Perheen esteetön metsäretki Sipoonkorvessa

“Hei, mennään jo!” kutsuu nuorimmainen. Reppuun on pakattu vesipullo, eväät, puukko ja sadettapitävä takki. Jokainen on vähän kärttyisä pitkän ja väsyttävän viikon jälkeen, mutta metsään lähdemme yhdessätuumin. Navigaattoriin etsitään Tasakallion parkkipaikka Vantaalla, ja pikkuisen takakireä perhe kurvaa perjantai-illan retkelle. Sipoonkorpi on meille tuttu, ja Storträskin esteetön reitti on yksi meidän perheen lempiretkipaikkoja.

Esteetön reitti n. 1,5 km/suunta
Tulipaikka, esteetön keittokatos ja pitkät pöydät Storträsk-lammen rannalla, esteetön puuliiteri ja inva-wc.
Lähtöpaikka kartalla, N=6684115.493, E=398041.777
Luokitellaan vaikeaksi reitiksi, mutta avustajan kanssa pyörätuoli kulkee myös vaativammat mäet,
sähköisellä apuvälineellä kulku on helppoa. Leveä kivituhkapolku.


Tasakallion parkkipaikalla on useampi muukin auto parkissa, sen verran suosittu reitti on. Invapaikkoja on useampi. Leveä kivituhkapolku alkaa heti invapaikkojen vierestä. WC löytyy alkumetreiltä, eikä pidemmän matkan päästä tulleiden tarvitse aloittaa retkeä jalat ristissä. Se ei tosin ole inva-wc, joka löytyy reitin toisesta päästä.

”Äiti, katso! Täällä on koppakuoriainen.”

Luonto on monipuolinen ja leveän kivituhkabaanan vierellä kulkee metsäpolkuja, joille vikkeläjalkaisimmat mielellään poikkeavat. Lapset nauttivat polkujen varrella olevista kivistä ja metsään kaatuneista puunrungoista. Matka taittuu kuin itsestään kiveltä toiselle pomppien ja metsässä juostessa. Perheen nuorimmainen pysähtyy polun reunaan ja ottaa käteensä kiiltävänmustan koppakuoriaisen. Hetken kuoriaista ihasteltuaan hän päästää sen maahan, ja molemmat jatkavat seikkailuaan omiin suuntiinsa.

Sähköpyörätuolilla eteneminen on vaivatonta, ja perheemme hurjapää saa viilettää omaan tahtiinsa. Matkan varrella on vaativampi mäki, johon suosittelen avustajaa, jos liikut manuaalipyörätuolilla. Korkeuserojen vuoksi reitti on luokiteltu vaativaksi, mutta sähköisellä apuvälineellä kulku sujuu. Reitti on turvallinen, ja useammassa kohdassa polulla on reilu laita ja mäessä tukeva kaide. Vähän väliä pitkin matkaa on penkkejä, joilla voi levähtää hetkeksi aistimaan ympärillä olevaa luontoa. Tai sitten ne ovat edellä juosseiden varikkopaikkoja. Varikolla odotetaan hitaammin kulkevia, kunnes taas pinkaistaan matkaan!

Matka Storträskin lammelle ei ole pitkä, ja perille pääsy on palkitseva. Ilta-aurinko kimaltelee lammen pinnalla, ja kevyt kesätuuli hellii arkipäivän kiireestä kiukkuuntunutta mieltä. Mäen alla on tilava keittokatos ja pitkät pöydät evästelyä varten. Pöytien päässä on tilaa myös pyörätuolia käyttävälle. Katokseen mahtuu pyörätuolin kanssa laidoilla kiertävien penkkien lomaan tai ovensuuhun.

Metriset polttopuut löytyvät liiteristä, pokasaha ja tukeva sahapukki helpottavat nuotiopuiden tekemistä. Polttopuiden halkaisutelineellä klapien teko onnistuu kevyesti. Halkaisutelineeseen kiinnitetty leka on painava, mutta telineeseen asetettu polttopuu halkeaa vaikka klapilla kolauttaessa. Puuvajaan on esteetön pääsy ja vajassa mahtuu hyvin pyörähtelemään sähköpyörätuolin kanssa. Myös inva-wc on tilava ja helppokulkuinen. Vajan takana on lisäksi tavallinen wc.

Ryhmä reippaita nuoria kalastajia, perheitä ja retkeilijöitä saapuu rantaan. Tunnelma rannassa on rento ja ystävällinen, arvostan paikan siisteyttä ja hyvää retkietikettiä. Luonnollisesti itsekin kuljetimme omat roskamme kotiin kierrätykseen. Keräsimme muutaman roskan luonnosta. Nuotiossa oli jo tulet aikaisemmin paikalle ennättäneen retkeilijän evästauolta. Paistoimme makkarat ja nautimme loppukesän aurinkoisesta illasta. Storträskin seesteistä lampimaisemaa ja rannan kippuraista mäntyä voisi tuijotella pitkäänkin. Nuoret kalastajat hävisivät vapoineen maisemaan, ja perhe jatkoi matkaansa.

Jäädään tänne, huokaisee keskimmäinen ja kulkee rantaan katsomaan läikehtivää vedenpintaa.”

Storträskin lammen ympäri kulkee pitkospuut, ja niitä pitkin pääsee aivan toisenlaiseen seikkailuun! Alkumatkasta saattavat varpaat hiukan kastua, ainakin keväisin sulamisvesien aikaan, mutta pieni jännitys kuuluu seikkailuun. Kasvillisuus on monipuolista, suon pehmeissä sammalissa kasvaa hillaa ja karpaloa, tupasvillan pehmoiset peikonhännät ovat lasten lemppareita. Veden pinnalla kelluu lumpeenlehtiä, ja muutama puhtaanvalkoinen lumpeenkukka on avautunut.

Siellä täällä pitkospuilla on levennyksiä, kalastuspaikkoja. Miehitetyt kalastuspaikat ohitetaan hissunkissun, etteivät kalat säikähdä. Tai kalastajat. Ja tipahda veteen.

Lasten kanssa kannattaa varata aikaa, eikä kiireelle ole sijaa metsässä. Retkestä tulee mielenkiintoinen, kun seurataan auringon valon kanssa kilpaa keltaisena loistavaa sitruunaperhosta ja löydetään sisiliskon auringonottopaikka. Nuoret nauttivat kalastuksesta, nuotiopuiden tekemisestä ja tulen sytyttämisestä keittokatokseen. Rannassa on muutama kalastuspaikka, johon pääsee narramaan kalaa.

Reitti ei ole pitkä, mutta aikaa matkalla saa kulumaan tunteja. Me jämähdämme rantaan katselemaan läikehtivää vedenpintaa, ja kiukku katoaa viikonlopun rentouteen.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.