Kärnänkivi ja neulaspolut – Iso-Valkeisen kierto Nurmeksessa

Peurajärven alue on monipuolinen retkeily- tai lomakohde Nurmeksessa. Täällä voi kalastaa, meloa, marjastaa, viettää rantapäivää hiekkarannalla tai patikoida, vaikkapa Iso-Valkeisen kierrolla. Se on mukava noin seitsemän kilometrin ympyräreitti harju- ja järvimaisemissa. Muista myös piipahtaa erikoisella ja jännittävällä Kärnänkivellä.

Iso-Valkeisen kierto Nurmeksessa
Päivämäärä: 3.10.2025.
Luontopolkumiehen reittinumero: 636.
Reitin pituus: 8,5 km (johon sisältyy käynti Kärnänkivellä).
Kohokohdat: Valoisat kangasmaastot, järvien rannat, jännittävä Kärnänkivi.
Parkkipaikka: Useampi parkkipaikka. Esimerkiksi Porttijoentie 136, jossa myös karavaanarialue. Paikka kartalla.
Julkiset liikenneyhteydet: Ei ole.
Opasteet ja kyltit: Hyvät.
Varusteet/jalkineet: Ei erikoisvaatimuksia.
Vaativuustaso: Keskivaativa reitti.
Tulipaikka: Useampi tulipaikka.

Syysviikonloppu Nurmeksessa. Ohjelmassa ainakin pari luontopolkua tai kävelyreittiä, joiden uskoin olevan komeimmillaan juuri syksyn väreissä. Ensimmäinen kohde oli Peurajärven virkistysalue. Se sijaitsee noin neljäkymmentä kilometriä Nurmeksesta pohjoiseen. Kävelyreitiksi valikoitui mukavan mittainen Iso-Valkeisen kierto, jonka esim. Visit Karelia -sivusto ilmoittaa olevan 5,8 kilometrin pituinen (oma mittaukseni oli hieman pidempi). Peurajärven alueella ollaan hyvin lähellä Hiidenportin kansallispuistoa, ja sinne löytyy yhdysreittikin.

Porttijoentiellä sijaitseva pysäköintipaikka on kuin pieni leirintäalue mäntykankaalla. Puiden välissä on paikkoja autoille – mutta täällä voi myös leiriytyä matkailuautolla tai asuntovaunulla. Lokakuisena perjantai-iltapäivänäkin täällä oli jonkin verran lomailijoita, sen voi havaita jo kuvistakin. Rannan lähellä on myös tulipaikka ja kota. Minä siirryin tutkimaan opastauluja, jotka ovat komeassa katosrakennelmassa. Taulujen aiheina ovat mm. ahma, karu harjuluonto ja jääkauden tänne jättämät jäljet.

Kartassa ollaan Iso-Valkeisen järven lounaisrannalla. Reitti kiertää Iso-Valkeisen, mutta käy pohjoisessa hieman kauempana Jäkäläkankaalla Mäntyjärven etelärannalla. Yksi tärkeä merkintä kartassa on idässä Paistinvaaralla sijaitseva Kärnänkivi, jonka halusimme retkikaverin kanssa ilman muuta käydä katsastamassa. Sinne vie vajaan kilometrin pistopolku.

Iso-Valkeisen kierron opaste oli melkeinpä opastaulujen takana. Reitti on merkitty kierrettäväksi myötäpäivään.

Alkumatka kuljetaan Iso-Valkeisen rannan läheisyydessä. Tällä reitillä joku järvi tai lampi onkin oikeastaan koko ajan näkyvissä. Reitti on merkitty oranssein maalimerkein. Rannalla oli jokunen kalastaja, muuten kävelimme alkumatkan ihan omassa rauhassa.

Reitti ohittaa toisen tulipaikan aivan Iso-Valkeisen länsireunassa. Sen jälkeen kävellään Mäntyjärven ja Iso-Valkeisen välillä kulkevan joen rannan tuntumassa. Väriloisto joen suorannoilla oli juuri sitä, mitä syksyisellä käynnillä täältä odotin.

Syksyn keltaoranssit värit toistuivat myös varvuissa, reittimerkinnöissä, pudonneissa lehdissä, vaatevalinnoissa – jopa poluilla lepäilevissä havunneulasissa. Tommi Sirviö kutsui Iso-Valkeisen polkuja ”neulaspoluiksi” Pohjois-Karjalan retkeilyoppaassa. Sitähän ne monin paikoin olivat.

Polku saapuu risteykseen kannaksella Lehmilammen ja Mäntyjärven välissä. Hiidenportti vasemmalle, meidän reittimme jatkui tästä oikealle. Tästä kulkee myös toinen ympyräreitti, joka kiertää juuri takana näkyvän Mäntyjärven. Se jäi seuraavaan kertaan, mutta aion varmasti palata senkin reitin joskus kävelemään.

Mutkitteleva kannas tuo sillalle, joka ylittää joen. Täällä taisi olla reitin ainoa pitkospuuosuus, muutama kymmenen metriä.

Reilut kaksi kilometriä matkaa takana. Tullaan Mäntyjärven laavun ja uimarannan tuntumaan. Reitti ohittaa kaivon muutaman kymmenen metrin päästä (totesin, että se jää kyllä huomaamatta, jos sitä ei ole etukäteen kartasta tai kirjasta huomioinut) ja saapuu isolle pysäköintipaikalle.

Täällä on siis jo reitin kolmas tulipaikka. Laavun edessä on nuotiokehä – ja uimaranta (blogin pääkuvassa) on vain kymmenen metrin päässä. Hiekkaranta on todella kutsuvan näköinen, mutta lokakuisena iltapäivänä tyydyimme istahtamaan laavulle kahvitauolle.

Reitti jatkuu laavulta Mäntyjärven rannan läheisyydesssä jonkin matkaa. Polulta siirrytään ehkä parinsadan metrin tiekävelylle. Tämän kaarteen sisäpuolelle jäi suoalue, jossa käväisin kurkkaamassa mahdollisia karpaloita. Kyllä, havainto saatu – ja kymmenkunta karpaloa maistettu.

Mutkan jälkeen opaste Iso-Valkeisen kierto kääntyy pois tieltä, metsäpolulle. Epähuomiossa käännyimme polulle, vaikka tarkoitus oli käydä Kärnänkivellä, jonne pääsee tästä jatkamalla tietä pitkin. Vasemmalle osoittava nuoli kertoo matkan Kärnänkivelle olevan tästä noin kilometrin verran. Huomasimme erehdyksen hetken päästä.

Kävelimme siis Iso-Valkeisen ympyräreittiä eteenpäin. Iso-Valkeinen on taas näkyvissä ja polku ohittaa tässä soistuneen lahdenpoukaman, jonka keskellä on jonkinlainen valkoinen taulu tai kyltti. Mikäpä voi kiihottaa mielikuvitusta niin paljon, kuin hankalaan paikkaan laitettu kyltti. Koska jalkinevalinta mahdollisti suolle astumisen, kävin lähempänä. ”Kalastus kielletty”.

Lahden tuntumassa on melkoinen määrä veneitä. Metsähallituksen sivulta luin tätä kirjoittaessani, että Peurajärvellä veneiden vuokraus on juuri tällä hetkellä tauolla. Enpä osaa sanoa, ovatko veneet Metsähallituksen entisiä vuokraveneitä vai mahtaako täällä olla myös yksityisten veneitä. Sen verran paljon niitä oli, että veikkaan kuitenkin jälkimmäistä. Samalla saavutaan jo neljännelle tulipaikalle.

Nyt huomasimme erheemme. Kärnänkivi. Sinne piti suunnata. Hyödynsimme karttasovelluksia puhelimesta ja oikaisimme sinne kalliota pitkin. Noustaan Paistinvaaralle, joka on vanhojen metsien suojelualuetta. Kärnänkivi on noin viitisenkymmentä metriä korkeammalla kuin Iso-Valkeisen ranta. Se on siirtolohkare, joka seisoo kapealla kärjellään.

Itselleni tuli mieleen myös pöydällä seisova lantti. Hieno nähtävyys, erikoisessa paikassa.

Palasimme virallista pistoreittiä takaisin Iso-Valkeisen rannan tuntumaan. Reitti jatkuu tulipaikalta tietä pitkin kohti etelää ja Iso-Valkeisen itärantaa. Tieosuutta on lähes kilometri. Sen jälkeen reitti kääntyy oikealle ja nousee harjulle.

Ilman Kärnänkivellä käyntiä ympyräreitti on melko tasainen. Ainoat korkeuserot ovat täällä viimeisen kilometrin harjumaisemissa. Polku kulkee parikymmentä metriä vasemmalla näkyvän Urtti-Valkeisen lammen yläpuolella.

Harjulta polku laskeutuu taas Iso-Valkeisen rantaan. Auringonlasku oli jo koittamassa, mutta sain vielä viimeisestä niemenkärjestä yllättävänkin hyvän kuvan lähtöpaikasta, joka on näkyvissä.

Kierros kävelty. Matkaa kertyi Kärnänkiven käynnin kera noin 8,5 kilometriä – aikaa käytimme siihen melkein kolme tuntia. Siihen sisältyi yksi evästauko ja mukavan mittainen kuvaustauko Kärnänkivellä. Tapasimme reitillä muutaman muunkin kävelijän.

Reitti on melko helppo ilman Kärnänkivelle nousua. Polku on helppokulkuinen ja korkeuserot parinkymmenen metrin luokkaa. Kärnänkivelle vievän polun varrella on paljon kiviä ja juuria, maasto ja maisema olivatkin kuin eri maailmasta. Silti suosittelen käyntiä ehdottomasti, omasta mielestäni kivi oli yksi hienoimmista näkemistäni Suomen geologisista nähtävyyksistä. Kohokohta muutenkin kivan reitin tuntumassa.

Sijainti: N=7078420.602, E=607996.329 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=63,8165155, GEO:lon=29,1939494

Voit seurata retkitunnelmiani myös Facebookissa
ja Instagramissa: @luontopolkumies 

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Kitulankierros
Hiidenkierros
Kohtavaaran luontopolku

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle