Haapajoki–Kutujoki -melontareitti Suonenjoella ja vähän Pieksämäelläkin

Monet suurista elämyksistä ovat niin etäältä katsottuna niin vaatimattomia, ettei niitä ole laitettu kirjoihin ja kansiin. Näin on myös Haapajoki–Kutujoki -melontareitin osa. Paikalliset melojat ovat reitin onneksi löytäneet, ja vapaaehtoisvoimin pientä jokea on ajoittain myös raivattu melottavaan kuntoon. Tänä kesänä sen tilasta ei ollut tietoa, mutta päätimme silti veljeni kanssa lähteä kokeilemaan, millainen se oli kesän asussaan kaksikolla melottavaksi.

haapajokikutujoki-1-3

Starttipaikka oli Haapakoskella. Kosken lisäksi nimeä kantaa kylä. Työtä kyläläisille tarjosi aina vuoteen 2010 asti vuonna 1842 perustettu Haapakosken Tehdas, joka sai alkunsa järvimalmia jalostamaan perustetusta ruukista. Teollisuuden ympärille kehittyi sitten myös pieni ja äärimmäisen kaunis taajama. Vaikka ajan hammas on paikkaa puraissut, on paikan tunnelma yhä edelleen miellyttävä ja houkuttelee palaamaan sinne yhä uudelleen.

Hieman ruukkirakennuksista alavirtaan löytyi lähtöpaikkamme, pieni silta, jonka sivusta saimme kannettua kajakin jokivarteen ja noustua kyytiin. Seikkailu oli valmis alkamaan.

haapajokikutujoki-2-2

Alkumatkan joki oli kapea ja virta vuolas. Tumma vesi kiemursi rehevän rantakasvillisuuden ja rantoja verhoavan koivikon lomassa.

haapajokikutujoki-3

Välillä se viisti Suonteen kylälle Haapakoskelta vievän tien reunaa ja rehevää heinikkoa, mutta vain kadotakseen taas metsään: ensin koivikkoon ja siitä edelleen synkkään, mutta samalla maagisen kauniiseen kuusikkoon.

haapajokikutujoki-1

Vaikka siellä täällä jokirannassa olikin mökki tai vene, niin ihmisasutus murheineen tuntui olevan kaukana toisessa maailmassa.

haapajokikutujoki-2

Ensimmäisen jokiosuuden jälkeen annoimme kanootin lipua. Hörppäsimme vettä ja maisema ympärillä avartui.

haapajokikutujoki-5

Olimme Haapajärvellä. Malliltaan se oli pitkä ja kapea, kuten moni muukin lähiseudun järvistä. Aurinkoisessa kesäillassa matka taittui nopeasti, eikä viisi metriä sekunnissa puhaltanut vastatuulikaan tuntunut missään.

Jossain kohtaa nenä tavoitti mökiltä lämpiävän saunan savujen tuoksun, toisessa grillissä tirisseet makkarat. Morjenstimme makkaranpaistajille ja jatkoimme matkaa.

haapajokikutujoki-3-2

Pitkän, noin kolmanneksen reitistä kattavan järviosuuden jälkeen olimme taas joella. Tämä osuus tunsi nimen Savijoki, sen alapuolelta löytyvän Savijärven mukaan. Jos edellinen jokiosuus oli täynnä maagista luonnonrauhaa, niin täällä ihminen oli alkuosuudella enemmän läsnä idyllisen peltomaiseman kautta.

Sitten pääosaan pääsi jollain tavalla synkähkö, mutta samalla tavattoman kaunis luonto, kun vesi virtasi rantakallioiden ja kivien lomasta kiihtyen ajoittain koskeksi. Kohta kalliot pakottivat sen taas toiseen suuntaan.

haapajokikutujokikoski-1

Tämä koskiosuus päättyi pieneen suvantoon, jonka rannalla olevan talon kohdalla lapset olivat virvelöimässä suurella kivellä. Näin, että heidän harmikseen uistin oli jäänyt kiinni pohjaan. Kysyin, josko irrotusapu kelpaisi, ja kelpasihan se.

Kohta viehe keijui taas virtavedessä ahventen ja haukien houkutuksena, ja me jatkoimme matkaamme. Seuraavat reilut viisikymmentä metriä tosin jalkaisin. Viimeinen pätkä koskesta on niin ahtaan kivinen, pudotukseltaan jyrkkä ja virraltaan vuolas, ettei sen melomisesta ole puhettakaan.

Tälle kohtaa osuu myös yksi reitin kauneimmista kohdista, vanha mutta hyvin säilynyt Hirvolan mylly, punainen hirsirakennus, joka sisällä oli ennen pyörinyt kosken voimalla kyläläisten viljat jauhanut vesimylly.

haapajokikutujoki-6

Myllyn alapuolella reitti sukelsi pitkien kaislojen sekaan. Jostain syystä pitkän ruovikon keskellä melominen herättää minussa aina tunteen, etten olisi Suomessa ensinkään, ja niin kävi myös tällä kertaa.

haapajokikutujoki-7

Ensimmäinen ruovikko-osuus oli melko lyhyt, ennen kuin virta vaimeni ja muuttui matalaksi, pyöreähköksi Isoksi Savijärveksi.

haapajokikutujoki-8

Savijärven pohjoispäässä jokitörmällä sillankupeessa seisoi pieni punainen sauna. Siinä olimme joskus ala-asteella saunoneet ja käyneet pulahtamassa joessa. Kylmäähän vesi oli, mutta hauskaa vaihtelua se oli toukokuun viimeisiin koulupäiviin.

Muistanpa, että jonkun kerran ihmettelimme myös joessa uineita pikkunahkiaisia. Nyt ei näkynyt nahkiaisia tai liiemmin uimareita, kun sivuutimme tuon paikan ja jatkoimme jokiosuutta Pienelle Savijärvelle, jota tosin järven sijaan voisi yhtä hyvin nimittää suvannoksi tai lammeksikin.

haapajokikutujoki-9

Pienemmän Savijärven jälkeen joen nimeksi vaihtuu Kutujoki. Tämä osuus on ylempiä osia hieman leveämpi ja virraltaan rauhallisempi, mutta täällä oman mausteensa toivat joella elävien tai eläneiden majavien töiden jäljet.

haapajokikutujoki-10

Menemättömiä kohtia ei tosin täälläkään ollut, joten saimme jatkaa melontaa melkeinpä transsimaisessa tilassa, kunnes edessä siinsi kaunis, punaisesta graniitista taitavasti käsityönä tehty holvisilta. Se oli kyllä jotain aivan toista kuin nykyiset betonihirvikkeet.

haapajokikutujoki-11

Tällä kertaa tuo yksi Suomen kauneimmista silloista oli myös retkemme päätepiste. Sen jälkeen edessä oli taas menemätön koski, jonka ohittaminen kantamalla olisi toki ollut mahdollista, mutta kantomatka olisi ollut pitkä ja penkat jyrkkiä. Näinpä vajaan 13 kilometrin retki sai päätöksen.

Oman mainintansa ansaitsee sillan välittömästä läheisyydestä löytyvä Niilo Rytkösen luoma ITE-taide, jossa juurakot, kivet, puut ja vaatteet ovat saaneet uuden elämän, ja joka varsinkin ensimmäistä kertaa nähtynä jaksaa hätkähdyttää hyvällä tavalla.

Lähtöpaikka kartalla. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 6925353 E 508496
Päätepiste kartalla. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 6934669 E 502944

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.