Birgitan polku – 50 kilometriä retkeilyä Tampereen kupeessa

Aina ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan tai hypätä autoon ja ajaa Lappiin, jos kaipaa hetkeksi luontoon. Tampereen lähistöltä löytyy monta upeaa luontokohdetta helposti julkisilla saavutettavan matkan päästä, ja ensimmäisenä niistä esittelyssäni on Birgitan polku!

Birgitan polku on 50 kilometrin mittainen rengasreitti Lempäälässä, Tampereen kupeessa. Se on merkattu maastoon keltaisin nauhoin tai puihin maalatuin merkein. Polkua on kunnostettu melko hiljattain, ja pitkospuut ja nuotiopaikat ovat hyvässä kunnossa, vaikka ovatkin helpon saavutettavuuden takia kovassa käytössä. Tällä kertaa valintana oli kulkea reitti kahden yön taktiikalla alla kuvattua reittiä pitkin, mutta matka taittunee kokeneelta retkeilijältä varmasti yhdessäkin yössä, ja toisaalta sen voi jakaa myös pienempiin päiväretkiin.

Reitti oli selvästi merkitty maastoon keltaisin merkein

Reittiehdotus Birgitan polulle:

Vuoreksen koulu – Kirskaanniemi – Vähä-Riutta (lounastauko) – Vähä-Kausjärvi – Kyynärö (ensimmäinen yöpaikka) – Hakkari (kauppa- ja kahvitauko Lempäälässä) – Siisjärvi (toinen yöpaikka) – Ammejärvi – Sääksjärven bussipysäkki

Ehdotetulla tapaa etenevä reissu alkaa Vuoreksen koululta, jonne pääsee Tampereen kaupunginliikenteen bussilla numero 5 normaalin bussilipun hinnalla. Koululta tarvitsee kävellä vain vähän matkaa tien reunaa ja oikaista pienen metsänpalan poikki, jotta pääsee hiekkatielle, josta onkin jo opasteen Kirskaanniemen nuotiopaikalle. Omalla autolla tulijoille parkkipaikka löytyy aivan Kirskaanniemen kupeesta, ja toki reitin voi aloittaa monesta muustakin paikkaa, koska ajoittain reitti kulkee todella lähellä asutusta, ja Lempäälässä itseassa myös Hakkarin ja Sääksjärven asuinalueiden läpi, eli parkkipaikkoja kyllä löytyy.

Vähä-Riutan laavu tarjoaa suojaa ja tilaa isommallekin porukalle.

Ensimmäiselle päivälle kävelymatkaa kertyi noin 19 kilometriä. Ensimmäisenä päivänä ohjelmassa oli tauko jokaisella vastaan tulleella laavulla, koska ne olivat sen verran nätteihin paikkoihin vesistöjen ääreen sijoitettuja, ettei raaskinut ohikaan kävellä.

Kirskaanniemi ei suotta ole yksi Tampereen lähiseudun suosituimmista päiväretkipaikoista, siellä kannattaa ehdottomasti käydä vaikka koko perheen kanssa paistamassa makkaraa. Vähä-Riutan ja Vähä-Kausjärven laavut oli myös vallan mukavia paikkoja, ja hieman rauhallisempia kuin tuo Kirskaanniemi. Puita oli kaikilla laavuilla ja vessatkin löytyi.

Kaivoja emme ainakaan nähneet, joten kannoimme ensimmäisen ja toisen päivän juomavedet mukanamme, ja ruuanlaittoveden keitimme nuotiolla järvivedestä.

Kyynärön laavulla oli mukava viettää vähän sateisempaakin iltaa tilavan ja siistin avolaavun suojissa

Vietettiin ensimmäinen yö Kyynärön laavulla, jossa oli myös huussi, nuotiopaikka ja avolaavu. Viereisessä mäntymetsässä oli useampi kolo, johon teltan sai mukavasti pystyyn. Toki laavullakin voi nukkua, jos itikat eivät haittaa unta.

Olimme aikaisin paikalla, joten vietimme illan nuotion ääressä poristen. Minä opettelin ystävän opastuksessa pilkkomaan päteviä halkoja, söimme oikein antaumuksella herkkuja ja kuivattelimme vaatteita. Muita retkeilijöitä ei tälle laavulle saatu seuraksi.

Teltalle löytyi suojaisa ja kaunis paikka Kyynärön laavun takaa

Seuraavana päivänä taivallettiin taas vajaat parikymmentä kilometriä ja täytyy sanoa, että toisen päivän vaellusosuus ei ollut mun makuuni yhtä kaunis kuin ensimmäinen päivä. Jouduimme kävelemään useammankin ryteikön läpi, mikä ei ole tämmöselle hämähäkkikammoiselle mitään herkkua.

Eilisen sateen jälkeen auringonpaiste kuitenkin kelpasi, ja kävelimmekin melkoista tahtia kohti Lempäälää. Lempäälässä reitti menee ihan Hakkarin asuinalueen läpi, joten täällä oli helppo ostaa matkaan lisää makkaraa ja täyttää vesipullot huoltoasemalla. Mukavia lounaspaikkoja ei matkalle juuri osunut,  mutta Lempäälän keskustan läpi virtaavan joen rannassa näkyi olevan mukavia paikkoja istuskella, ja yksi nuotiopaikkakin oli ihan keskustan tietämillä reitin varrella pienellä saarella, jonne pääsi kävelysiltaa pitkin. Siellä itse pitäisin pidemmän tauon, jos liikenteen läheisyys ei haittaa.

Huomioida kannattaa myös, että karttaan merkitty Hakkarin kahvio oli ainakin tuolloin elokuussa 2016 kiinni ja näytti siltä, ettei se ihan hetkeen ole auki ollutkaan, joten jos kahville haluaa, kannattaa se toteuttaa jo keskustassa.

Reitiltä löytyi keltaisten merkkien lisäksi hyviä opastekylttejä ja lehtilogolla varustettuja polkumerkkejä.

Toinen yö vietettiin Siisjärvellä, jossa oli nuotiopaikka ja huussi, mutta ei laavua tai muutakaan sateensuojaa. Sitä ei onneksi kaivattukaan, koska aurinko paistoi melkein koko illan. Nautimme elämästä laiturilla jalkoja kylmässä vedessä lillutellen ja rakkoja paikkaillen. Vähän saatiin myös actionia aikaan, kun meikä otti notskin ritilästä muutaman palorakkulan matkaan. Eihän se olisi seikkailu eikä mikään, jos ei mitään sattuisi, ja mikäs siinä oli laiturilla makoillessa ja sormia viilennellessä!

Hyviä telttapaikkoja tuolla oli vähän, ja päädyimme itse pystyttämään teltan hiekalle nuotiopaikan viereen. Olihan se kuitenkin siinä mielessä ihan näppärää, ettei tarvinnut kävellä edestakaisin teltalle, ja teltan ovesta näkyi melkein suoraan järvelle, vaikka alusta vähän kova olikin.

Täällä nähtiin myös koko reissun ainoat muut yön yli -retkeilijät, kun saimme seuraksemme pienen joukon partiolaisia, jotka olivat matkalla kohti Toijalaa.

Auringonlasku Siisjärvellä

Viimeisen päivän noin kymmenen kilometrin kävelyosuus oli korkeuseroiltaan suurin, mutta mun mielestä myös kivoin pätkä. Tosin Ammejärven laavu oli keskellä hakkuuaukeaa, joten kovin idyllinen taukopaikka se ei ollut. Se kelpasi kuitenkin paremmin kuin hyvin viimehetken tankkaukseen ennen bussiin hyppäämistä, ja näytti olevan hakkuumaisemista huolimatta päiväretkeläisten suosioissa.

Vähä-Kausjärven laavun kupeessa olevalla veneellä tuskin enää pääsee liikenteeseen

Oli kyllä loistava reissu siis jälleen kerran ja suosittelenkin tsekkaamaan Birgitan polun, jos kaipaa helposti saavutettavaa metsäretkeä Tampereen lähiseudulta. Eihän tuolta mitään Lapin erämaafiilistä saa ja jäätelöauton äänet (ja muutkin liikenteen äänet) kuuluivat melkein joka kohtaan polulla jos korviaan oikein heristi, mutta itsekin yllätyin, kuinka metsässä sitä silti välillä tunsi olevansa. Lisätietoa reitistä löytyy Lempäälän kaupungin sivuilta.

Sijainti: N=6813418.361, E=330163.463

Kartta

-Laura

Kirjoittaja on aikaisemmin julkaissut blogissaan Kaiken Maailman Matkoja artikkelin Birgitan polku – helppo kahden yön metsäretki Tampereelta, johon myös tämä artikkeli pohjautuu. Lisää kirjoittajan seikkailuja löydät blogista, blogin facebookista ja instagramista nimimerkillä @laurammus.

 

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi