Elämyksiä koskien pauhussa, osa 2. Hiitolanjoella, Rautjärvellä.

Äärimmäisen uhanalaisen Laatokan järvilohen nousujokea, Hiitolanjokea, on kunnostettu poistamalla padot, joita 1900-luvun alussa voimalaitosten takia rakennettiin. Joen laidalla kulkeva Hiitolanjoen maisemapolku tarjoaa hienoja elämyksiä ja samalla voi tutustua joen historiaan ja ympäröivään luontoon.

Hiitolanjoen maisemapolku Rautjärvellä
Päivämäärä: 30.8.2025.
Luontopolkumiehen reittinumero: 627.
Reitin pituus: 4,7 km (Ritakoski-Lahnasenkoski-Korkeamäenoja-Lahnasenkoski-Ritakoski).
Kohokohdat: Niitä oli paljon! Kosket, rantalehdot, pitkospuureitit kosteikoissa.
Parkkipaikka: Vanhan Ritakosken voimalaitoksen pihassa, Ritakoskentie 21, Rautjärvi. Paikka kartalla.
Opasteet/kyltit: Erinomaiset
Varusteet/jalkineet: Kesällä reitillä pärjännee lenkkareillakin. Keväällä pitkokset saattava olla veden alla ja kumisaappaat ovat varmin valinta.
Vaativuustaso: Keskivaikea reitti, melkeinpä helpohko.
Tulipaikka: Yksi tulipaikka.

Ensimmäinen käyntini Hiitolanjoella oli keväällä 2022. Joen kunnostusprojekti oli silloin vielä kesken ja nyt kolme vuotta myöhemmin tuntui oikealta ajalta käydä paikalla uudestaan. Mietin aiemman blogitekstin päivittämistä, mutta lopulta päädyin siihen, että saattaisi olla mukavampi julkaista loppukesän 2025 käynnin tulokset ihan uutena esittelynä. Sinä, joka haluat verrata nykyistä tilannetta aiempaan, voit klikata linkkiä aiempaan postaukseeni.

Saavuimme retkikaverin kanssa paikalle elokuisena lauantaina. Kuten aiemminkin kerroin, reitti alkaa kuutostien ja junaradan läheisyydestä. Pysäköintipaikkoja on useampikin, mutta mukavin aloituspaikka kävelylle lienee Ritakosken voimalaitoksen vieressä. Tänne oli käyntieni välissä saatu uudet opastaulut. Hiitolanjoen kokonaispituudeksi kerrotaan 53 kilometriä, Suomen puoleinen osuus siitä 9 kilometriä. Putouskorkeutta Laatokkaan on 64-65 metriä. Ritakoski on alun perin ollut kaksiosainen lyhyehkö koskiosuus, mutta Lahnasenkosken patoaminen vuonna 1911 on hävittänyt alemman kosken. Ritakosken voimalan toiminta on päättynyt sekin edellisen käyntimme jälkeen eli heinäkuun lopussa 2023.

Kartta on kuvattu hieman huolimattomasti – eteläisin pisto Korkeamäenojalle on jäänyt kuvasta pois. Kävelyreittimme tänään kulki Ritakoskelta joen länsipuolta alas Lahnasen suvantopolulle, sitten Lahnasenkosken yli ja joen itäpuolta takaisin Ritakoskelle.

Ritakoskesta ja sen voimalaitoksesta on hyvä kuva edellisessä blogitekstissä. Rakenteet oli kuitenkin uudistettu, olipa tänne tullut myös pieni katselulava evästelypöytineen (suurin piirtein kuvaajan selän takana tässä kuvassa). Länsilaidalla voi tehdä myös parinsadan metrin pistokävelyn pohjoiseen (kuvassa oikealle), se vie junaradan ali kuutostien laitaan. Vielä yksi mukava uudistus: Ritakosken voimalaitoksen luona toimi myös kesäkahvila Pouta. Nautimme kahvit katselulavalla harmaasta ja jopa sateisesta säästä huolimatta.

Kävelimme Ritakosken yli ja joen rantaa etelään. Lahnasenkoskea lähestyttäessä voi lukea infotaulusta sen vaiheita. Padottu vaihe kesti hieman yli 100 vuotta, vuodesta 1911 vuoteen 2022.

Tältä paikka näyttää nyt ylävirran puolelta. Pato on suurimmaksi osaksi purettu. Edellisellä käynnilläni ihmettelin, miten koski mahdetaan ylittää kun pato puretaan. Vastaus: hienoa kävelysiltaa pitkin.

Maisema sillalta yläjuoksuun päin. Padon poisto on aloitettu tekemällä tähän kynnys, jotta veden pinta säilyisi samalla tasolla kuin padon olemassaolon aikaan.

Vielä maisema toiseen suuntaan.

Lahnasenkosken infotaulusta saa vielä lisätietoa. Padon purkaminen tapahtui siis kesällä 2022. Samalla kosken pohjaan laskettiin soraa ja muodostettiin uusia lohikalojen poikastuotantoalueita. Ensimmäiset poikaset syntyivät jo seuraavana keväänä.

Lähdimme kävelemään tästä kohti etelää. Tänne on tehty uusi leveä ja sorastettu polku, joka kulkee joen rantaa pitkin.

Pian päästään Lahnasen suvantopolulle reheviin maisemiin. Taulu suvantopolun alussa kertoi pitkospuiden korjausprojektista. Se tuntui olevan valmis, kaikki pitkokset olivat hyvässä kunnossa. Kolme vuotta aiemmin olimme täällä toukokuussa. Linnunlaulua riitti. Toki tälläkin kertaa näimme ja kuulimme joitakin lintuja.

Kostein paikka on suvantopolun puolivälissä, jossa ylitetään rantaluhta. Keväällä 2022 täällä oli hyvinkin märkää, paikoin oli pakko ottaa askelia mutaisessa maassa, jos ei suorastaan lammikoissa. Nyt jalat säilyvät kuivana.

Reitti vie pellon reunaan, jossa opaste kehottaa pysymään pellon vasemmassa laidassa. Tästä on enää parisataa metriä Korkeamäenojan taukopaikalle.

Tämä taukopaikka kaipaisi nyt kunnostusta. Kolme vuotta sitten pidimme täällä taukoa ja otin myös kuvan lavan luona olleen sillan päälle kaatuneista koivuista. Ne olivat yhä samassa paikassa. Rakenteet ovat nekin jo aika heikossa kunnossa. Ehkäpä kunnostusprojekti korjaa nämä ensi kesäksi!

Taukopaikalle vievä lankkusilta oli sekin jo hieman huojuvan oloinen. Paikka on hieno, varsinkin keväällä täällä oli hienoa pitää kahvitaukoa.

Täältä palailimme reippaasti takaisin Lahnasenkoskelle.

Nyt oli aika ylittää kävelysilta ja siirtyä joen itäpuolelle.

Tällä kerralla jäi sateisen sään takia väliin lintutorni, jota edellisellä käynnillämme oltiin selvästi kunnostamassa. Se sijaitsee siis joen itäpuolella, noin 500 metriä Lahnasenkosken sillasta etelään. Lintutornin mainitaan olevan nykyisin esteetön, sinne on loiva ramppi, jonne pääsee myös pyörätuolilla. Tällä kerralla käännyimme suoraan kohti pohjoista ja pysäköintipaikkaa. Aiemmin tässä käveltiin rantametsässä, nyt tässä voi halutessaan myös kävellä rantaan rakennetulla helppokulkuisella tasanteella.

Reitin varrella on myös muutamia luontoon liittyviä tauluja, kuten tämä västäräkeistä kertova.

Lopuksi voi ottaa kuvan Leader-kehyksen kanssa.

Palasimme Ritakoskelle. Tällä kertaa kävelyä kertyi 4,7 kilometriä – aikaa käytimme noin puolitoista tuntia. Siihen sisältyi viiden minuutin kahvitauko heti reitille lähdettäessä. Muutamia muita kävelijöitä tapasimme koskien äärellä, suvantopolulla emme nähneet ketään.

Reitti on kohtalaisen helppokulkuinen – ja siitä on nyt tullut entistäkin helppokulkuisempi uusien leveiden rantareittien ja uusien pitkospuiden ansiosta.

Edellisellä kerralla kirjoittamani loppukaneetit pätevät yhä: Elämyksiä täällä riittää, ja joen kunnostukseen liittyviä havainnekuvia on mielenkiintoista lukea. Olin innoissani hienoista uudistuksista – ja ovathan lohetkin äänestäneet muutosten puolesta palaamalla koskeen.

Sijainti: N=6812039.959, E=625882.156
GEO:lat=61.421473, GEO:lon=29.358226

Voit seurata retkitunnelmiani myös Instagramissa: @luontopolkumies ja Facebookissa

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Haukkavuoren luontopolku
Pöröpeikon polku

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle.