Ja keskellä virtaa joki – Merikarvianjoki

Eräs mieleenpainuvimmista elokuvista, jonka olen nähnyt, on vuonna 1992 julkaistu ”Ja keskellä virtaa joki”, jota voi ehkä yhdellä tasolla pitää pelkkänä perhokalastuselokuvana, mutta pintaa syvemmällä se oli kahden hyvin erilaisen ihmisen kehitystarina, jossa keskeisenä osana oli nimenomaan kalastus. Elokuvasta huokui seesteinen tunnelma, joka pohjasi kiireettömiin kalastuskohtauksiin ja joka sai varmasti aika monen katsojan marssimaan kalastusliikkeeseen perhovapaa ja muita vempeleitä hankkimaan. Kalastus oli jokaiselle elokuvan päähenkilölle – isälle ja kahdelle pojalle – olennainen osa elämää jokaisen lapsuudesta vanhuuteen saakka, kullekin tosin omalla tavallaan.

Elokuvan tietävät voivat heti päätellä, että nyt on kyse kalastuksesta. Samanlaista seesteisyyden tuntua saattaa kokea myös Merikarvianjoella, jonka kalastusmahdollisuudet ovat erittäin hyvät. Merikarvianjoki kalastuskohteena on yksi Etelä-Suomen suosituimmista, jonne tulevat niin koti- kuin ulkomaisetkin kalastajat, moni vuosi toisensa jälkeen kokeilemaan, mitä kalaa tällä kertaa joesta nousee. Sieltä voi nousta esimerkiksi taimenta, lohta, siikaa, harjusta tai kirjolohta, ja vaikkapa meritaimen on saatu pitkäjänteisellä hoitotyöllä jälleen lisääntymään myös Merikarvianjoessa.

Allekirjoittaneen tukikohtana toimi Rauhanlaakson Majoituspalveluiden vuokrattava jokimökki, joita itse asiassa on kaksi: Tuohi ja Kaarna. Jokimökeille majoittuu myös moni kalastaja, ja toisessa, identtisessä mökissä oli jo valmiiksi pari autokuntaa kalastajia perheineen. Saapuessani iltayhdeksän tienoilla paikkakunnalle isännät olivat valmistelemassa lähtöä joelle, jolle pääsee käytännössä ihan mökkien vierestä, mutta pitkä matka ei ole muutenkaan Merikarvianjoen koskille, joista osa on melkein perhonheiton päässä lähes kaikesta.

Vuonna 2015 valmistuneissa jokimökeissä kelpaa majoittua.

Vuonna 2015 valmistuneissa jokimökeissä kelpaa majoittua.

Kaikilla mukavuuksilla ja omalla saunalla varustettujen mökkien lisäksi rannasta löytyy myös grillikota ja uuden uutukainen laituri, jolta voi pulahtaa virkistävään jokeen. Laiturilla voi tietysti vain myös fiilistellä ja katsella idyllistä maisemaa rauhallisessa ympäristössä. Mökeillä on tietysti myös langaton verkko, jonka kautta pääsee nettiin jakamaan vaikkapa parhaat kalakuvat ja -jutut.

Maaseudun rauhaa ja kiireetöntä tekemistä.

Maaseudun rauhaa ja kiireetöntä tekemistä.

Jokimökkien vuokrauksen lisäksi Rauhanlaakson omistajalla Mariia Jokimäki-Tähkäsellä on myös huoneistomajoitusta läheisen Rauhanlaakson Kestikartanon päärakennuksessa, muiden kohteiden vuokrausta sekä pesulapalveluja. Jokimökit ovat Merikarvian palvelujen ulottuvilla, ja niille pääsee todella helposti, kuten melkeinpä mille tahansa kohteelle paikkakunnalla. Mökeiltä oli siten helppo heti seuraavana päivänä lähteä tutustumaan itse kalastuksen saloihin Ruotsalan Akin ja Merikarvian Kalakierroksen toiminnanjohtaja Marianne Hakalan kanssa. Merikarvian Kalakierros on kalastusaluetta hoitava ja ylläpitävä yhteistyöelin.

