Keisarinna Dagmarin lähde Raaseporissa

Noin kaksi ja puoli kilometriä Tammisaaren siltojen jälkeen Hankoon johtavalta valtatie 25:ltä erkanee Leksvallintie, joka oli osa Hankoon vienyttä päätietä aina 1960-luvun lopulle saakka. Ohitettuaan viehättävän Leksvallin eli Kisan kylämiljöön, tie johtaa mäntymetsikköön, ja pian sen itäpuolella on pysäkointipaikka, jossa on viitta Källvikeniin.

Pysäköintipaikalta kuljetaan noin kolmesataa metriä meren rantaan loivasti viettävää, hyvää polkua. Ympärillä on salskeita mäntyjä kasvavaa, avaraa ja valoisaa kangasmetsää, ja rantaa lähestyttäessä paikan rauhallisuus ja siitä huokuva tunnelma valtaavat mielen.

dagmanrin-lahde-2

Loivana alkanut polku vie yllättäen jyrkkään rinteeseen, jossa on kanjonimainen ympäristöään paljon rehevämpi laakso. Sen yläosassa näkyy kivirakennelmia, joiden lomassa pulppuavasta lähteestä saa alkunsa pieni laakson pohjalla merta kohti polveileva puro.

Meri näkyy puiden välistä vajaan sadan metrin päässä ja sinne johtavat kivien avulla pengerretyt polut sekä puron ylittävä pieni silta.

Meren rannalla puron vesi on ohjattu kiviseen altaaseen, josta se sitten valuu puolipyöreään, parisataa metriä leveään merenlahteen. Suoraan altaan edessä on tukeva laituri levähdyspenkkeineen.

Paikan tunnelma on miltei sadunomainen, ja lahden rauhassa on jotakin taianomaista varsinkin kesäiltaisin, kun laskeva aurinko valaisee kapean salmen vastarannan, mutta itse lahti on jo varjossa. Lahti on nimeltään Källviken eli Lähdelahti, kuten luontevaa onkin.

dagmanrin-lahde-13

Miten lähde on saanut nimensä, ja miksi kivirakennelmat on tehty? Lähteen luona oleva muistomerkki antaa siihen osviittaa, vaikkakin jäkälöityneeseen kivipaateen kaiverettua tekstiä on jo vaikeaa lukea. Dagmarin lähde on saanut nimensä Venäjän keisarin ja Suomen suuriruhtinaan puolison, keisarinna Maria Fjodorovnan, mukaan. Hän oli syntyjään Tanskan prinsessa Dagmar, ja Suomessa hänet tunnettiinkin tällä nimellä.

Vuonna 1847 Tanskan hovissa syntynyt Dagmar meni 1866 naimisiin Venäjän kruununperillisen Aleksanterin kanssa, ja vuonna 1881 hänestä tuli Venäjän keisarinna, kun hänen miehensä kruunattiin keisari Aleksanteri III:ksi. Hän jäi leskeksi miehensä kuoltua 1894, jolloin heidän poikansa nousi valtaistuimelle keisari Nikolai II:na. Dagmar eli venäläisittäin Maria Fjodorovna selvisi Venäjän vallankumouksesta hengissä ja kuoli synnyinmaassaan Tanskassa vuonna 1928.

Aleksanteri ja Dagmar olivat jo ennen hallitsijapariksi tuloaan mieltyneet Suomen rannikkoon ja saaristoon, jonne he tekivät ensimmäisen lomamatkan keisarillisella huvipurrella Tsarevnalla vuonna 1875. Purjehduksista tuli tapa, joka jatkui myös valtaistuimelle nousun jälkeen.

Heinäkuun 1. päivänä 1884 huvipursi suuntasi ensimmäisen kerran Tammisaareen johtavalle väylälle ja ankkuroi Lähdelahteen. Luonnonkaunis poukama oli jo silloin paikallisesti suosittu retkikohde, ja ilmeisesti huvipurrella ollut paikallinen luotsi tiesi johdattaa hallitsijaparin paikalle. He kävivät maissa ja nauttivat lähteen vettä hopeisista maljoista. Keisarinna Dagmar ihastui paikkaan välittömästi.

Seuraavan kerran keisarillinen huvipursi poikkesi Lähdelahteen heinäkuussa 1887 tehdyllä lomamatkalla. Tieto keisarinnan mieltymyksestä paikkaan saavutti nyt alueen omistajan, silloisessa Tammisaaren maalaiskunnassa sijaitsevan Västerbyn kartanon isännän, vapaaherra Mauritz Hisingerin. Lähde oli hänen perimänsä Skogbyn ruukin ja sahan maalla. Hisinger tilasi arkkitehti Jac. Ahrenbergilta suunnitelman lähdealueen kunnostamisesta puistoksi. Rakenteet sekä hallitsijan vierailuista kertovan muistokiven toteutti vuonna 1888 vuonna arkkitehti Magnus Schjerfbeck. Kun huvipursi jälleen kesällä 1888 saapui Lähdelahteen, Hisinger itse oli toivottamassa vieraat tervetulleiksi ja esitteli uudet rakenteet sekä muistokiven, johon voitiin hakata vierailujen ajankohdat. Maihinnousua helpottamaan oli rakennettu laituri.

Tämän jälkeen Lähdelahti sai korkeita vieraita vuosien 1889, 1890, 1893 ja 1894 heinäkuussa. Vuoden 1890 käyntiä ei kuitenkaan mainita muistomerkissä. Ehkä syynä on se, että keisari oli vähän aikaisemmin antanut postimanifestin, jolla Suomen oma postilaitos menetti itsenäisyytensä, ja hallitsija oli sinä kesänä joksikin ajaksi menettänyt suosionsa.

Vapaaherra Hisinger myi vuonna 1891 Skogbyn Oy Fiskars Ab:lle, joten käynnissä ollut omistajanvaihdos saattoi sekin vaikuttaa asiaan. Alue on yhä edelleen Fiskarsin omistuksessa, ja yhtiö on viime vuosina kunnostanut lähteen ympäristöä ja sen rakenteita.

Keisari Aleksanteri III kuoli vuonna 1894. Hänen seuraajansa Nikolai II vietti myös lomiaan Suomen saaristossa, mutta hänen purjehduksensa eivät ulottuneet niin kauas länteen, että hän olisi käynyt Lähdelahdessa. Keisarinnan aika siellä oli ohitse, mutta viehättävä tunnelmallinen paikka oli vierailujen kohteena tullut laajempaan tietoisuuteen.

Keisarinna Dagmar oli Suomessa hyvin suosittu ja tieto siitä, että hän piti Lähdelahtea rannikon kauneimpana paikkana, antoi sille aivan erityisen merkityksen. Paikka on säilnyt suosittuna retkikohteena niin veneilijöiden kuin maitse tulleiden vierailijoidenkin keskuudessa. Dagmarin lähteen vesi solisee entiseen tapaan Hankoniemeksi muuttuneen Lohjanharjun uumenista. Lähdelahden hieno luonnonhiekkaranta tarjoaa erinomaisen uimapaikan, ja kunnostetun laiturin penkit sopivat mainiosti eväiden syömiseen.

Teksti: Torsti Salonen

Kuvat: Antti Huttunen ja Harri Leino

Kartta. ETRS-TM35FIN-tasokoordinaatit: N 6650631, E 297648.

Lisää tietoa alueesta tarjoaa Visit South Coast Finland

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi