Rautalammin kylänraitti Kapakka-Mantasta Piiskuri-Hemmiin

Oi, suloinen Savonmaa! Mitä olisivat sinun ihanuutesi ilman Rautalammin kylänraittia, jota ovat kulkeneet niin Kapakka-Manta kuin Piiskuri-Hemmikin? Olet ikuisesti tuomittu jäämään jälkeen kilpailussa tämän historiallisen emäpitäjän kanssa, joka levittäytyy Rautalammin vesireitin, tuon muinaisen valtatien äyräille. Valtatien, joka on yhä villin järvitaimenen viimeisiä vahvoja esiintymisalueita, ja sen kosket ovat kovassa maineessa.

Kuva: Rautalammin museon kuva-arkisto. Pyykösen kuvaamo.

Suloinen Savonmaa – mitä ovat sinun muut ihanuutesi niiden aarteiden rinnalla, jotka Rautalammin emäpitäjä kätkee helmaansa? Mitä ne ovat semmoisen pitäjän rinnalla, jossa kirkkokin on kuin Halikarnassoksen mausoleumi? Ja sellaisen kylänraitin rinnalla, jossa saa yhdellä kävelyretkellä ihastella piiskauspetäjää, tuota historiallista ja yhä elävää kidutusvälinettä, sekä puolipakanallista uhrikiveä. Eikä sieltä puutu edes pilvenpiirtäjää. Olkoonkin, että tämä puinen rakennus on ollut pisin kaikista vain pituussuunnassa.

Pilvenpiirtäjä Rautalammin keskusraitilla. Kuva: Anne Hyvärinen

Rautalampi on semmoinen pitäjä, jossa rauta pulppuaa loputtomana ruosteenvärisenä lähteenä järven pohjasta, ja Euroopan suurin skandiumesiintymä vain odottaa Kiviniemen kallioperässä ottajaansa. Itse Ruotsin kuninkaalle on sen koskissa lypsetty lohista mätiä, ja vielä muinaisempaa elämää todistavat ihmiskäden kivikautiset jäljet Toussunlinnan jyrkässä kalliossa, joka on osa Etelä-Konneveden kansallispuistoa.

Mitä ovat muut Savon ihmeet tämän entisen emäpitäjän rinnalla! Eivät mitään.

Rautalammin kylänraittia kuvattuna kirkon tornista Pitkälahden suuntaan. Kuva: Rautalammin museon kuva-arkisto. Pyykösen kuvaamo.

Piiskauspetäjä ja virastotalon salattu hautausmaa

Piiskauspetäjä. Kuinka omituinen kaiku onkaan tuolla sanalla niiden korvissa, jotka eivät ole nähneet aikaa, jolloin rikas maksoi sakkonsa rahalla ja köyhä selkänahallaan. Tuo kunnantalon vieressä kasvava vanha petäjä on sen koko komeuden nähnyt omin silmin. Se on nähnyt sellaista, mitä moni ei unissakaan uskaltanut kuvitella. Sillä vuosina 1734–1891 oli vallalla Rautalammin emäpitäjässäkin julkinen piiskarangaistus, joka toimeenpantiin tällä maantien äärellä näkyvällä paikalla, kuten tapana oli.

Piiskauspetäjä (kuvassa etualalla) 1920-luvulla entisen kunnantalon takapihalla. Kuvattuna kirkontornista. Kuva: Pyykösen kuvaamo, Rautalampi. Rautalammin museon kuva-arkisto.

Ja sittenkään en ole kertonut kaikkea. En, sillä minä jätän sen tehtävän petäjälle itselleen. Petäjän, jonka toisella puolella seisoo kunnantalo ja vastapäätä virastotalo ja kivenheiton päästä hautuumaa, kappeli ja kirkko. Ja vain tuo vanha petäjä tietänee, jos sekään, miten virastotalon alta löytyneet ihmisluut ovat kätköönsä joutuneet.

