Maisema Väisälänmäen näkötornilta, Lapinlahti

Väisälänmäki, pohjoissavolainen kansallismaisema

Suomessa on 27 kansallismaisemaksi tituleerattua, poikkeuksellisen vaikuttavana pidettyä maisemaa. Väisälänmäen kylä Lapinlahdella on yksi näistä huippukohteista, joissa voi kuljeskella suorastaan kansallisromanttisissa tunnelmissa.  Pohjois-Savon ylpeys Väisälänmäki sijaitsee nimensä mukaisesti mäellä, joten saapuessamme kylälle olivat odotukset maiseman suhteen korkealla.

Lapinlahden kirkolta on Väisälänmäelle matkaa noin 12 kilometriä kaunista Saaristotietä pitkin, Kuopiosta puolestaan reilut 70 km.  Väisälänmäen juurelta tieltä 5646 on polun lähtöpaikkaan selkeät opasteet.  Mäelle noustua tulee hiekkatien varressa vastaan P-paikka, jonka erinomaiset infotaulut kertovat paitsi siitä, mitä Väisälänmäeltä löytyy ja alueen paikannimet kertovat, myös mitä ja missä ne muut suomalaiset kansallismaisemat ovat.  Olimme odottaneet vähintään näköalapaikkaa, mutta paikan päällä selvisi, että Väisälänmäen maisemiin pääsee tutustumaan  monipuolisemminkin eli noin 2,5 kilometrin mittaista kulttuuri- ja luontopolkua pitkin.

Horsmaniitty VäisälänmäelläLähdimme kiertämään kulttuuri- ja luontopolkua myötäpäivään. Alkumatkasta astelimme heinäkuisena hellepäivänä varsin lämpimäksi äitynyttä, kuivana pölisevää hiekkatietä ohi kylätien varressa sijaitsevien peltojen, niittyjen ja maalaistalojen.  Hyvin sattuvasti, sillä yksi tämän kansallismaiseman “jutuista” on Pohjois-Savossa tyypillinen mäkiasutus.  Horsmien valtaamasta maisemasta ei sen sijaan tiennyt, oliko kukkamatto vallannut hakkuuaukean vai entisen niityn.

Metsälaidun, Väisälänmäki Sitten kapeampi pikkutie johdatti meidät ensimmäiselle etapille eli Karjamajalle haukkaamaan välipalaa. Perinnemaisemissa kun oltiin, jo tällä vajaan kilometrin matkalla oli hauska nähdä tuulahdus menneestä: pikkutien varren melko tarkkaan kasvillisuudeltaan kaluttu kuusikko oli selvästi ollut laitumena.

Perinnetyökaluja, Väisälänmäen perinnetupaKarjamajan kahvila on avoinna kesäisin ja kahvilan aukioloaikoina pääsee tutustumaan myös sen pihapiirissä olevaan “minimuseoon”, perinneaittaan. 4H-kerhon kokoamaan näyttelyyn oli saatu lahjoituksina mainio kokoelma perinteisiä käyttöesineitä ja työkaluja, mukaan lukien nykyaikaisten retkireppujemme edeltäjä eli tuohikontti ja meikäläiselle tähän saakka tuiki tuntematon voikaulin. Tunnistuksen helpottamiseksi jokaisessa esineessä oli onneksi nimilappu.

Väisälänmäen peltomaisemaaPistoaidan ympäröimältä Karjamajalta astuimme  varsinaiselle polulle. Oli onni astella vehreää, vadelmapuskien ympäröimää polkua parhaaseen marja-aikaan ja napsia kulkiessaan ohimennen juuri kypsyneitä vadelmia.  Vieressämme aukesi viehättävä, avara niitty. Polun varren kodalle olisi isompikin porukka voinut istahtaa evästauolle. Me pysähdyimme kuitenkin vasta polun seuraavalla rastilla, missä pääsee tutustumaan maankamaran tarinaan ja perinnemaisemien historiaan.  Väisälänmäen laen pellot ovat olleet käytössä jo Isojaon aikaan (1778-1787). Jo tuolloin peltoja sekä viljeltiin että osaa pidettiin eläinten laitumina. Savolaiset metsämaisemat eivät olisi luonnostaan avaria, joten ilman maanviljelystä ja laiduntavia eläimiä ei Väisälänmäelle olisi syntynyt näin hienoa perinnemaisemaa niittyineen, peltoineen ja ketoineen, vaan paikalla olisi nyt umpimetsää. Tai muhkeita hakkuuaukeita.