Holmankoski

Holmankoski on aivan Merikarvian keskustan kyljessä sijaitseva, erittäin helposti saavutettava ja suosittu kalastuspaikka, jossa aloittelevan kalastajan on helppo perehtyä perhokalastuksen tekniikkaan ja taiteeseen. Sieltä aloitimme oman kalakierroksemme, ja Merikarvian kunnan kehittämispäällikkö ja nähtävästi myös erittäin innokas kalamies Aki Ruotsala väänsi minulle melkeinpä rautalangasta, miten perholla kalastetaan. Se on nimittäin tavalliseen viehekalastukseen tottuneelle ihan uusi kokemus, sillä missä viehekalastuksessa vauhdin takaa viehe, perhokalastuksessa siimalla on olennainen rooli siinä, minne syötti lentää. Äkkinäisellä se voi nimittäin lentää vaikka kahluuhousujen persaukseen tai lähellä seisovan korvanlehteen. Senpä vuoksi on hyvä – ja kalastusetiketin mukaista – antaa riittävästi tilaa muille kalastajille.

Toisilta se sujuu, kuten Akilta. Vastaavasti mies, jolla on kaksi vasenta jalkaa, ei voi sanoa, että sujuu kuin tanssi.

Toisilta se sujuu, kuten Akilta. Vastaavasti mies, jolla on kaksi vasenta jalkaa, ei voi sanoa, että sujuu kuin tanssi.

Mutta pienen alkuräpellyksen jälkeen alkoivat omatkin heitot ”sujua”, vaikka aikuisten oikeista kalastajista homma saattoi edelleen näyttää kyykän ja pöytätenniksen sekoitukselta. Kunnon kahluuhousuissa ja vedenpitävissä kengissä joessa saattoi seisoskella ja liikkua kuivana ja lämpimänä. Varsinkin, jos kahluupöksyjen alla on vielä paksuhkot ulkoiluhousut. Eipähän tullut kylmä.

Holmankosken lisäksi Merikarvianjoessa kalastuspaikkoja ovat Lankoski, Konihaara, Puukoski, Purupakka, Stäävit ja Vaadit, Piinukoski, Lehtisenkoski, Änki ja Salmelankoski. Toisin sanoen, valinnanvaraa löytyy. Piinukoskella (jolta jutun pääkuva on) on muuten tosi hieno riippusilta, jolla voi katsella kosken lisäksi alapuolella olevia kalastajia tai jota myöten voi päästellä vaikkapa maastopyörällä Merikarvia Highlights -pyöräilyreittiä, joka muuten tuli myös pyöräiltyä saman viikon aikana.

Purupakka

Rannikkopaikkakuntana Merikarvialla on pitkä historia niin laivanrakennuksessa kuin sahateollisuudessakin. Ensimmäinen saha perustettiin jo 1890-luvulla, ja sahateollisuuden kulta-aikaa oli 1920-luku. Sahoillahan syntyy sahatavaran teosta – yllätys yllätys – sahanpurua, jota sitten on aikojen saatossa kuljetettu tonneittain paikkaan nimeltä Purupakka. Purupakka on hyvä ja rauhallinen kalastuspaikka, josta löytyy tilava parkkipaikka, kota ja uimaranta. Kosken yli pääsee myös Purupakassa siltaa myöten.

Purupakkaankin pääsee tosi kätevästi heittelemään tai muuten vain chillaamaan.

Purupakkaan pääsee tosi kätevästi heittelemään tai muuten vain chillaamaan.

Reipas kalastaja liikkuu jalan paikasta toiseen, ja sillä tavalla lampsien pääsee tosi näppärästi Purupakkaan ja sieltä vaikkapa seuraaville heittopaikoille Stäävit- ja Vaadit-nimisille koskille. Kosken ylittäviltä silloilta voi tarkastella kaunista jokea ja tutkailla, missä kalat saattaisivat lymyillä, ja etsiä samalla sopivaa heittopaikkaa katseellaan rannalta.

Vallan komiat on riippusillat Merikarvianjoella!

