Suomen kaunein suo? Huidankeidas Kankaanpään Honkajoella valloitti!

Haapakeitaan soidensuojelualueella sijaitsee useampikin merkitty kävelyreitti. Kankaanpäällä, Honkajoen entisessä kunnassa voi kävellä lyhyen polun Huidankeitaan laitaan. Näkötornista avautuu huikea maisema allikoineen, kermeineen ja kuljuineen.

Huidankeitaan polku Kankaanpäässä
Päivämäärä: 17.7.2026.
Luontopolkumiehen reittinumero: 693.
Reitin pituus: 1,7 km.
Kohokohdat: Todella kaunis suomaisema näkötornista.
Parkkipaikka: Haukkanevantie 321, tilaa noin kymmenelle autolle. Paikka kartalla.
Julkiset liikenneyhteydet: Ei ole.
Opasteet/kyltit: Hyvät.
Varusteet/jalkineet: Ei erikoisvaatimuksia.
Vaativuustaso: Keskivaativa (helpohko) reitti.
Tulipaikka: Ei tulipaikkaa.

Vietin viikonloppua Satakunnassa. Olin päättänyt käydä kahdella kiinnostavalla suolla – Kankaanpään Huidankeitaalla ja Siikaisten Haapakeitaalla. Mainittakoon nyt heti, että jälkimmäinen jäi vielä käymättä: Herranmetsäntien alussa oli varoitus puunkorjuusta. Tiellä saattaisi olla tukkirekka. Päätin jättää Haapakeidas-retkeni seuraavaan kertaan.

Huidankeitaalle pääsin. Ajaessani sinne mietiskelin, että jos joku asia luontopolkujen kiertämisessä ei ole minulle mieluista, se on pitkien hiekkatieosuuksien ajaminen. Huidankeitaalle pääsy vaati noin kymmenen kilometriä hiekkatieajoa, viimeiset 3 kilometriä kapeaa Haukkanevantietä. Vastaantulijoita ei onneksi ollut. Pysäköintipaikka löytyi. Reppu selkään ja tutustumaan opastauluihin. Haapakeitaan alueen taulu kertoo soiden täällä kuuluvan kilpikeitaiden vyöhykkeeseen ja olevan kohosoita.

Huidankeitaan taulun mukaan rajoitusalueella ei saa poiketa polulta 1.4.-15.7. välisenä aikana. Tästä löytyy myös kartta. Janareitti vie suon laitaan ja näkötornille.

Nuoliopaste ohjaa reitin ensi metreille, jotka kuljetaan mäntykankaalla. Olin ehkä kuvitellut pääseväni pitkospuureitille. Sellaista täällä on tarjolla yllättävän vähän.

Muutaman kymmenen metrin jälkeen polku kääntyy oikealle, vanhalle metsätielle. Samalla siirrytään hieman epämukavalle osuudelle. Täällä lienee tehty metsänhakkuuta jokin aika sitten – ja sen seurauksena polku on heinittynyt. Reitillä kasvoi jopa pajukkoa, jota piti hieman tyrkkiä pois tieltä. Reittimerkintöjä ei ollut, mutta polku on viivasuora, joten eksymisen vaaraa ei ole.

Puolen kilometrin kävelyn jälkeen saavutaan luonnonsuojelualueelle (jossa ei siis tule poiketa polulta keväällä ja alkukesällä). Luonnonsuojelualueen merkki sekä ”Huidankeidas 0,3 km” -kyltti jäävät pajujen taakse piiloon. Tästä eteenpäin reitti on kuitenkin hyvin näkyvissä.

Viimeiset 300 metriä näkötornille kuljetaan kivassa valoisassa sekametsässä.

Varsinaisia pitkospuita täällä ei ole, mutta näkötornille vie lyhyehkö puusilta.

Nousin näkötorniin. Olin ällikällä lyöty. Nautin suomaisemasta lähes aina, mutta tämä maisema tuntui olevan kauneimpia ikinä. Suolampia, allikoita, kermejä ja kuljuja. Kauniita värejä, joissa hohtaa sinisen, vihreän, keltaisen ja punaruskean sävyjä. Miltä täällä mahtaisi näyttää syksyllä ruska-aikaan? Tarkkasilmäinen saattaisi huomata myös suolla pesivät joutsenet (ne ovat aivan keskellä kuvaa).

Tasanteen kaiteisiin on kiinnitetty kylttejä, jotka kertovat pääilmansuunnat ja muutamia kohteita ja niiden etäisyyksiä. Tämä kuva on otettu itää kohti. Oikeanpuoleinen opastaulu kertoo Huidankeitaan olevan viettosuo, jossa kermit ja kuljut kulkevat poikittain pinnan kaltevuuteen nähden. Kermit ovat turveharjanteita ja suon luontaisia kulkureittejä, kuljut taas kuivia tai vesipintaisia painaumia.

Vielä yksi kuva idän suuntaan. Nautin maisemista hyvän tovin, sitten siirryin tornin juurelle evästauolle.

Tornin eteläpuolella oli penkki, jossa oli mukava nautiskella aamuauringosta, kahvista ja voileivistä.

Oli aika palata takaisin. Heinäkuinen aamu oli lämmin – suorastaan kuuma. Oli mukava aloitella päivää lyhyellä polulla. Reitin pituudeksi mittasin 1,7 kilometriä edestakaisin. Siihen meni kolme varttia. Huidankeidas oli hiljainen, en tavannut muita ihmisiä. Muistaisinkohan oikein, että jossain oli myös vieraskirja, johon ei ollut kirjoitettu nimiä pariin päivään. Toivottavasti minun mainospuheeni jälkeen paikka saa uusia kävijöitä.

Polku on helpohko. Ehkä pari hankalaa kohtaa metsätiellä sekä joku kaatuneen puun ylittäminen nostaa tason nipin napin keskivaativaksi.

Minä pidin Huidankeitaasta valtavasti. Suo oli mielestäni ihastuttava. Suo-sanoja käyttäen: soisin mielelläni paikan olevan suositumpi. Käykääpä katsomassa!

Sijainti: N=6882949.779, E=240036.247 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=61,9894763, GEO:lon=22,0350388

Voit seurata retkitunnelmiani myös Facebookissa
ja Instagramissa: @luontopolkumies 

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Mustasaarenkeidas
Terassikierros
Kauhalammin kierros

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle.