Henna toteutti upean Pikkulinnun Musiikkimetsän kotimetsäänsä Lapinjärven Kimonkylään

Teksti ja kuvat: Sanni Pesonen

Päätimme lähteä viettämään musiikintäyteistä kesäpäivää perheen kanssa Kimonkylään, Pikkulinnun musiikkimetsään. Pikkulinnun musiikkimetsä löytyy osoitteesta Hasunkuja 302, Kimonkylä. Koska kohde sijaitsee yksityishenkilön omalla pihalla ja siitä lähtevällä metsäreitillä, sillä on aukioloajat, joiden puitteissa voi tulla omatoimisesti retkeilemään. Kesällä 2023 metsä on avoinna 28.6.–22.7 aina keskiviikosta sunnuntaihin klo 10–20. Luvassa on vielä myös syys- ja joulutapahtuma.

Kohde kartalla

Reitin pituus n. 500 m

Tulipaikka, käymälä

Huom! Reitillä on aukioloajat ja vapaaehtoinen pääsymaksu.

Sisäänpääsymaksu on vapaaehtoinen, ja reitin aukioloajan voi tarkistaa Pikkulinnun musiikkimetsän sosiaalisen median kanavista (Facebook ja Instagram). Musiikkimetsä on myös varattavissa erikseen ryhmille tai yksityiskäyttöön. Heti tulikin mieleen, kuinka kivaa olisi järjestää vaikkapa lasten syntymäpäivät täällä!

Hasunkujalle pääsee 6-tieltä tullessa kahdesta eri suunnasta, joko ajellen idyllisen pikkukylän keskuksen läpi kohti Kausalaa ja Huhdanmaantietä kohti punaista taloa, tai Artjärvelle päin jatkaessa ensin Kimonkyläntielle ja siitä pientä Hasunkujaa pitkin kohti punaista taloa 302, jonka pihassa on kyltti ”Pikkulinnun musiikkimetsä”. Pihasta löytyy hiekkainen parkkialue, sekä tukeva nurmialue, johon on merkitty autojen parkkipaikkoja. Parkkipaikalta löytyy myös ohjeet musiikkimetsässä retkeilyä varten, sekä kartta. Koirat ovat kytkettyinä tervetulleita retkeilemään mukaan.

Parkkipaikalta Tervetuloa-kyltin alta suuntaamme nurmialueelle ja ensimmäisenä katse kiinnittyy nuotiopaikkaan ja erilaisiin punaisiin rakennuksiin. Musiikkimetsän toimintaa pyörittävä omistaja Henna asuu pihapiirin omakotitalossa koiran ja kissan kanssa. Kesy kissa oli seurallinen ja suloinen rapsuteltava. Pienemmässä punaisessa rakennuksessa on ulkokäymälätilat, josta löytyvät myös lastenhoitotilat potalla ja hoitopöydällä varusteltuna. Kuusiaidan vieressä on nuotiopaikka, jossa pääsee paistamaan omia eväitä sään ja olosuhteiden niin salliessa. Metsäpalovaroituksen aikaan voi käyttää sähkögrilliä, joka myös löytyy kohteesta. Penkkien päällä olevat vanhat räsymatot oikein kutsuvat leirinuotion ääreen lauleskelemaan ja syömään eväitä. Nuotiopaikan lähettyvillä on piirretty kartta, josta näkee koko musiikkimetsän alueen, jolla saa kulkea. Nurmialueelta löytyi myös frisbeegolf-kori.

Mäen päällä on viimeinen punainen rakennus, musiikkilato. Musiikkiladossa on paljon katseltavaa ja kokeiltavaa, niin erilaisia soittimia kuin leluja ja pelejä. Sadesäällä voi tulla pöytäryhmien ääreen syömään omat retkieväät, tai aikuisväki voi hetkeksi rentoutua sohvalle istumaan, kun pienemmät tutustuvat erilaisiin soittimiin.

On mielenkiintoista miten paljon erilaisia soittimia onkaan tänne kerätty pienistä rummuista isoon kanteleeseen. Osaan soittimista on helpot kuvalliset nuotit, joiden avulla pääsee harjoittelemaan soittamista. Ladosta löytyy myös taideseinä, johon vierailijat voivat jättää omat piirrustusterveisensä muiden iloksi, sekä pihapelilaatikko. Nuorimmaiseni piirsikin putkipolulle Kai-kyyn luikertelamaan.

Musiikkiladosta on tärkeä muistaa ottaa malletti, eli soittotikku, mukaan, kun lähtee musiikkimetsän polulle soittimia soittelemaan. Musiikkimetsän opaskartta sekä ohjeistukset löytyy myös musiikkiladosta.

