Korppivuori ja Tulivuori ovat Hirvijärven kierroksen kohokohtia

➡️ 12 km

? 5–8 h

⚫⚫⚫ Vaikea reitti

? 2 tulipaikkaa

? Paikka kartalla

Lokakuun toinen retki Laipanmaalle sujui lähes yhtä sateisissa tunnelmissa, kuin ensimmäinen kevyt pyrähdys viime viikolla. Uhatun myrskyn sijasta saatu pieni syyssade ei meidän matkaamme kuitenkaan haitannut.

Hirvijärven kierros on pituudeltaan 12 kilometriä, ja osa siitä kulkee Rajalan luontopolkua pitkin. Päätimme kiertää reitin myötäpäivään, eli Laipanmaan retkeilykartan mukaan reittiä Laipanrahka–Pihtilampi–Korppivuori–Tulivuori. Päätökseemme vaikutti pääasiassa tuttujen erityisesti Korppikalliota kehuvat kertomukset.

Reitin pituuden vuoksi poikamme ei tällä kertaa ollut mukana. Hänen sijaansa retkelle saimme mukaamme kuitenkin norjalaiset tuttavamme.

Alkupäässä etenimme hyvää vauhtia, vaikkakin sateen luomia kuralätäköitä alituiseen väistellen. Ohitimme kauniin Ruokojärven ja sen tarjoaman laavun, sillä olimme päättäneet nauttia eväämme vasta Pihtilammen nuotiopaikalla.

Tässä vaiheessa saimme kuitenkin hieman haasteita matkaamme. Kuten sanottu, alkuun Hirvijärven reitti seurasi Rajalan luontopolkua. Samoin tekee myös Elamon kierros. Valitettavasti kaikki reitit on (ainakin retkemme aikaan) merkitty samoilla sinisillä tolpilla.

Huomasimme onneksi suhteellisen ajoissa, että reittimme kulki selvästi liikaa etelään. Mukaan printattua reittikarttaa ja kännykän tarjoamaa yleisluonnollisempaa karttaa tutkimalla onnistuimme palaamaan reitillemme, eikä ylimääräistä seikkailua tullut kuin kilometri. Seikkailunmakuahan moinen vain meille lisäsi! Mutta suosittelen silti vahvasti varautumaan siihen, että reittiä on seurattava tavallistakin tarkemmin.

Iso-Laippan rannalta löysimme kuitenkin suhteellisen helposti kuvankauniin Pihtilammen rantaan. Reitti kulki aivan lammen rantaa. Pidempi, vettä myötäilevä silta ja jäkälien peittämät kalliot lumosivat norjalaisvahvistuksemme, kunnes etelästä leijaleva savun tuoksu houkutteli ottamaan rivakampia askelia.

Nuotiopaikka oli niin täydellinen, kuin kuvitella saattaa. Järven rannassa olevalta nuotiopaikaltamme olisi kesällä voinut pulahtaa helposti uimaan, ja ylempänä rinteessä saattoi pysytellä kuivana laavulla makkaraa paistellessa.

Ruokatauon jälkeen reittimme kulki melko suuren hakkuuaukean kautta Iso Hirvijärven itäpäähän. Alueen jylhät maisemat toivat mieleen Aulangon retkeilyalueen. Syksyn värit tekivät maisemista varmasti tavallistakin maalauksellisemmat, ja huomasinkin useaan otteeseen joutuvani ottamaan reippaampia askelia jäätyäni valokuvaamaan Laipanmaan kauneutta.

Korppivuori vastasi melko hyvin ennakko-odotuksiamme. Jyrkät kalliot ja laajat näköalat saivat pontta jossakin korkealla liitävän kotkan yksinäisestä huudosta. Syksy ei ollut vielä vihmonut lehtiä puista, joten maisemat olivat luonnon keltaista kultaa.

Varsinaista näköalapaikkaa ei ollut, joten liukkailla kallioilla oli syytä olla varovainen maisemia ihaillessa.

Laurilanvuoren kierrettyämme pääsimme takaisin maantielle ja matkamme viimeiselle suoralle. Vaikka matkaa oli tehty jo pitkälti, päätimme kuitenkin koukata reitin mukaisesti Tulivuoren kautta. Emmekä todellakaan joutuneet pettymään.

Omaan mieleeni juuri Tulivuori jäi retkemme hienoimpana kokemuksena. Sammaleen peittämät pehmeä, kumpuileva nousu rikkonaisille kalliolle oli kuin suoraan Mestaritontun seikkailuista. Väittäisin, että juuri Tulivuoren osuus oli reitin koskemattominta aluetta. Mieleni paloi etsimään mahdollisia luolia, mutta ne saivat jo aikataulummekin vuoksi jäädä seuraavalle kerralle.

Tulivuoren jälkeen reitti kulki teoriassa maantietä pitkin ja poikkesi lopussa takaisin Rajalan luontopolulle. Teimme kuitenkin vielä varmuuden vuoksi ylimääräisen kiertolenkin metsäteillä, ennen kuin Rajalan kämppä pilkotti sumuisen verhon läpi edessämme.

Tulivuorella polku seuraili matalaa solaa.

Istuessamme viimein autoon, tunnelma oli mukavan haikea. Vaelluksen päätteeksi on iloinen siitä, että pääsee lämpimään suihkuun, mutta toisaalta ei millään tahtoisi palata sivistyksen pariin erämaan keskeltä.

Hirvijärven kierros oli vähintäänkin mielenkiintoinen kokemus. Kokeneelle retkeilijälle se on ehkä lähempänä keskivaativaa reittiä, mutta vähemmän retkeilleen kannattaa varautua reittiin huolellisesti. Maasto on epätasaista, korkeuseroja on paljon ja kartta on pakollinen. Korppivuoren näköalat, Tulivuoren peikkometsä ja Pihtilammen leiripaikka olivat kauniita kokemuksia, joiden perässä Laipanmaalle kannattaa hyvinkin lähteä!

Sijainti: N=6812773.506, E=370319.074

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.