Ja koska politiikka on aina vaarallinen keskustelunaihe ja uhkaa särkeä sovinnon, jääköön tarinat virastotalon rakentamisesta, luiden löytymisestä ja lukuisat juorut petäjän vieressä seisovan kunnantalon elämästä petäjän itsensä suureksi salaisuudeksi. Voitte vain kuvitella,  että kaiken se on jo ehtinyt pitkän elämänsä aikana kuulla ja nähdä.

Kuppikivi Eetunkujalla. Kuva: Rautalammin museon kuva-arkisto.

Kuppikivi

Oi, suloinen Savonmaa! On sinullakin kuppikiviä, mutta lieneekö yhtään tämmöisen kylänraitin kupeessa? Tuskin. Niin kuin tarkoituksella turistin askelten eteen tuotuna lepää tämä muinaisista rituaaleista muistuttava kivi Eetunkujalla, aivan Rautalammin kyläkeskustassa. Itse Muinaismuistolaki on tämän kiven pyhittänyt niin, että se tulevaisuudessakin tässä seisoo, puoliksi tiellä ja aivan yksityisen pihan rajalla. Kuka lie emäntä sille uhriaan kantanut, sadon ensimmäiset annit tuonut samalla muistellen esi-isiään ja suvun vainajia, joiden suopeuteen lie viljelyonnensa tukenut.

Kuva: Rautalammin museon kuva-arkisto.

Rautalammin herrat

Suloisessa Savonmaassa asuu kyllä suuria herroja ja maailman rikkaita, mutta ei kuitenkaan niin suuria kuin Rautalammin emäpitäjän John Morton, joka päätti Yhdysvaltojen itsenäisyydestä, vaikka ei itse ollutkaan täällä syntynyt. Sillä mitä merkitystä on sillä, jos hänen isoisoisänsä olikin muuttanut Amerikkaan jo 1654 paremman elämän toivossa. Ei mitään, sillä niin suuri on Rautalampi, että se jonka suku on täältä lähtöisin, kantaa aina mukanaan tuota suurta sielullista ominaisuuttaan.

John Mortoniin voi tutustua Rautalammin museon perusnäyttelyssä. Kuva: Rautalammin museon kuva-arkisto.

Ja niin suuri on Rautalampi, että se jaksaa muistaa myös huomastaan poismuuttaneita kauniilla koristuksillaan, kuten kirkkopuiston Delaware-muistomerkillä. Se on pystytetty kirkkopuistoon Rautalammin emäpitäjästä Ruotsin ja Norjan suomalaismetsiin sekä edelleen Pohjois-Amerikkaan Uuden Ruotsin rakentajiksi lähteneiden kunniaksi. Onpa Skandinavian suomalaismetsiä muistettu omalla leikkipuistollakin, joka sijaitsee aivan uimarannan vieressä!

Delaware-muistomerkki kirkkopuistossa. Kuva: Rautalammin museon kuva-arkisto.

Ja missä muualla on sellaisia sankareita kuin Kerkonkosken talonpojat, jotka kävivät taistelun itse Venäjän Tsaaria vastaan vielä kymmenen vuotta tsaarinvallan kukistumisen jälkeen! Ei missään. Tuon taistelun jäljet näet vielä tänäkin päivänä Rautalammin kirkon tsaarinaikaisissa kattokruunuissa. Niissä tappion kärsineet tsaarin kotkat lentelevät yhä päättöminä.

Piiskuri-Hemmi ja Veijo Baltzar

Oi, suloinen Savonmaa! Onko sinulla sellaisia mustalaisia kuin pitäjäin piiskuri Hemmi tai kulttuurineuvos, kirjailija, teatteriohjaaja ja kuvataiteilija Veijo Baltzar? Tuskin. Sekä Hemmin että Veijon tarinoita kerrotaan yhä tällä raitilla ja tämän piiskauspetäjän juurella. Mitä lie tämä piiskauspetäjä edustanut mustalaiselle, mitä valkolaiselle talonpojalle? Joko kolkuttaa maailmanhistorian omatunto? Vai joko juhlitaan mustalaisten integroitumista yhteiskuntaan?

Mitä erehdyksiä elämässä tehdään, niitä ei saada otetuksi takaisin. Ainoastaan opiksi ja varoitukseksi niitä voidaan myöhemmin käyttää. Myös todellisen hyvän saavutus jää vastaisuuden varaksi ja uudet sukupolvet saavat sitä hyväkseen käyttää.” Kaarlo Wesala 1935. Muistelmia elämäni varrelta. Kuva: Panu Nyyssönen

Ei sitä kunniata, mikä minun osakseni tuli, kun minut korotettiin Rautalammin piiskuriksi“, kertoi piiskuri Hemmi opettaja Kaarlo Wesalan (1935) muistelmien mukaan. Wesala kuvaa Hemmiä raakalaismaiseksi ihmiseksi, joka olisi oikein rakastanut tätä piiskurin ammattiaan. Hemmi oli Veijo Baltzarin isänisänisänisä. Veijo kysyy, oliko julmuus todella Hemmissä eikä ollenkaan yhteiskunnassa, joka oli tämän piiskurin viran perustanut? Nimittäin laki sanoi, että jos piiskuri ei tuohon aikaan olisi suostunut piiskausta suorittamaan, olisi tätä itseään rangaistu. Millä oikeudella me siis kutsumme piiskuria julmaksi?

Toisaalta Baltzar näkee tuon kyseenalaisen Venäjän valtion viran olleen mustalaiselle kunniaksi ja mahdollisuus integroitua yhteiskuntaan. Baltzar tietää sukunsa tulleen idästä, Puolan ja Venäjän kautta Suomeen ja sopeutuneen tänne erinomaisesti. Baltzarin isoisä on kotoisin Istunmäen Mäkelän talosta ja Rautalampi on kautta aikain kuulunut heidän sukunsa reviiriin. Veijo Baltzarille Rautalampi on edelleen tärkeä paikka, vaikka hän on syntynyt Kuopion Haminalahden kartanossa ja asuukin nykyään Etelä-Suomessa. Hänen Miranda – mustalaisten holokausti. Kuka pelkää valkolaista? -näyttelynsä on nähtävillä Rautalammin kirjastossa 17.6.–31.8.2017 välisen ajan.

Rautalammin naiset

Oi, suloinen Savonmaa! Eivät riitä sinun vahvat naisesi, eivät puheessa eivätkä viisaudessaan Rautalammin naisille, joista kuuluisimpana Korholan kartanon emäntä Aina Peura, joka rakennutti Rautalammin museon taidekokoelmineen.

Muistona tuosta suuresta ajasta, jolloin itse sadunhaltija vielä seisoi kylänraitilla pilke silmäkulmassaan rikastuttamassa naisten puheita, on nimetty myös Satakielistentie.

Kuva: Anne Hyvärinen

Ja sellaista täkintekijää ei kai enää olekaan kuin Kapakka-Manta, jolle Mantankuja on omistettu. Hänelle, joka asusti hautuumaalta siirretyssä leikkuuhuoneessa, jonka seinät oli tapetoitu sanomalehdillä. Mutta sittenkään en tässä tohdi kertoa sitä, mistä Manta oli lisänimensä saanut. Varmaa on vain se, että Manta oli monet kerrat kävellyt tuota kujaa pitkin Satakielistentielle ja edelleen Pestuuraitille.

Ne olivat naisia ne, suurilla lahjoilla varustettuja.

Paheita kirkkopuistossa

Tätä kirkkopuiston komeutta ja loistoa  kelpaa matkailjan ihastella vaikkapa istuskelemalla laakeista kivistä rakennetun kirkkopuiston aidan reunuksella. Se on paheista kenties ainoa, joka vielä sallitaan. Täällä on pidetty oikein kiviaidalla istuskelun maailmanmestaruuskisat! Puiston vanhimmat haudat ovat 1600-luvulta, kellotapuli on vuodelta 1768 ja kirkko on valmistunut vuonna 1844.

