Havaintoja pohjoisesta, osa 2/3: Polkuja metsään

Kuinka kasvaa eräilijäksi aikuisena? Muutin Lappiin ja samalla ymmärsin, mistä polkuni tänne alkoi.

Minä en syntynyt miksikään retkeilijäksi. Asuin lapsena metsän vieressä, mutta ei ollut puhettakaan, että olisin uskaltanut mennä sinne. Kaupunkilaiselle mielenlaadulle metsä oli paikka, johon saattoi eksyä. 

Työelämän iloissa hoksasin kuitenkin, että metsässä kasvaa yksi erityisen arvokas resurssi. Tutkimusten mukaan metsässä oleskelu vähentää stressiä, joten puiden siimes tarjoaa loistavan paikan viikonlopun viettoon. Ryhdyin siispä viettämään sunnuntait metsässä.

Retkeilyssä on samat perusperiaatteet kuin kaikessa muussakin: ensin tutustutaan helpompiin olosuhteisiin, tullaan sinuiksi lähilaavun kanssa. Sitten kierretään ehkä hieman pidempi polku, hoksataan varautua säähän ja viimein mieleen tulee, että voisihan retkiruoan lämmittää. Lopulta ulkona ei ole huonoa säätä, on vain huonot varusteet. 

Opittavaa on silti aina, jos ei retkeilystä ja varustautumisesta, niin ympäröivästä maailmasta, säästä, eliöistä ja kasvilajeista. Viikoittainen metsäkylpy tuntuu itse asiassa aika mukavalta: se palauttaa kuormituksesta ja antaa uusia perspektiivejä. Nuuksion polut kävivät lopulta tutuiksi, ja niin kävivät pian muutkin lähialueet. 

Juonipaljastuksena sanottakoon, että lopulta mikään ei riittänyt, ja päädyin muuttamaan Lappiin saakka. Täällä asun arktisen kaupungin laidalla, mutta tämän kaupungin ympäriltä aukeaa metsä loputtomalta tuntuvana tilana, jossa joutuu kulkemaan aivan omia polkujaan.

Perinteiseen metsään en silti täälläkään pääse aivan joka sunnuntai. Välillä saatan nimittäin sen sijaan joutua hämmentävän avaralle aapasuolle tai täysin puuttomaan tunturiin. Täällä oma metsäsuhde joutuu syyniin.

Ja se lapsuuteni metsä, se kutistui kasvettuani. Ei tosin aivan sillä tavalla kuin voisi olettaa. Kyseessä ei nimittäin ollut mikään pikkuinen pusikko vaan osa pääkaupunkiseudun suurinta metsäaluetta. Varmaa on, etten olisi koskaan kasvanut kulkemaan sen polkujen taakse, ellen olisi kerran aikuisena uskaltanut astua ensimmäiselle merkitylle polulle Nuuksioon.

Kirjoittaja on tutkija, kirjailija ja asiantuntijayrittäjä, jonka esikoistietokirja on Pohjoisen kutsu: Lappiin lähteneet. Instagram @kokkohalla. Kuvat: Tuomas Kokkonen.