Iglun teossa Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Pääsin viimeinkin seuraamaan iglun tekoa rautalampelaisen luontoyrittäjän Markku Utriaisen ja hänen poikansa Matin opastuksella Kalajanvuoren maisemiin Etelä-Konneveden kansallispuistoon. Tammikuinen sunnuntaiaamu valkeni vielä vaivoin -16 pakkasasteen vauhdittamana, ja sähkökatkoista kärsivän Konneveden pitäjän laitamilla myös luotettava ajopelini oli yhtä lämmin kuin ympäröivä ilma. Mutta todellisesta kylmäkäynnistyksestä huolimatta pääsin matkaan kohti Rautalampea.

Utriaisella on KalajaRetkeily-niminen luontopalvelu, joka järjestää mm. melontaa, kajakkien vuokrausta ja patikointi- ja lumikenkäilyretkiä sekä lumirakentamista. Tähän lumirakentamisosastoon päästiin tutustumaan tällä kertaa.

Luontoyrittäjä Markku Utriainen (oik.) ja poikansa Matti.

Luontoyrittäjä Markku Utriainen (oik.) ja poikansa Matti.

Kansallispuiston vieressä on Loma- ja kurssikeskus Törmälä, jonka pihassa tapasimme ja josta lähdimme lumikengät jalassa tarpomaan noin kolmen kilometrin matkaa Vuori-Kalajan lampea ja sen rannalla olevaa laavua kohti. Laavulle päästyämme Markku kapusi sen lähellä olevalle kummulle ja alkoi valmistella iglun pohjaa tamppaamalla reilun kahden metrin halkaisijaltaan olevaa ympyrää lumeen.

Pohjatyöt on tehtävä tässäkin huolellisesti.

Pohjatyöt on tehtävä tässäkin huolellisesti.

Kun rinki oli tampattu hyväksi, Markku jäädytti sen keskelle kohdan, johon iglun tekoon tarvittavan teleskooppiputken tukipiikki laitettiin. Iglun rakentamista varten Markulla oli käytössänsä varsin velho peli, nimittäin ICE-BOX(R) -merkkinen amerikkalaisen Grand Shelters Inc:n keksintö, jolla pystyttäisiin tekemään kestävä iglu suhteellisen nopeasti käytännössä minkälaisesta lumesta tahansa.

ICE-BOX(R)’in osat on suunniteltu mukana helposti kuljetettaviksi ja pieneen tilaan meneviksi. Se koostuu kahdesta kaarevasta muovisesta sivulevystä, yhdestä päätylevystä, kahvasta ja teleskooppiputkesta, jonka on tarkoitus toimia kokoonpannun laatikon maatukena mutta myös säätöputkena.

Putken avulla iglun mitat tulevat juuri oikein, halkaisija pysyy tarkalleen samana, kuten myös iglun seinien kallistuskulma, joka on olennaisen tärkeää iglun rakenteellisen kestävyyden kannalta.

Kokoonpantuun laatikkoon aletaan lapioida lunta.

Kokoonpantuun laatikkoon aletaan lapioida lunta.

Valmistajan mukaan ICE-BOX(TM) -iglu voidaan rakentaa moneen eri kokoon. Pienin laatikolla aikaansaatavan iglun halkaisija on 7 jalkaa (n. 2,1 metriä) ja suurin 11 jalkaa (n. 3,4 m). Säätyvä maatuki mukautuu näihin mittoihin.

Rakentaminen alkoi luonnollisesti alhaalta. Kokoonpantuun laatikkoon lapioitiin pakkaslunta, jonka Markku paineli käsin tiiviiksi laatikon seiniä vasten. Olin äimänä, koska olin kuvitellut, että lumikuutioita voi tehdä tiiviisti vain nuoskalumesta, mutta pakkasta oli vähintään -16 astetta tekopäivän aamuna, ja uutta pakkaslunta runsain mitoin.

Pakkaslumi kuitenkin tiivistyy riittävästi, jotta siitä muodostuu koossa pysyvä kuutio. Markku muistutti, että uuden lumen kerroksen alapuolella on jäisempi ja kiderakenteeltaan erilainen lumi, joka ei pysy samalla tavalla kasassa.

Ensimmäinen kierros on melkein valmis.

Ensimmäinen kierros on melkein valmis.

Iglu nousi vähitellen kerros kerrokselta, ja Markku lyhensi säätöputken mittaa sitä mukaa, kun rakennelman korkeus kasvoi. Samaten muuttui myös laatikon kallistuskulma, joka sai iglun seinät kaartumaan sisäänpäin niin, että rakennelma alkoi tukea käytännössä itseään. Samanlaiseen periaatteeseen perustuvat mm. katedraalien holvikaaret.