Hetki hautausmaalla. Kuva: Anne Hyvärinen

Terveellä tavalla omalaatuiset paheet, joita kirkkopuistossa on harrastettu, kuten lehmien laiduntaminen ja urheilu, kiellettiin 1920–30-luvuilla. Nykyisin pahennusta herättävät kirkon ympärillä suuriksi kasvaneet koivut, joita on vaadittu kaadettaviksikin. Koivut istutti Karjalan kartanon tilanomistaja, maanviljelijä ja runoilija Rolf Roschier 1930-luvun lopussa.

Menneen maailman paheista lehmien laidunnus kiellettiin 1920-30 -luvuilla. Kuva: Pyykösen kuvaamo. Rautalammin museon kuva-arkisto.

Ja tiedättekös miten on paheellista nuorison elämä uusilla skeittirampeilla kirkkopuistoa vastapäätä? Näitä ramppeja eivät kaikki siedä, sillä nuorison ei pitänyt enää viihtyä täällä. Tänne tullaan nykyään skeittaamaan pidemmänkin matkan takaa. Vaan säilyykö yhteiskuntarauha?

Nuorisoa skeittirampeilla. Kuva: Markus Sjöberg

Tämmöinen paikka on Rautalammin kylänraitti. Se on jo itsessään salaperäinen maailma, jossa katselija liikkuu pelko ja vavistus sydämessään. Hyvää matkaa!

Maisema Rautalammin uimarannalta Pitkälahdesta. Kuva: Pyykösen kuvaamo. Rautalammin museon kuva-arkisto.

Bongaamisen arvoiset paikat karttalinkkeineen:

Piiskauspetäjä
Pilvenpiirtäjä
Malisentalo
Museo
Finnskog -leikkipuisto
Uimaranta
Skeittiramppi
Pestuuraitti
Kuppikivi Eetunkujalla
Mantankuja
Satakielistentie
Kirkkopuisto
Ortodoksikirkko
Kirkon tapuli
Kirkko
Delaware-muistomerkki

Rautalammin kirkko on kesäisin auki ma–pe klo 9–15 ja viikonloppuisin kirkollisten toimitusten ja jumalanpalvelusten tilanteen mukaan.

Rautalammin museon aukioloajat löydät museon kotisivuilta.

Piiskauspetäjä kunnantalon kulmalla on oiva paikka aloittaa kyläkierros. Osoite Kuopiontie 11, Rautalampi. Sijainti: N=6943427.524, E=491630.683 (ETRS-TM35FIN) Kartta

Lähteet:
Järventaus Arvi. 1920. Satu-Ruijan maa. Romaani on innoittanut tämän artikkelin kirjoittajaa tyylilliseeen leikittelyyn ja lievään romantiikkaan.
Malinen, Markku 2017. Savossa on miljardien arvoinen esiintymä kultaakin kalliimpaa skandiumia – nyt yliopisto keksi keinon, jolla se saadaan ehkä talteen. (2.3.2017 YLE) http://yle.fi/uutiset/3-9489099
Miranda – mustalaisten holokausti. Kuka pelkää valkolaista? -näyttely: http://www.drom.fi/yleinen-miranda-sivusto
Rautalammin museo, kulttuuripolku. http://kulttuuripolku.rautalamminmuseo.fi/keskusraitti
Rautalammin kirja 1985.
Sarmela, Matti: Suomen perinneatlas. Saatavilla: http://www.kolumbus.fi/matti.sarmela/
Wesala, Kaarlo 1935. Muistelmia. Rautalammin museon kokoelmat.

Tässä kirjotoituksessa olen käyttänyt tietoisesti sanaa mustalainen, koska Veijo Baltzar käyttää myös itse tätä termiä.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi