Kuukauden retkiblogi: Rento retkeilijä

kkblogiheinakuuRentoa retkeilyä on sellainen, jossa ei turhia hötkyillä. Näin linjaa Rento retkeilijä -blogin emäntä Anna-Maria Anski Hokkanen. Ja koska keskikesä on omistettu letkeälle rentoilulle, on Anskin blogi heinäkuinen blogivalintamme!

Anski on kirjoittanut blogiaan reilun vuoden ajan ja esitellyt kiinnostavia retkeilykohteita eri puolilta Suomea. Nykyisen kotiseudun eli Pohjois-Savon tärppien lisäksi esittelyyn ovat päässeet muun muassa Kiutaköngäs ja Hiiden hurmos Kuusamossa sekä Riisitunturi Lapissa.

Yksi Anskin omista suosikeista on Saarijärven Julmat lammit.

– Paikka sijaitsee ihan lapsuuskotikonnuillani, mutta voin silti melko puolueettomasti sanoa, että se on käymisen arvoinen! Reitti ei ole edes kovin pitkä, mutta sen varrelle mahtuu monta upeaa, jylhää metsälampea ja hurjan jyrkkiä pudotuksia, Anski kertoo.

Valokuvaus on naisen intohimo, ja myös retkikohteet hän esittelee blogissaan suurin, näyttävin valokuvin. Aiemmin hän julkaisi reissukuviaan ensin Instagramissa ja sitten toisessa, alkuperäisessä blogissaan, jonka aihepiiri keskittyy lähinnä käsitöihin.

– Retkikuviin tuli usein kyselyitä, mistä ne on otettu, miten sinne pääsee ja niin edelleen. Mietin, että olisi helpompi kirjoittaa joku postaus, minne voisi ohjata ihmiset katsomaan lisätietoja. Pian minusta tuntui, että oli aika perustaa retkeilylle ihan erillinen bloginsa, Anski muistelee.

Anski ja retkikaveri Haiku.

Anski ja retkikaveri Haiku.

Rennon retkeilijän tuntomerkit

Anski päätti siis alkaa pitää blogia varsin jaloin suunnitelmin: hän halusi tehdä hienoja retkipaikkoja tutuiksi muillekin, koska kaikista ei ole ollut kovin hyvin netissä tietoja saatavilla.

– Hakutuloksistani huomaan, että blogiini päätyneet ovat etsineet tiettyä asiaa ja siten varmasti löytäneet blogistani vastauksia, mikä tekee minut iloiseksi!

Valokuvien ystävänä Anski tykkää retkipostauksista, jossa on runsaasti kuvia myös matkan varrelta.

– Halusin jo alusta asti tehdä blogistani hyvin kuvapainotteisen. Blogi toimii myös vähän kuin muistikirjana itselleni.

Julmat lammit. Kuva: Rento retkeilijä -blogi.

Julmat lammit. Kuva: Rento retkeilijä -blogi.

Mutta mistä oikeastaan tunnistaa rennon retkeilijän?

– Kävelytahti on useinkin hidasta, että ehtii kunnolla ihastella maisemia. Usein pysähdyn kuvailemaan maisemia pitkäksikin aikaa. Tai poikkean polulta katsomaan, miltäs siellä toisessa suunnassa näyttää, Anski pohtii.

Rennossa retkeilyssä ei katsota kelloa, askel-, tai sykemittaria.

– En pidä retkeilyssä tavoitteellisuudesta. Tarkoitan sillä sitä, että jos vaikka jollekin reitille on annettu joku keskimääräinen kävelyaika, niin siihen ei lähdetä ainakaan tarkoituksella tähtäämään. Myös retkieväät ovat oleellinen osa. Mielestäni eväiden syönti on yksi retken parhaista asioista!

Sadunomaisten metsäpolkujen lumoa

Keski-Suomesta kotoisin olevan Anskin suuri rakkaus ovat metsät ja metsäpolut. Metsien sadunomaisuus avautui hänelle jo pienenä myös kirjojen, kuten Ronja Ryövärintyttären, kautta.

– Ideaalipolku on sellainen oikein tuuhean ja vihreän metsän keskellä kulkeva mutkitteleva polku. Sellainen, joka innostaa kulkemaan, kun ei tiedä, mitä seuraavan mutkan takaa paljastuu.

Rento retkeilijä ei hötkyile eikä katso kelloa. Kuva: Rento retkeilijä -blogi.

Rento retkeilijä ei hötkyile eikä katso kelloa. Tässä ollaan Von Wrightin kulttuuri- ja luontopolulla. Kuva: Rento retkeilijä -blogi.

Anskin seikkailunhalu johdattaa hänet tuon tuosta myös näköalapaikoille, vaikka aiemmin vaivannut korkeanpaikankammo vielä hiukan toppuuttelee. Retkeily uusissa ja uljaissa maisemissa on vienyt pelolta voimaa. Oman rakkaan lähimetsänsä maisemapaikoille Anski kiipeää nykyään säännöllisesti valokuvaamaan ja nauttimaan maisemista.

Mitä Rennon retkeilijän lukijat voivat seuraavaksi odottaa?

– Savon seudulta on tulossa paljon uusia kohteita, blogaaja vihjaa.

Ex tempore -retkikaveriksi ehtii vain koira

Anski aloitti aktiivisen luonnossa liikkumisen muutama vuosi sitten.

– Pikku hiljaa pienet kävelyretket lähimetsiin muuttuivat pidemmiksi reissuiksi, ja enemmän etukäteissuunnittelua vaativiksi. Metsissä kävely oli hyvää vastapainoa toimistotyölle ja hyvä lisä muihin liikuntaharrastuksiini, hän miettii.

Nykyään Anski liikkuu luonnossa usein puolisonsa tai ystävien kanssa. Noin puolet reissuista hän kulkee yksin, koska ex tempore -päiväreissuille seura ei yksinkertaisesti ehdi mukaan. Haiku-koira on kuitenkin aina kaverina.

– Haiku nauttii retkeilystä myös todella paljon ja on aina innokkaana lähdössä mukaan, jos näkee minun kaivavan retkirepun esiin, Anski paljastaa.

Haiku Riisitunturin kansallispuistossa.

Haiku Riisitunturin kansallispuistossa. Kuva: Rento retkeilijä -blogi.

Anski mainitsee Kuusamon Pienen karhunkierroksen paikkana, jonne tulee varmasti palattua vielä useasti.

– Siellä on niin paljon nähtävää. Erityisen upeissa paikoissa tulee käytyä uudestaan usein myös siksi, että sinne haluaa viedä jonkun kaverin katsomaan maisemia. Näin kävi myös Pienen karhunkierroksen kanssa.

Anski, millaisia terveisiä lähetät Retkipaikan lukijoille?

– Hyvää loppukesää, nyt on ihan paras aika retkeillä, nautitaan siitä!

Anskin blogiin pääset retkeilemään rennosti tästä linkistä. Retkipaikka toivottaa hyviä lukuhetkiä!

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.