Alimmat kerrokset rakennetaan ICE-BOX(R) -laatikolla niin, että laatikon kaikki osat ovat paikoillaan. Ylös noustessa irrotetaan etumainen sivulevy, eikä lunta enää lapioida laatikon sisään vaan pelkästään takalevyä ja päätylevyä vasten. Lumi tiivistetään niin ikään tavallaan sivuille päin eikä enää ylhäältä alas – ainakin näin olen antanut itseni ymmärtää.

Kupolin yläosan rakentamisessa pitää olla varovaisempi, ettei tule painaneeksi lumikuutioita liikaa sisään, jotta rakennelma ei murene. Riittävän hidas tahti ja huolellinen tiivistäminen takaavat sen, että lumikiteet kiinnittyvät toisiinsa.

Iglussa on kaikkiaan 8 kerrosta, oli se sitten halkaisijaltaan 7 tai 11 jalan mittainen.

Halkaisijasta huolimatta iglussa on kaikkiaan 8 kerrosta.

Iglun rakennuspaikaksi Markun valitsema pieni kumpare soveltui varsin hyvin, sillä sen laki oli riittävän tasainen ja lunta oli runsaasti saatavilla. Oviaukko igluun olisi tehtävä tyvenen puolelle, eli tässä tapauksessa oviaukko tuli lammesta poispäin. Iglun voi rakentaa myös valmiiksi tuulensuojaiseen paikkaan, mutta tällä kertaa teimme sen kumpareelle.

Tavallisen lumilapion lisäksi mukana kannattaa olla myös kevyt ja kokoontaittuva metallinen autolapio.

Tavallisen lumilapion lisäksi mukana kannattaa olla myös kevyt ja kokoontaittuva metallinen autolapio.

Rakentaminen sujui meiltä kolmelta – tai käytännössä Utriaisen pojilta, minä enimmäkseen heiluin kameran kanssa – reilussa kolmessa tunnissa. Oviaukon teon ja harjakaisten jälkeen Markku vielä korotti hieman iglun lattiaa, jolloin syntyi oviaukon kohtaa ylempänä oleva makuutasanne. Ovitunnelia ei tällä kertaa tehty, mutta sellaisenkin tähän igluun olisi voinut rakentaa.

Valo alkoi käydä vähiin, vaikka emme pitäneet kuin lyhyen evästauon koko aikana, joten hommia piti alkaa lopetella, että pääsisimme ennen pimeää takaisin Törmälään. Ennen kamppeiden pakkaamista kömmimme kuitenkin kolmeen pekkaan igluun sisälle, ja siellä hämmästyin toisen kerran. Nimittäin siitä, miten paljon lämpimämpi sisällä tuntui olevan, vaikka olimme olleet siellä vain lyhyen hetken.

Lämmöneristyksen lisäksi iglu eristää myös varsin hyvin ääntä. Yhdessä vaiheessa Markun poika Matti oli hommissa iglun sisällä, koska pienempikokoisena mahtui paremmin pitämään laatikkoa paikallaan rakentamisen lopussa. Kun mätimme iglun harjalla olevan reiän päälle lunta, sisältä kuului vain vaimeaa muminaa, kun Matti sai kasan niskaansa.

Tämmöinen siitä iglusta sitten tuli. Markku jatkoi vielä seuraavina päivinä iglun parantelua.

Tämmöinen siitä iglusta sitten tuli. Markku jatkoi vielä seuraavina päivinä iglun parantelua.

Kaiken kaikkiaan mahtava nähdä, miten näppärästi tällainen lumirakennelma syntyy sellaiselta, joka homman osaa ja työvälineillä, jotka selkeästi on suunniteltu tähän nimenomaiseen tarkoitukseen. Markku muistutti kuitenkin, että miksikään hätämajoitteeksi tällä tekniikalla tehtävästä iglusta ei ole, koska aikaa kuluu niin paljon. Mutta kun aikaa on, eikä mitään paniikkia suojaan pääsemisestä ole, iglu kannattaa ehdottomasti tehdä, koska se vain paranee vanhetessaan ja näyttää myös hienolta.

ICE-BOX(R) -iglun rakentamisesta Kalajanvuoren jylhiin maisemiin tulee Retkipaikan YouTube-kanavalle lähiaikoina myös video. Jos iglun tekeminen kiinnostaa tai muuten on luontopalveluille tarvetta, kilauttakaa Markulle. Kiitos hänelle ja Matille mukavasta päivästä!

Kuvien oikeudet / Photo Rights by
Mikko Lemmetti

1 reply
  1. Markku Utriainen
    Markku Utriainen says:

    Katoavaista on mainen kunnia. Kävin tänään ryhmän kanssa Kalajan laavulla. Lämpötila oli eilen asteen plussalla ja tänään jopa +3. Holvikaarirakenteen kestävyyttä kuvaa se että iglu oli painunut lähes metrin matalammaksi, mutta rakenne oli kuitenkin kestänyt kasassa.
    Markku Utriainen / KalajaRetkeily

    Vastaa

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.