Vallan komiat on riippusillat Merikarvianjoella!

Stäävit ja Vaadit

Siinä on keskisuomalaiseen kielikorvaan jännät nimet koskilla. Veikeännimisten koskien ”virranjakajana” toimii joen ylittävä silta, ja sillan yläpuolelle jäävä Stäävit sai Akin yrittämään kalansaantia oikein kunnolla. Jyrkkien rinteiden suojissa Stäävit virtaa suvantopaikkaansa asti voimakkaana, ja suvannon mutkassa perho pääsi taas lennolle. Kivikkoinen koski vaatii hyvää tasapainoa kalastajalta, ja siinä on koivissa asettelemista, ettei heilahda koskeen kalojen kaveriksi.

Kivien seassa saa liikkua visusti, että saa tukevan jalansijan.

Kivien seassa saa liikkua visusti, että saa tukevan jalansijan.

Kalastus ei ole kärsimättömän laji. Joskus joella menee kokonainen päivä, ettei nykäisekään. Joskus saattaa muutaman kerran meinata, mutta sitten voi olla taas pitkään hiljaista. Perhokalastuksen viehätys lienee siinä, että kalan saamiseksi joutuu joskus tekemään todella töitä, jolloin melkeinpä mikä tahansa saalis tuntuu hyvin ansaitulta työvoitolta. Iso kala, oma ennätys tai sellainen kala, jota ei ole aikaisemmin saanut mutta aina halunnut, tuntuu varmasti vieläkin mukavammalta. Mahdollisuuksia tällaisiin elämyksiin Merikarvianjoki varmasti tarjoaa.

Esimerkiksi sateisena maanantai-iltapäivänä Piinukoskella onneansa koettanut USA:sta kotoisin oleva, mutta Virossa nykyisin asuva Scott Diel kertoi pitkän yrittämisen jälkeen napanneensa pari pientä taimenta ns. kuivaperholla ja viimein pari reilun puolentoista kilon painoista kirjolohta. Merikarvianjoen saalispäiväkirjan mukaan semmoista kilon, kahden painoista jötikkää koskista on tullutkin, ja kirjolohi näyttäisi olevan aika lailla tilastojen pääkalana.

Perhokalastus vaatii myös keskittymistä.

Perhokalastus vaatii myös keskittymistä.

Päivän päätös

Joella hurahtaa tosiaan kevyesti monta tuntia. Me emme edes käyneet kaikilla koskilla, saati kalastaneet oikein antaumuksella, mutta silti kello kulahti vilkkaasti iltapuolelle. Ei kehnompi tapa viettää kesäpäivää, huolimatta siitä, saako mitään vai ei.

It's a catch! Tästä kerrotaan kyllä mojovat kalajutut seuraavassa saunaillassa!

It’s a catch! Tästä kerrotaan kyllä mojovat kalajutut seuraavassa saunaillassa!

Palasimme kukin tahoillemme, ja minä suuntasin takaisin majapaikkaani Rauhanlaakson Jokimökeille. Kaarnassa ennätin hengähtää ja virkistäytyä hetken, ennen illan päätösnumeroa eli seikkailua Sikarounikoilla. Meillä oli kaikilla oikein mukavaa, vaikka kokonaissaaliimme jäi kirjaimellisesti ja määrällisesti pieneksi. Ehkä seuraavalla kerralla sitten. Pidetään siis siimat kireällä, mutta ei pinnaa!

Rauhanlaakson Jokimökkien pehmeillä pedeillä kelpaa elpyä kalareissunkin jälkeen.

Rauhanlaakson Jokimökkien pehmeillä pedeillä kelpaa elpyä kalareissun jälkeen tai valmistautua siihen.

Vaikka olen yksin joella jyrkänteiden varjoissa, sieluni ja muistoni ovat kanssani.
Kuulen joen äänet ja tunnen heittämisen rytmin.
Mielessäni elää toive kalansaaliista.
(Ja keskellä virtaa joki, loppukohtaus)

PAIKKA KARTALLA / Merikarvianjoki-sivuston kartta jokialueesta

ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit
N 6870643  E 213168

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.