Yllättävän vaikuttava Hööperinäijänluola, Virrat

Yli kymmenen vuotta sitten olin opiskelijana Virroilla. Kaunis kylä luonnon keskellä markkinoi tuolloin kovasti itseään Suomen juhannuskaupunkina. Opiskelijana opinnot ja juhliminen veivät huomiota pois ympäröivistä luonnon ihmeistä, mutta näin myöhemmin mieli on monesti palannut Virroille ihailemaan Torisevan rotkojärviä ja tutustumaan muihin lähiseutujen ihmeisiin. Tänä juhannuksena päätimme sen enempiä miettimättä huristella tutkimaan vanhoja asuinseutuja.

Koska rotkojärvillä olimme jo käyneet viime vuosikymmenen puolella, halusimme aloittaa jostakin erikoisemmasta. Suomen luolat -kirjan loppupäästä löytyy mielenkiintoinen lista luolista, joita tekijät eivät ole ehtineet tarkistamaan. Tuota listaa ja internetiä yhdistellen löysimme mielenkiintoiselta vaikuttavan Hööperinäijänluolan.

Vaikka siinä hieman huijauksen makua onkin, niin geokätköjä etsimällä löysimme luolalle suhteellisen tarkat koordinaatit. Päästyämme Virroille löysimme lopulta perille nimettömiä mökkiteitä seuraillen. Paikoitelleen tiet olivat niin kovasti veden peitossa, että eteneminen tuntui tyssäävän tykkänään. Varovaisella vauhdilla uskaltauduimme kuitenkin “perille asti”.

Tai miten sen nyt ottaa.

“Perille asti” oli tässä tapauksessa ilmeisestikin tukkirekkojen ja metsätyökoneiden kääntöpaikka. Auto oli helppo jättää varjoon paahtavalta auringolta. Saamiemme vinkkien perusteella olin odottanut edes jonkinlaista polkua, jota seurata. Kun sellaista ei kuitenkaan löytynyt, otimme suoran suuntiman ja etenimme paarmoja kuhisevaan ryteikköön.

haaperinaijanluola19

Pitkät hihat ja hyttysmyrkky olivat matkalla tarpeen.

Säätiedotusten mukaan juhannuspäivän piti olla hieman kolea ja pilvinen. Virroilla aurinko kuitenkin paistoi ja elohopea kipusi helposti kolmeenkymmeneen. Kuivassa ryteikössä tunnelma oli melko trooppinen ja varsinkin nuorimmalla matkalaisella hermot olivat hieman pinnassa.

Loppuviimein luolalle oli kuitenkin helppo löytää seuraamalla Ristijärven itärantaa. Rannan lähettyviltä pilkotti jo pidemmälle lohkareikko, jonka arvasimme helposti luolan kätköpaikaksi.

Suuaukko oli melko pienen oloinen, mutta hyvin siitä mahtui sisään. Kunhan mietti hetken.

Suuaukko oli melko pienen oloinen, mutta hyvin siitä mahtui sisään. Kunhan mietti hetken.

Tietojemme mukaan emme olleet varautuneet luolan vaikuttavuuteen. Vaikkei se ehkä kokonsa puolesta ole suurimpia, mahtui koko perheemme leikiten sen sisälle turvaan paarmoilta ja helteeltä.

Ei epäilystäkään, luolassa on joku viihtynyt pidempäänkin.

Ei epäilystäkään, luolassa on joku viihtynyt pidempäänkin.

Sisällä luolassa oli jopa hieman koleaa ja osa luolan lattiasta oli veden peitossa. Laakean kalliotasanteen päällä oli selvät jäänteet nuotiosta, joten täälläkin varmasti käydään huomattavasti useammin kuin luulisi. Luolasta itsestään löytyy vain vähän tietoa. Ilmeisesti se on perimätiedon mukaan toiminut (kuten useimpien muiden luolien tapauksessa) Isovihan aikaisena suojapaikkana.

Pienempikin kulkija pääsi helposti luolaan ja sisälle.

Pienempikin kulkija pääsi helposti luolaan ja sisälle.

Näkymä Ristijärvelle läheltä luolan suuta.

Näkymä Ristijärvelle läheltä luolan suuta.

Ihmeteltyämme luolaa kylliksi, katselimme vielä hetken sudenkorentojen tanssia lammen yllä. Paluumatkalle lähdimme kalliota seuraillen, joka paikoitellen osoittautui vielä haastavammaksi maastoksi, kuin järven rantaryteikkö. Tarkemmin emme asiaa selvitelleet, mutta ilmeisesti eteläsuunnasta lähestyminen olisi ollut paitsi helpompaa myös nopeampaa.

Kartta

ETRS-TM35FIN-tasokoordinaatit: N 6908598 E 338733

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.