Porvoon rantamakasiinit Näsinmäeltä

Iltakävelyllä Porvoon kansallisessa kaupunkipuistossa

Porvoon tuomiokirkon maisema NäsinmäeltäJos Porvoosta tuleekin ensimmäisenä mieleen vanha kaupunki viehkoine puu- ja kivitaloineen, voi vain muutaman askeleen päässä kapeilta mukulakivikujilta tehdä myös luontopainotteisen iltakävelyn, joka ei pahemmin uuvuta. Kaupungin ulkoilukarttaan vilkaistuani hoksasin, että tulisin pysyttelemään alle kilometrin säteellä Porvoon bussiasemalta, eli aivan keskustan tuntumassa. Hikilenkkiä halajavat saavat tehdä toki pidemmänkin kierroksen kansallisessa kaupunkipuistossa (se jatkuu näiltä Vanhan Porvoon nurkilta 10 kilometriä etelään ja 8 kilometriä itään), mutta minua houkutti tutkia, mitä aivan lähimaisemat tarjoavat.

Olisin voinut laiskasti valita tasaisen reitin Porvoonjoen vartta etelään, kummalta puolelta jokea hyvänsä, mutta olen aina ollut viehättynyt maisemien katsomisesta vähän ylempää. Niinpä astelin sillan yli länsirannalle, ja kohta löytyikin houkutteleva polku ylös Näsinmäelle. Vieläpä varustettuna luonnon herkuilla – nappasin suuhuni sekä mustikoita, metsämansikoita että vadelmia polun varresta! Eläköön marja-aika ja jokamiehenoikeudet.

Mäntyjen katveesta aukeni ihana näkymän ilta-auringon valaisemaan Vanhaan Porvooseen tuomiokirkkoineen, ja jokivarren talot heijastuivat liki peilityyneen Porvoonjokeen. Mietin, miltä maisema näyttääkään syksyllä, kun puiden vihreä on taittunut keltaiseen ja muihin syysruskan väreihin…

Näsin kivi, Näsinmäki, Porvoo

Astelin Näsinmäen rinnettä seuraavaa polkua etelään ja pysähtelin vähän väliä kurkistelemaan puiden lomitse alas Porvoonjoelle. Männynoksien välistä pilkottivat kohta myös punaiset makasiinirakennukset. Tältä rinteeltä sommitteli Albert Edelfelt harjoitelman maalaukseen Porvoo Näsinmäeltä nähtynä, jonka harjoitelma löytyy Ateneumista. Se lopullinen maalaus on Pietarin Eremitaasissa.

Vähän matkan päästä karttaan merkityltä näköalapaikalta näki lähinnä Porvoon uudemman keskustan suuntaan. Täytyy myöntää, että se Vanhan Porvoon maisema houkuttaa paljon enemmän. Niinpä käännyin takaisin päin, suunnaten Näsinmäen huipulle, missä minua odotti Näsin kivi. Jotain juhlavaa tässä jääkauden paikalle sinkoamassa siirtolohkareessa on, etenkin kun auringon säteet siihen niin oivasti osuivat. Muhkean kiven takaa pilkotti Näsin kartanon pihapiirin rakennuksia.

Honkala, Näsinmäki, Porvoo

Huomioni kiinnitti seuraavaksi kaunis keltainen puurakennus, jonka puolikaaren muotoinen terassi olisi ehdottomasti saanut minut pysähtymään iltateelle, jos pytingissä ollut sellaista tarjolla. Valitettavasti niin ei ollut, sillä Honkala (Furunäs) oli hiljainen näin ilta-aikaan. Kyllä tässä olisi kelvannut istuskella kaupunkipuistosta nauttimassa… Näköalaravintolan historia ulottuu 1900-luvun alkuun, jolloin se tunnettiin nimellä Turisthyddan.

Entä minne sitten? Vain muutaman sadan metrin päässä oli hautausmaa, jolta olisi löytynyt esimerkiksi Johan Ludvig Runebergin ja hänen puolisonsa Fredrikan hauta, mutta halusin nauttia ilta-auringon viime säteistä lähempänä jokea. Siis alaspäin.

Polku Näsinmäeltä alas, Porvoo

Soma metsäpolku laskeutui Honkalan takaa Näsinmäeltä alas Vanhan Helsingintien varteen. Autoja kulki tiellä enää harvakseltaan, turistibussit olivat jo ehtineet poistua sillan kupeessa olevalta parkkipaikalta.

Kun kävelin sillalle, tuli vastaani elävöitettyä historiaa: muutamia 1800-luvun asuihin pukeutuneita miehiä ja naisia. Komeissa vetimissä olleet kulkijat eivät olleet ihan tavallisella iltakävelyllä, vaan he olivat palaamassa vuoden 1809 Porvoon valtiopäiviin liittyvän näytelmän kenraaliharjoituksista.

Vanha silta Porvoonjoen yli

Palattuani Vanhan Porvoon puolelle käännyin heti sillan jälkeen katua vasemmalle ja siltä Porvoonjoen rantaan. Joen hiljaisuus oli pysäyttävää. Yksikään vene ei ollut liikkeellä, edes lintuja ei uiskennellut. Missä melojat, kun olisi näin täydellinen ilta lipua hiljakseen pitkin jokea?

Muutama matkailija istuskeli joen rannalla, paikallista väkeä tuli vastaan iltalenkillä koiran kanssa tai ilman. Kesyttömän kaislikon takaa pilkotti niin kulttuurimaisemaa, hoidettua joenvarsinurmikkoa istutuksineen kuin juuri tapaamani Näsinmäki.

Hopeapajukuja kaupunkipuistossa, Maari, Porvoo

Porvoonjoen vastarannalta erotin vanhan puisen rautatieaseman. Hoidetut puistokäytävät hopeapajuineen ovat sitä ”puistomaisempaa” kansallista kaupunkipuistoa, ja olisin voinut jatkaa matkaa tätä reittiä pidemmällekin jokivartta myötäillen, mutta eihän tästä sitä Maarin kosteikkoa niin hyvin näe. Sitä paitsi, siisti puistokäytävä tuntui ihan liian kesyltä kulkea, joten päätin poiketa hieman villimmän näköiselle reitille.

Nokkoset ilta-auringossa, Porvoo

Siispä suunta nokkosten keskelle… En totta puhuen ensin edes huomannut, että polkua reunusti mojova nokkosten armeija, sillä lumouduin niin onnistuneesti vastavalon kultaamasta näystä. Eikä näitä oivia pinaatinkorvikkeita muutenkaan parane väheksyä, ovathan ne erinomaisia villiyrttejä monenmoiseen ruuanlaittoon. Olin siis paitsi Maarin kosteikossa, myös villiyrttitarhassa!

Polku johti minut kapealle, harmaalle kaarisillalle, jota pitkin astuin lähemmäs Linnamäkeä. Maisema on Maarissa muuttunut melkoisesti, sillä 1100-luvulla Maarinlahti oli osa Porvoonjokea ja toimi luonnonsatamana. Nyt sitä ei arvaisi, sillä lahti yrittää sinnikkäästi kasvaa umpeen, mihin vaikuttavat muun muassa maan kohoaminen ja joen mukana kertyvät ravinteet sekä hienoaines.

Porvoon tuomiokirkko Maarin suunnasta

On vaikea kuvitella, miltä tässä näytti silloin, kun Porvoon kaupunki oli vielä nuori ja väkiluvultaan pikkuruinen. Keskiajalla saattoi näillä main kohdata ulkomaisiakin kauppapursia, esimerkiksi Virosta. Pienemmät alukset pääsivät nousemaan Porvoonjokea satamaan tänne saakka, mutta suuremmat purjealukset joutuivat jäämään kauemmas jokisuistossa.

Osmankäämien suklaanruskea samettipinta houkutti koskettamaan, mesiangervo tuoksui lämpimän kosteassa illassa. Lukuisat erilaiset kedon kukkaset täplittivät polun vartta, kun kävelin polkua eteenpäin, ihasteltuani taas kerran tuomiokirkolle avautuvaa maisemaa. Ollapa mukana joku kasviasiantuntija, joka osaisi bongata vihreän seasta harvinaisempia lajeja!

Niitty Maarin kosteikossa, Porvoo

En lähtenyt nousemaan suorinta tietä ylös Linnamäelle, vaan päätin tehdä pienen kierroksen vasemman kautta. Mesiangervojen valtaama niitty oli valtava. Pistoaidan takaa huomasin myös juottoaltaan. Oliko aidan takana kenties maisemanhoitotehtävissä lampaita? Jos oli, ne sekä lymysivät onnistuneesti jossain angervoalueella että olivat tyystin laiskotelleet kesätöissään, sillä niitty näytti niin kaluamattomalta.

Pistoaitaa ja tällaista maisemaa katsellessa aika jotenkin pysähtyy. Suloinen suvi-ilta, ilmassa leijuvat tuoksut, lähestyvä hämäryys; ihan kuin olisin maalaismaisemassa. Ei uskoisi, että tässä ollaan edelleen noin kilometrin säteellä Porvoon keskustasta!

Polku Linnamäen laelle, Porvoo

Jäljellä oli kuitenkin vielä kapuaminen yhdelle korkealle paikalle, Linnamäelle. Puusto näytti sen kasvavan sen verran tiheässä, että en ollut varma, olisiko tarjolla näköalapaikkaa, mutta jotain erityistä kuitenkin. Myös polun varren hannunvaakuna enteili hyvää, eli olin saapumassa historialliseen paikkaan.

Linnamäki on vaikuttanut myös Porvoon nimeen: kaupungin ruotsinkielinen nimi Borgå (borg + å) tarkoittaa Linnajokea. Eikä linnajokea ilman linnaa, joka sijaitsi keskiajalla juuri tämän mäen laella. Porvoo oli jo tuolloin niin merkittävä, että se sai kaupunkioikeudet kolmantena Suomessa vuonna 1380, Turun ja Ulvilan jälkeen.

Penkki Linnamäen laella, Porvoo

Polun jälkeen piti vielä kavuta ylös portaita ja ylittää vallihauta, mutta sitten olinkin jo paikalla muinoin sijainneen linnan alueella. Kapealle puupenkille voi istahtaa miettimään syntyjä syviä, tasaamaan hengitystä tai kuvittelemaan, miltä täällä näyttikään ennen.

Näköalat ovat Linnamäen huipulta Porvoonjoelle rajalliset; maisemia päässee tutkimaan sinne päin paremmin hieman alempaa, keskustan puoleiselta rinteeltä. Aikoinaan puita on ollut sen verran harvemmassa, että Albert Edelfelt pystyi vuonna 1892 maalaamaan Linnamäeltä taulun Porvoo Linnamäeltä nähtynä. Teos on nykyään esillä Haikon Kartanon Keltaisessa salongissa.

Hymykuoppa Linnamäen laella, Porvoo

Linnamäellä ei pääse heittäytymään linnaromantiikkaan kuin mielikuvituksessaan, sillä täällä keskiajalla sijainneen hirsilinnoituksen puurakenteista ei ole paikalla jälkeäkään. Kävelin hirsilinnan paikan ympäri ja pähkin, mitä kuopissa on kenties ollut. Miten korkea hirsilinna oli, millaiset varustukset, minkä verran siellä on kenties ollut väkeä… Historia kertoo, että täällä oli jo viikinkiajalla (800–900-luvuilla) jokin rakennus, mutta varsinainen puolustuslinna rakennettiin vasta myöhemmin. Tiettävästi hirsilinna oli käytössä vain vuosikymmenen verran.

Ennen poislähtöä pysähdyin katsomaan näkymää uudelleen. Tämä mäkihän hymyilee! Loivareunainen kuoppa muodosti omanlaisensa ”hymykuopan”, kuin illan iloksi.

Linnamäen vallihauta, Porvoo

Jännittävintä Linnamäellä oli tämä hauska vallihauta, jonka pääsee ylittämään kahdelta puolelta puusiltaa pitkin. Onkohan sen yli kulkenut aikanaan nostosilta tai pari? Linnamäki on tällä hetkellä niin luonnontilaisen oloinen, että tuntuu vain ajan kysymykseltä, milloin vallihaudan pohjalta ja rinteiltä ponnistavat puut ja pensaat metsittävät maiseman ihan kunnolla. Linnamäen maisemista, pienemmältä Pikkulinnamäeltä, on muuten löydetty peräti roomalaisen rautakauden kalmistoalue ja esimerkiksi pronssikoruja. Linnamäki on hieno osa kansallista kaupunkipuistoa muinaismuistoineen.

Palasin tyytyväisenä tuomiokirkon vieritse takaisin Vanhaan Porvooseen. Pieni puistoretki tarjosi tunnelmallisen ja leppoisan päätöksen illalle.

Porvoon kansallinen kaupunkipuisto: reittivinkkejä ja karttoja

Kartta (Näsin kivi)   ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit N 6696091  E 425865

Kartta (Linnamäki) ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit N 6696682  E 425741

Majoituksen kirjoittajalle Ida-Maria Bed & Breakfast -aamiaismajoituksessa tarjosi Porvoon kaupungin matkailutoimisto / VisitPorvoo.fi

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.