemmin kesällä… Pääsin talokeskittymän jälkeen vielä takaisin metsäpolkutaipaleelle, joka vei minut mäen päälle ja kaarteli sitten edelleen piikkisuoralle ja tasaiselle tielle, jota myöten saavuin pian ison hiekkakuopan ohitse tuttuun Pahakalan lenkin risteykseen, sähkölinjan luo. Siitä eteenpäin jäljellä oli enää paluumatka Kaprakkaan pitkin tuttua reittiä.

Huttulammen kota

Reilun kahdentoista kilometrin kävelyn jälkeen käväisin vielä kurkkaamassa Kaprakassa Huttulammen rannasta löytyvää tulipaikkaa ja kotaa niemessä, johon on kinttupolulta opasteet. Kota on normaalisti lukossa, joten kodan avaimen saadakseen tulee olla yhteydessä Luovin neuvontaan tai soittaa kodan ovesta löytyvään puhelinnumeroon. En jäänyt tulia tekemään, vaan kävin läksiäisiksi vielä ylhäällä harjulla vilkaisemassa Viljo Revellin arkkitehtuuria. Jos on arkkitehtuurista yhtään kiinnostunut, kannattaa käydä rakennuksia katsomassa samalla reissulla.

Luovin historiaa

Pahakalan lenkin lähtöpaikassa sijaitsi sota-aikana pioneeripataljoonan varuskuntakylä, jonka asuinrakennuksia 1940-luvun alusta on edelleen jäljellä alueella. Pioneerien muistomerkki löytyy harjun laelta. Sotainvalidien Veljesliitto rakennutti tänne Liperin ammattioppilaitoksen lähinnä rintamalla tuberkuloosiin sairastuneita sotainvalideja varten, jotka eivät voineet vammansa seurauksena enää harjoittaa entistä ammattiaan.

Harjulta löytyy myös Norjan taloksi nimetty asuntolarakennus, jonka taustalla on erikoinen tarina. Kun saksalaiset vetäytyivät toisen maailmansodan lopussa Norjasta, he jättivät jälkeensä suuria tupakkakätköjä. Muutama norjalainen liikemies osti pari tupakkakätköistä ja lahjoitti ne Suomeen, sodan uhreja auttaakseen. Tupakan myynnistä kertyneistä varoista 9 miljoonaa markkaa päätyi rahoittamaan keuhkovammapotilaiden asuntolaa.

Vuonna 1972 Keuhkovammaliitto perusti ammattioppilaitoksen yhteyteen Fysikaalinen Kuntouttamislaitos Kaprakan, jonka toiminta on jo loppunut. Hauska nimi jäi kuitenkin elämään. ”Kaprakka” on tiettävästi Kiteen-Suomussalmen alueelta peräisin ja se tarkoittaa  ”pirteä ikäisekseen”. Joka Kaprakan kinttupolkuja tallaa, pirteänä pysyykin!

Lähtöpaikka. Pahakalan lenkin lähtöpiste löytyy Ammattiopiston pihasta, Ammattiopisto Luovin pihasta, os. Silmutie 20, 83430 KÄSÄMÄ.

Reittikartta. Pahakalan lenkin reittikartta löytyy Liperin kunnan www-sivuilta, mutta koko Kaprakan kinttupolun reittikartan voi ostaa hyvälaatuisena A3-kokoisena tulosteena Joensuusta Carelicumin matkailuneuvonnasta sekä Liperistä Luovin neuvonnasta ja Käsämän Teboil-huoltoasemalta.

Kartta N=6947431.546, E=621796.170 (ETRS-TM35FIN)

Juttu toteutettu yhteistyössä Liperin kunnan kanssa.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.