Ahvenanmaan lintumaraton

Se on linnun luonne levoton. Edestakaisin se ramppaa etelän ja pohjoisen väliä sillä tavalla, että aina on ruohikko vihreää. Vaan saattaa se tuossa olla joku viisauskin, varsinkin näille lajeille joilta ravinto loppuu talven tullen Suomen maalla. Antaa siis niiden lintujen rampata, jos on kerran ramppaaminen verissä. Meille, joidenka mieli on taas kiinnostunut näistä erilaisista lintulajeista, kevät on jokseenkin ruuhkaista aikaa. Arvaavat nimittäin melkein kaikki lähes yhtäaikaa lentää taas takaisin tänne pohjoiseen kesän viettoon. Vaan mikäpä se on täällä kesiä vietellessä. Viettäähän täällä muutkin elukat kesiään. 

Ahvenanmaalle kun lähdettiin lintua tihrustamaan niin kilpailusta oli kysymys. Vuorokauden mittainen ajan rökäle oli säädetty etsintä aikaa ja ilta viideltä se sitten alkoi. Joukkueestamme löytyi aikaisempaa Ahvenanmaan kulkijaa ja sellaista joka tiesi lintua, jotenka jonkinlaisia arvauksia lintujen sijainnista osasimme tehdä. Tämä tietysti oli meidän etu reittiä suunnitellessa ja reitti suunniteltiin siten, että se oli pyörällä kuljettavissa. Lähes koko ahvenanmaa on vielä rakennettu melkolailla fiksusti pyöräilijöitä varten. Siitä on suunniteltu justiisa sopivan tasainen, että sitä on kevyt polkea ja sinne on valittu sellasia autoilijoita, jotka ymmärtävät väistää pyöräilijöitä. 

Lintujen tarkkailun aloitimme illalla Nåtöön biologiselta asemalta ja sen viereisiltä sulilta vesialueilta Marianhaminan eteläpuolelta. Yötä vasten oli tarkoitus polkea vielä Ahvenanmaan läntiseen kärkeen Långnäbbenille, josta aamumuuttajien seuranta oli aikaisempina vuosina ollut melko tuloksellista. Matkan varrella pyörähdimme Marianhaminan keskustasta etsimässä mm. pulua ja naakkoja sekä muutamille pelloille hanhia ja muita peltoaukeilla viihtyviä lintuja. Illan hämärtäessä pyöräily jatkui ja kuvaan astui myös pöllöt. Metsäteille tehdyt pistot toivat lajistoon vielä helmi- ja sarvipöllön ja sitten tämän puhjenneen renkaan. Tässä vaiheessa ne olikin sitten kaikki kirosanat taas käyttökelposia keskellä yötä. Vaan päästiin me aina långnäbbenille, kello kolme aamulla.

Se on harvinaislaatuiseksi tehty tämä ihmisluonto, ettei se tarpeeksi väsyneenä välitä edes vuotavasta teltasta. Nukkuu vaan vaikka vettä kaadetaan. Pari kellonympärystä oli saanut raajat levätä teltan pohjalla herätyksen soidessa. Halutessa havainnoida kaikkia mahdollisia lintuja oli unohdettava nämä omat vaatimukset ja otettava huomioon aamuvirkuista yökukkujiin kaikki lajiryhmät. Vaan olipahan staijipaikka heti aamusta melko lähellä. Päivällä vielä pyöräilimme läpi Torpin kylän, Eckerön, ja muiden matkalla olleiden paikkojen. Iltapäivällä lopetimme rallin n.15km Marianhaminan pohjoispuolelle. Sinisuohaukka viimeisenä lajina tien päältä lentäessä. 

Se oli siinä vaiheessa miehestä puristettu irti mehua sen verran, että pääkoppaan ei mahtunu murheita. Enempää minä en lintujen suhteen kerro, kun se on itse nähtävä. Niitä kun tuolla luonnossa näkee, jopa kotipihalla. Kahteen kellon mittaan mahtui 61 lajia lintua, kolme puhjennutta rengasta ja toista sataa kilometriä pyöräilyä. Kannatti.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.