Musiikkiladon viereen on ripustettu riippumatto ja pystytetty puolijoukkueteltta, joissa voi käydä köllöttelemässä. Teltasta löytyy myös ihastuttavia käsinukkeja, jotka inspiroivat tarinoimaan. Hauska kuvaseinä kutsuu nappaamaan kuvan muistoksi seurueesta. Musiikkimetsässä seikkaileekin erilaisia eläimiä sekä Laulu-Lauri, ja nyt voi laittaa oman naamansa vaikkapa Kipa-Karhun kohdalle rumpua soittamaan.

Polku musiikkimetsän soitinpolulle on merkitty sahanpurulla, ja se lähtee heti musiikkiladolta kohti metsää. Maasto on metsäistä nousuineen ja laskuineen. Mustikanvarpuja, käpyjä ja oksia on, niin kuin metsään kuuluu. Vaivatta kuitenkin perheemme pieninkin saa käveltyä itse, kun kiinnostavia soittimia löytyy toisistaan lyhyen matkan välein.

Ensimmäisenä nousemme ylös mäkeä Lehmänkellokujaa pitkin, jossa mallettien avulla soittelemme vanhoja lehmänkelloja. Reitiltä haarautui myös Psalmipolku, jossa on pieniä ajatelmia luettavaksi ja mahdollisuus hiljentymiseen metsäalttarilla. Psalmipolku sekä Lehmänkellokuja tuovat kulkijat Kellomäelle. Kellomäeltä laskeudutaan polkua alas Rumpulaaksoon, jossa on sekä itsetehtyjä soittimia että oikeita rumpuja, joita on mahtava paukutella.

Tässä kohtaa polku haarautuu jälleen. Toista reittiä pääsee kiertämään vielä Pikkulinnun aukiolle, mihin on ripustettu riippumattoja pötköteltäväksi. Aukiolta voi löytyä myös pieniä linnunpönttöjä, joissa on munamarakasseja ja rytmikapuloita soitettavaksi.

Toista polkua pitkin pääsee Melumäkeen, joka ilahduttaa mielikuvituksellaan. Tänne on ripustettu kotoa löytyviä esineitä, joista lähtee enemmän ja vähemmän miellyttäviä ääniä: kattilankansia, vateja, tarjottimia, maitotonkkia, paistinpannuja.

Soitinpolku päättyy Putkipolkuun, jossa pääsee esimerkiksi soittamaan pingismailoilla putkia sekä vetämään narulla suurta sadeputkea alaspäin, mikä luo upean äänimaiseman. Soitinkierroksen jälkeen palautamme malletit latoon seuraavaa soittajaa varten.

Soitinpolku on ehkä noin puolen kilometrin mittainen. Kaikki seurueessamme jaksoivat reitin hyvin, ja isommat lapset kiersivät vielä kierroksen uudelleen.

Metsästä löytyy soitinten lisäksi bongattavaksi erilaisia käsintehtyjä lintuja ja värikkäitä linnunpesiä. Elämystä kasvattavat Pikkulinnun musiikkimetsän tarinat, joita pystyy lukemaan musiikkiladossa. Saduissa seikkailevat Tiri-tiainen eläinystävineen sekä Laulu-Lauri. On hauska miettiä lasten kanssa missä kolossa Maisa-siili asusteleekaan tai mikä on Töminän lempilehmänkello. Tarinoita on luettavissa myös Pikkulinnun musiikkimetsän sosiaalisenmedian kanavilta (linkit jutun alussa). Näiltä sivuilta voi käydä myös tutustumassa etukäteen retkikohteeseen.

Kannattaa varautua siihen, että kohde on ihan oikeassa metsässä – eli ötököitä riittää. Metsäpalovaroituksen aikana nuotiopaikalla ei saa sytyttää tulta, mutta lähes yhtä hyvältä eväsleivät maistuivat ainakin meidän retkiväellemme. Soitinpolun soittimet olivat helposti lasten soitettavissa. Polku vaikutti siltä, että kapeilla maastorattailla sen olisi pystynyt kiertämään, tosin rattaista käsin kaikkiin soittimiin ei olisi ylettänyt.

Musiikkimetsä on kokonaisuudessaan oikein mainio omatoiminen retkikohde, jossa on selvästi ajateltu lapsia. Oli sitten tarve päästä vessatauolle, eväiden syöntiin ja pieneen jaloitteluun tai tarkoituksena viettää kesäpäivää luonnon helmassa, Pikkulinnun musiikkimetsässä riitti tekemistä ja touhuamista koko perheelle. Sieltä sai lisäksi inspiraatiota itselleenkin, miten melkein ihan mistä vaan saa tehtyä soittimen. Ehkäpä meidänkin leikkimökin viereen laitetaan pieni pihabändi pystyyn. Kannatti tulla kauempaakin!

Sanni Pesonen, kolmen lapsen äiti, Kangasala

Lue lisää: Reitin kotisivut