Terisjärven luontopolku Akaassa: lähes 9 km:n reitti tarjoaa hienoja näköaloja, kaksi laavua ja lintutornin

Kaupallisessa yhteistyössä Yhteistyöstä voimaa -matkailunedistämishanke

Oli toukokuun alku ja suuntasin auton nokan kohti Akaan Toijalaa, tarkemmin ottaen Toijalan satamaa. Sieltä löytyy nimittäin varsinainen kesäelämyskeskus, josta niin lapsiperheet, ystävykset kuin yksinkin retkeilevät löytävät mielenkiintoista tekemistä. Alueella on muun muassa eräs Pirkanmaan parhaista lintuvesistä sekä kattava ja pitkä luontopolku pitkospuineen ja laavuineen vaihtelevassa maastossa. Tuota luontopolkua minä lähdin nyt kiertämään!

Luontopolku 8,6 km

Kaksi laavua

Lintutorni, jolle esteetön reitti

Kohteet kartalla:
Parkkipaikka ja palvelut
Luontopolun alkupiste
Lintutorni ja esteetön reitti
Laavu näköalapaikalla kuntopolulla
Laavu Kangassaaren niemenkärjessä

Luontopolun voi aloittaa myös Nahkialanvuorelta osoitteesta Vuoritie 66, Akaa.

Tampereelta ajaa Toijalan satamaan vain noin 30 minuuttia ja Hämeenlinnasta 25 minuuttia. Pysäköintialueelle Vanajaveteen kuuluvan Makkaranselän rantaan saapuessa vastassa ovat ensiksi uimaranta, leikkikenttä ja vierasvenesatama palveluineen. Padel-kentillä oli jo pelaajia, mutta suurin osa paikan palveluista avautuu kesäkuun alussa – siis aivan kohta. Silloin pääsee sitten vesipuistoon, saunaan sekä hampurilaisten ja muiden herkkujen ääreen. Lisäksi paikan päältä löytyy välinevuokrausta kuten veneitä, kanootteja, pyöriä, suppilautoja – you name it!

*Vesipuisto ja palvelut aukeavat kesäkuussa.*

Nyt suunnitelmissani oli tosiaan tutustua luontopolkuun, joka kulkee osittain rannan tuntumassa luonnonsuojelualueella. Pieni Terisjärvi erottuu itsenäisenä vetenä Vanajaveden kainalossa, laajasta Vanajavedestä sen erottaa vain parin saaren ketju, joiden väliä kasvusto on kuronut umpeen. Luontopolku kiertää Terisjärven ja Sataman kautta Kangassaareen, jossa odottavat sitten laavu ja tulipaikka.

Fiilistelin lintujen laulua jo parkkipaikalla.

Kevät on upeaa aikaa, kun luonto herää eloon. Kasvit ja eläimet ovat kilpasilla, kuka ehtii varata parhaimmat apajat.

Edessäni odotti vajaan 9 kilometrin matka, joka kulkisi mm. Helsinki–Tampere-moottoritien yli Toijalan maamerkkiä, upeaa puista kävelysiltaa pitkin. Lisäksi minua odottaisi laavu kallioiden päällä, paikalla, josta on upea näköala järvelle, sekä vielä toinen laavu Kangassaaren niemen kärjessä niin ikään upeissa rantamaisemissa.

Päätin suunnata ensiksi lintutornin kautta kalliolle, moottoritien yläpuolella sijaitsevalle laavulle.

Lintutornilla tapasin ylöjärveläiset lintuharrastajat, jotka kertoivat minulle alueen linnuista. Kaukana vastarannalla näkyi puussa istumassa haukka. Eipä aikaakaan, kun taivaalla lensi kalasääskipari!

Ruokokerttusia, haarapääskyjä ja silkkiuikkuja näkyi vedessä ja ruovikossa. Kuulemma alueella pitäisi oleskella myös kaulushaikaraparin, mutta sitä ei ollut kuulemma kyseisenä päivänä näkynyt. Harrastajien mukaan niiden ääni muistuttaa pulloon puhaltamisesta syntyvää syvää huminaa.

*Esteetön polku lintutornille ja pöytäryhmä vaikkapa evästelyä varten*

Ettei koko päivä olisi kulunut lintuja katsellessa (missä ei ole tietenkään mitään vikaa), sanoin heipat lintuharrastajille ja laskeuduin tornista takaisin maankamaralle. Suuntasin luontopolun keltaisia merkkejä seuraten metsään.

Polku vaihtelee ruovikoista pitkospuilta kosteaan lehtometsään, jonka vehreys oli vasta heräämässä. Onneksi pärjäsin lenkkareilla. Lammikoissa ja pikku puroissa näkyi jo vesimittareita pomppimassa. Muutama perhonenkin tervehti minua retkeni aikana.

*Polun varrella on tauluja, jotka kertovat alueen luonnosta. Polku on hyvin merkitty, joten karttaa ei tarvitse tutkia, ellei halua.*

Välillä luontopolku poikkeaa metsätielle, josta se taas suuntaa kohta takaisin metsään. Huomasin ympärilläni suopursuja ja nuuhkin ilmaa, mutta suopursujen huumaava tuoksu täyttää ilman vasta myöhemmin kesällä.

*Puinen kävelysilta moottoritien yli, Toijalan maamerkki*

Seuraavaksi näkyviin tuli Helsinki–Tampere-moottoritien ylittävä silta. Monta kertaa tästä alta ajellessa olen miettinyt, että tuolla pitäisi käydä katsomassa maisemia. No, nyt se hetki koitti!

Sillan jälkeen saavuin Nahkialan kuntoradalle, jossa luontopolku jatkuu. Pian eteeni avautuivat uudenkarheat kuntoportaat, ja luontopolku poikkesi metsän puolelle. Näkymät moottoritien yli järvelle paranivat koko ajan. Jos ei vielä ollut hiki, niin nyt on.

Laavulla vierailijat keräilivät tavaroitaan ja jättivät minulle pienen loimun tulipaikalle. Oli aika kaivaa eväsmunkki ja kahvi esiin. Vesipullo oli huvennut jo puoleen.

*Laavu kallioiden päällä ja näköalapaikka*

Laavu on hyvin varustettu ja paikalta löytyy myös puut. Laavu kohoaa moottoritien yläpuolella. Muutama varpunen lensi katsomaan, josko minulta tippuisi muutama munkinpala. Joutuivat kuitenkin poistumaan pettyneinä.

Kuntorataa pitkin kulki retkeni aikaan satunnaisia hölkkäilijöitä, mutta sain aivan rauhassa istuskella syömässä eväitäni.

Panin merkille, että moottoritien äänet kuuluivat hyvin hiljaisina, vaikka matkaa sinne oli linnuntietä vain pari sataa metriä – onhan siinä kallio onneksi edessä meluvallina.

Maisemat puhuivat puolestaan.

*Terisjärvi koko komeudessaan dronen näkökulmasta kuvattuna*

Suuntasin luontopolun mukaan takaisin päin kohti kävelysiltaa, ja sieltä sitten samaa tuttua reittiä vesipuiston tuntumaan. Alkumatka kalliolaavulle oli pienoista nousua. Takaisin päin oli helpompaa, kun sai mennä alamäkeen.

Ruovikoiden läpi matkani jatkui kohti Kangassaaren kärkeä, jossa luontopolun toinen laavu odotti.

Seurasin jälleen luontopolun keltaisia merkkejä. Kartalta katsottaessa niemenkärki näyttää kuin salaiselta rauhoittumispaikalta. Lähelle pääsee tarvittaessa autolla. Muutaman sata metriä joutuu kuitenkin ainakin kävelemään.

Niemi on vedessä kiemurteleva kapeneva harju, joka lopuksi katoaa veteen. Näitä on Suomessa monessa paikkaa, mutta ne ovat usein yksityisillä mailla. Täällä kuitenkin pääsee retkeilijä nautiskelemaan maisemista makkaranpaiston ohessa.

Istuessani kauniissa maisemissa Kangassaaren laavulla kuulostelin, montako äänessä olevaa lintua voin tunnistaa. Hmm, ihan kuin joku puhaltaisi pulloon. Aivan! Kaulushaikarat! Olivat siispä varmasti jossain vastarannalla kaislikossa.

Lopulta suuntasin takaisin autolleni yhtä seikkailua rikkaampana. Kesällä tänne voisin hyvin tuoda vaimon ja 3-vuotiaan tyttäreni nauttimaan vesipuistosta ja suppilaudoista!