Haastateltavana Anna Aalto, villiyrttiasiantuntija

Anna Aalto on 38-vuotias luonto- ja ympäristöneuvoja Lohjalta. Hän poikkesi tervehtimään, kun olimme tekemässä videota Palakosken retkeilyalueella. Annan perheeseen kuuluu miehen lisäksi kaksi peruskoulua käyvää poikaa ja useampi kissa. Perhe Aalto asuu vanhassa kivitalossa pähkinäpensaiden ympäröimänä.

Kanttarelliateria á la Anna

Kanttarelliateria á la Anna

Mitä villiruoka on, luonto- ja ympäristöneuvoja Anna Aalto?

– Villiruoka on suoraan luonnosta saatua ja luonnollisesti kasvanutta, ei siis teollisesti tuotettua. Villiruuan kriteerin täyttävät  marjat, sienet, yrtit, villivihannekset, luonnonkala, poro ja riista.

mustikkaa pietaryrteillä höystettynä

mustikkaa pietaryrteillä höystettynä

Miten innostuit villiruuasta?

– Olen aina ollut hyvin luonnonläheinen, mutta aiemmin käytössä oli lähinnä oman puutarhan ja kasvihuoneen antimet sekä sienet ja metsämarjat. Etsin netistä tietoa puhtaista ruoka-aineista ja törmäsin artikkeliin villivihanneksista.  Se oli menoa sitten. Haalin kaiken mahdollisen tiedon netistä, ostin kirjoja ja osallistuin kursseille. Nykyään villiruoka on iso osa arkea koko perheellä.

Milloin on lempisesonkisi kerätä villivihanneksia- tai yrttejä?

– Toukokuu on ehdottomasti villivihannesten ja yrttien kulta-aikaa. Jokamiehenoikeudet antavat luvan kerätä luonnosta yrttejä, marjoja ja sieniä. Kannattaa kuitenkin muistaa ettei kannata kerätä 50–200 metriä lähempää maantietä, kaupunkien ja taajamien keskustoista, navetan tai muiden typpipitoisten ja keinolannoitettujen paikkojen lähettyviltä.

Teetä ahomansikan lehdistä

Teetä ahomansikan lehdistä

Millaisia hyödynnettäviä kasveja löytyy Vihdin Palakosken maastosta?

– Alueella on tuoretta kangasmetsää, kuivempaa kallioaluetta ja suota. Kun reittiä lähdetään parkkipaikalta kävelemään eteenpäin Palojärven suuntaan, niin tuore kangasmetsä on vallitseva metsätyyppi, joka muuttuu rantaa lähestyessä reheväksi rantalehdoksi. Palojärven rannanläheisyydessä kulkevan polun varresta löytyy pihlajanmarjaa, käenkaalia (ketunleipä), kaatuneiden puiden läheisyydessä johon valoa tulee enemmän kasvaa maitohorsmaa. Kun polku on lähellä rantaa niin löytyy myös vuohenputkea ja osmankäämiä.

– Mummusalin kalliolla maasto muuttuu kuivemmaksi. Kalliopolun varrella kasvaa paljon puolukkaa ja mustikkaa. Ja onhan tuolla kallioilla suolaheinää ja ahomansikkaa. Kalliopolun loppupäässä on suolaikkuja. Sieltä voi syksyllä löytää hillaa ja karpaloita. Palakosken ulkoilualueella on lähes kaikkialla paljon eri sieniä, oma suosikkini on kanttarelli.

– Huhti-toukokuussa Palakoskella vieralevien retkeilijöiden kannattaa kerätä maitohorsman tuoreita juuri nousevia versoja. Niitä käytetään tankoparsan tapaan: höyrytä varret kypsiksi, laita päälle voita ja kylkeen nokkos-vuohenputkimuhennosta, joka syntyy kädenkäänteessä samalla kun horsmanvarret ovat höyrystymässä. Ruskista sipuli ja laita nokkoset ja vuohenputki kasariin pehmenemään sipulin päälle. Ripaus suolaa päälle ja herkku on valmista.

Mitä vielä on hyvä muistaa?

– Kasvien keruussa noudatetaan kestävän käytön periaatetta. Kasveja ei revitä juurineen tai rönsyineen. Jos kasvusto on pienehkö, ei yhdestä yksilöstä saa ottaa kaikkia lehtiä. Jos suuntaa retkensä vuosittain samalle alueelle, on keräyspaikkoja kuitenkin hyvä vaihdella. Kerää vain niitä kasveja joita tunnet ja tiedät syömäkelpoisiksi. Ota myös selvää oikeaoppisista valmistustavoista. Mukavia retkeilyhetkiä Palakosken upeassa maastossa, teidän videotiimillä tuntuu olevan homma hallussa!

Teksti ja kuvat: Anna Aalto ja Pepe Forsberg

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.