Hämeenkankaan humiseva harju

Selasin yhtenä päivänä aikani kuluksi Luontoon.fi-sivustoa ja Länsi-Suomen retkikohteita. Ikaalisten ja Kankaanpään välissä näkyi kummallinen vaalea alue, joka tarkemmalla tsuumailulla osoittautui pitkäksi harjuksi, Hämeenkankaaksi. Uteliaisuuteni heräsi heti ja ei aikaakaan, kun olin pakannut repun, koiran ja miehen autoon ja huristanut retkemme aloituspisteeseen, Jämikeskukseen.

Jämikeskuksesta vie polku harjun laelle, jossa on vaikuttava näköalatorni.

Jämikeskuksesta vie polku harjun laelle, jossa on vaikuttava näköalatorni.

Jämikeskuksesta lähtee kaikkiin ilmansuuntiin huima määrä polkuja, joista kaikkia ei ole merkitty karttaan. Lähdimme seuraamaan niistä yhtä kaakkoon päin. Valitsimme hyvän polun, sillä se vei  meidät heti harjun huipulle ja näköalatornille.

IMG_4194

Näkymää näköalatornista.

Tornista oli mielkein 360 asteen näkymä ja ihan huikea sellainen! Harvemmin pääsee näkemään maisemia näin korkealta eteläisessä Suomessa.

IMG_4203

Jämikeskuksessa toimii aktiivinen lentokenttä. Pääsimme seuraamaan muutaman pienkoneen nousua ja laskua.

IMG_4205

Reissumieheni löysi mukavan olokolon, jossa oli suojassa tuulelta. Kuura-tyttö ihmettelee ihmisomistajiensa hassuttelua.

IMG_4216

Palokärki toukkajahdissa.

Juuri kun olimme laskeutuneet tornista, kantautui mäntykankaalta palokärjen krii-krii-krii -huutoa. Männikössä hääri kokonainen palokärkiperhe, josta onnistuin ikuistamaan vain yhden ennen kuin joukko jatkoi matkaa harjua alas.

IMG_4219

Männikössä kävellessäni tuntui kuin olisin ollut Lapissa. Oli aivan hiljaista. Satunnaiset tuulenpuuskat synnyttivät kauniin huminan harjun laella.

IMG_4268

Hämeenkangasta pitkin on tarvottu jo kivikaudella, sillä harjun selkää pitkin on ollut helppo taittaa matkaa. Keskiajalla alueelle syntyi polku, joka lopulti kehittyi tieksi. Tämä Hämeenkankaantienä tai Kyrönkankaantienä tunnettu reitti oli aikoinaan ainoa kesäaikainen tie Hämeenlinnasta Vaasaan. Tie on vielä nykyäänkin osittain käytössä.

IMG_4222

Hämeenkankaan harjun lämpötila- ja kosteusolosuhteet vaihtelevat kaltevuudesta ja auringon suunnasta riippuen. Kasvillisuus on erittäin karua, mutta toisaalta harju tarjoaa ihanteelliset olosuhteet monelle harvinaistuneelle harjukasville, kuten kangasajuruoholle ja hietaneilikalle. Kasvillisuus muuttuu kuitenkin ällistyttävällä tavalla Niiniharjun kohdalla, minkä saimme itsekin huomata matkan edetessä.

IMG_4223

IMG_4224

Tässä kohtaa oli opastetaulu, jota ilman en olisi alkuunkaan huomannut saatika ymmärtänyt mitä betonipylväät keskellä metsää tekivät. Selvisi, että ne ovat 1950-luvulla rakennetun mäkihyppytornin jäänteet! Täällä on viimeisen kerran hypätty vuonna 1967.

IMG_4228

Kankaalla oli paikoitellen mahtavia jäkälämattoja.

IMG_4230

Laskeuduimme alas harjulta Niiniharjun laavulle lounastamaan.

IMG_4232

Lounastauolla paistoimme soijanakkeja, Kuura sai tyytyä koirannappuloihin. Niiniharjun laavu oli ihan siistissä kunnossa, mutta sininen vesikanisteri oli tyhjä. Onneksi meillä oli runsaasti vettä mukana ja saimme sillä sammutettua nuotion lounastelun jälkeen.

IMG_4239

IMG_4241

Niiniharjun laavulta kiipesimme harjun huipulle kohti Niiniharjua.IMG_4227

Maasto alkoi asteittain rehevöityä. Tämä oli minusta hämmentävää, koska harjujen laet ovat yleensä kaikkein karuimpia alueita. Mutta niin vaan alkoi kanerva ja puolukka vaihettua mustikkaan, katajiin ja kuusiin.

IMG_4248

Sitten saavuimme uskomattomille mustikka-apajille! Me kaikki, koira mukaan luettuna, olimme hetkessä rähmällämme mustikkavarvikossa sormet ja suut sinisinä. Raakoja puolukoitakin näkyi paikalla runsaasti.

IMG_4373

Nam!

IMG_4371

Metsän satoa.

IMG_4251

Niiniharjun rehevää metsää.

Nimensä mukaisesti Niiniharjulla kasvaa yksittäisiä lehmuksia. Jääkauden jälkeen Suomessa oli lämpökausi, jolloin maassamme kasvoi enemmän jaloja lehtipuita kuin nykyään. Tämä pieni rehevä metsikkö on jäänne kyseisestä lämpökaudesta.

IMG_4264

Niiniharjun niinipuu eli metsälehmus.

IMG_4253

Niiniharjun jälkeen olikin aika palata takaisin. Olisin halunnut jatkaa harjua pitkin vielä pitkän matkan, yöpyä jollakin laavulla ja sitten tutustua harjumuodostuman soihin. Kyllä vain, Hämeenkangas on myös tunnettu soistaan ja lähteistään, vaikka näitä märkiä ympäristöjä on vaikea kuvitella harjujen yhteyteen. Harjun hiekkakerrokset suodattavat kuitenkin sadevettä ja laskevat liiat vedet harjujen rinteille. Näistä pienistä lähteistä syntyy puroja, jotka puolestaan muodostavat soita. Alueen tunnetuimmat lähteet ovat Uhrilähde ja Kuninkaanlähde. Tarinan mukaan uhrilähde on parantanut kaikenlaisia vaivoja, mikäli sinne on heittänyt uhrilahjan.  Kuninkaanlähde taas sai nimensä kuningas Aadolf Fredrikistä, joka matkallaan pysähtyi levähtämään lähteelle vuonna 1752. Seuraavalla kerralla aion ehdottomasti suunnatta retkiseurueeni kanssa Hämeenkankaan kosteammille alueille.

Mikäli sinua viehättää lappimainen mäntymetsä, rauhallisesti humiseva harju ja hyvät marjamaat, kannattaa suunnata Hämeenkankaalle!

Lisätietoa Hämeenkankaasta

Jämikeskuksen pysäköintipaikan kartta ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N/6856940, E/274179.

Artikkelia korjattu 4.8.2016. Hämeenkangas ei sijaitse läntisellä Uudellamaalla, vaan Satakunnan ja Pirkanmaan rajalla.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.