Väisälänmäen näkötorniJyrkkenevä polku muuttui yhä muhkuraisemmaksi. Kun pysähdyimme katselemaan maisemia alaspäin,  katsoimme samaa maisemaa kuin mm. täällä maalausvehkeineen 1900-luvun alkupuolella liikkuneet taiteilijaveljekset Pekka Halonen ja Antti Halonen. Kapusimme vielä vähän ylemmäs eli Linnamäen huipulle, Väisälänmäen korkeimpaan kohtaan (220 m).  Siitä korkeudesta voisi kuvitella näkevänsä jo mojovat maisemat, mutta ehei. Mäen laen puut ovat humahtaneet jo sen verran korkeiksi, että hulppeinta osaa Väisälänmäen kansallismaisemasta pääsee ihailemaan ainoastaan kapuamalla puiseen näkötorniin.

Onkivesi Väisälänmäeltä, LapinlahtiNäkötorniin kiipeäminen maksoi vaivan. Savolaisen, mäkisen metsämaiseman ohella edessä siinti niin peltoja kuin Onkiveden järvimaisemaa saarineen. Onkiveden toisella puolella erottui vehreyden keskeltä vaaleine rakennuksineen Lapinlahden meijeri. Tornista voisi mukamas hyvällä kelillä nähdä Kuopioon ja vaikka Puijolle saakka, mutta eipä sattunut kiikaria matkaan. Sen sijaan Siilinjärven apatiittikaivoksen kipsivuoret tunnistimme heti.

Kävelijä Väisälänmäen metsäpolullaTornilta matkamme jatkui metsäpolkua pitkin eteenpäin. Kävelijöistä ilahtuneet inisijät ampaisivat armotta paljasta ihoa kohti metsän suojissa ja lämpimästä kelistä huolimatta vetäisin itse pitkähihaisen päälle, ettei tullut samalla reissulla ruokittua hyttysiä ihan ähkyiksi asti. Reitillä tuli vastaan lisää pistoaitaa, mutta laitumella sen takana ei vieläkään näkynyt lehmiä. Katajat sen sijaan koristivat laidunmaata runsaslukuisina.

Rastitaulut tarinoivat kylän kulttuurihistoriallisesti arvokkaista rakennuksista, joista vanhimmat ovat peräisin 1700-luvun lopulta.  Alueen uudisasukkaat muuttivat metsää pelloiksi kaskeamalla.  Väisälänmäki on kaskikylä. Niinpä ei ole ihme, että taiteilija Eero Järnefelt päätyi viimeistelemään juuri täällä Väisälänmäellä kuuluisaa  Raatajat rahanalaiset -tauluaan, joka tunnetaan myös nimellä Kaski.

Tarina kertoo, että Järnefelt palasi vanhana miehenä Väisälänmäelle Rannan-Puurulaan, missä hän oli Kaski-teosta maalannut. Järnefelt tapasi tilan Johanna-emännän ja kysyi, vieläkö emäntä tunsi hänet. ”Sama töhertäjä”, vastasi emäntä.

Eero Järnefelt oli tehnyt Väisälänmäellä työskennellessään lukuisia luonnoksia Kaski-tauluaan varten ja jättänyt ne Johanna-emännälle säilytettäväksi. Mutta koska taiteilijaa ei kuulunut vuosikausiin takaisin, poltti Johanna arvottomina pitämänsä kangaskääröt saunan uunissa.  (Lähde: Leo Puurunen, Sattumia Ylä-Savosta,  2014).

Väisälänmäen niittyäLoppumatkasta maistelimme vielä metsämansikoita polun varresta.  Väisälänmäki kulttuuri- ja luontopolkuineen oli paljon enemmän kuin näköalapaikka – se oli myös omalla laillaan retki menneeseen maailmaan.  Reitillä on sen verran epätasaisuuksia, että se ei sovi huonojalkaisille tai lastenrattaiden kanssa liikkuville, mutta muuten polku on hyvässä kunnossa.

Karjamajan kahvila on avoinna vain kesäisin, mutta polulle pääsee ympäri vuoden. Miltähän Väisälänmäen kansallismaisema näyttää syksyllä, talvella, keväällä?

Kartta ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 7024109  E 511867

4 replies
  1. marja vesalainen
    marja vesalainen says:

    TI 11.8.15 olimme Karjamajalla klo 12 ja se oli kiinni!! Ulkopuolella olevan opastaulun mukaan majan piti olla auki.

    Vastaa
    • Antti Huttunen
      Antti Huttunen says:

      Voi ei! Googlaus toi seuraavan tiedon:
      “Karjamajakahvila avaa ovensa jälleen kesällä 2015.

      Avajaiset äitienpäivänä 10.5 – tarjolla täytekakkua!
      Toukokuun ajan auki sunnuntaisin kello 12-18
      1.6-9.8. avoinna joka päivä kello 12-18
      (Huom. juhannusaattona 19.6. suljettu!)
      Elokuun lopun auki sunnuntaisin kello 12-18”

      Vastaa

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi