Auringonpaiste, kaunis suolampi ja sen rannalla mökki – ja mökin edessä karhu

Auringonpaiste, kaunis suolampi ja sen rannalla mökki. Voisiko sitä enempää heinäkuiselta kesäillalta ja -yöltä toivoa? Kyllä voi. Toiveissa olisi saada lammelle myös vieraita: metsän kuninkaita.

Niinpä niin. Olen astumassa kainuulaiseen karhukojuun, joka sijaitsee aivan itärajan tuntumassa. Oven avatessani tuntuu kuin astuisin saunaan, ja seinällä oleva mittarikin todistaa, että sisällä on +28 astetta. Seuraavista tunneista on tulossa siis varsin lämpöisiä, jollei suorastaan hikisiä. Naurahdan, kun mietin, että olin pakannut mukaan yötä varten kaksi fleeceä, villasukat ja paksut housut. Mutta olen tyytyväinen, kun viluisena ihmisenä ei tarvitse tällä kerralla kylmyydestä valittaa.

Mutta minkäslainen se koju on sitten sisustukseltaan? Sitä voisi kutsua jokseenkin askeettiseksi, sillä etu- ja sivuseinillä on pienet ikkunat, taso ja aukot kuvaamista varten, huonekaluina pari tuolia ja takaseinällä sijaitsee yksi sänky. Vessana toimii kannellinen ämpäri, eli kaikki seuraavien tuntien toimet tapahtuvat yhden neliömetrin sisällä. Kojusta ei lähdetä välillä edes puskapissalle karhuja säikäyttämään.

Olen vielä täysin shokissa ämpärin näkemisestä ja asentamassa kamerakalustoa paikalleen, kun kuulen toisen kuvaajan sanovan taikasanan ”karhu”. Nostan katseeni ja siinähän se ruskea kontio jo seisoskelee lammen toisella puolen. Mistä se siihen niin hiljaa pääsi? Uskomatonta, että tuollainen pari-kolmesataa kiloa painava köntys liikkuu niin hiljaa ja pääsee yllättämään täydellisesti! Olisi nyt odottanut edes sen aikaa, että olisin saanut kameran kuvauskuntoon! Saan otettua pari kuvaa ja sitten nalle pelästyy jo jotain niin, että lähtee juoksujalkaa metsän pimentoon. On aika uskomatonta, että tuo otus on noin säikky, vaikkei sillä ole muita uhkia kuin ihminen pyssynsä kanssa.

Illan ensimmäinen karhu

Seuraava karhu tulee näyttämölle vasta parin tunnin kuluttua, ja siinä ajassa olen ehtinyt tuskastua kojun lämpöön ja seisahtuneeseen ilmaan. Hikeä pukkaa pelkästään paikallaan istuen, ja tiedoksi vain, ettei tuulettaminen ole mahdollista, etteivät karhut saisi kuvaajan tuoksua nenäänsä. Tuska helpottuu kuitenkin heti, kun seuraava nalle saapuu paikalle ja pulahtaa sulavasti lampeen uimaan. Se tuhisee ja puhisee, mutta selvästi nauttii uintihetkestään. Pienen uintilenkin jälkeen se kömpii taas lammesta ja poistuu paikalta. Tässä vaiheessa iltaa nallet on mielestäni aivan ihania!

Karhun uintihetki

Ilta sujuu leppoisaan tahtiin karhuja seuraillen ja Kuhmosta ostettuja eväitä napostellen. Auringon laskiessa taivas muuttuu upean punertavaksi, ja lammen päälle muodostuu liikehtivä usvakerros. Keskiyöllä ensimmäisen kerran kaksi karhua tulee samanaikaisesti paikalle lammen toiselle puolelle. Huomaan kuinka toinen karhuista nostaa päätään, haistelee kojuumme päin ja laskeutuu lampeen uimaan. Siinä vaiheessa se on vielä niin ihana, söpö, hassu ja ties mitä, mutta kun tuo tumma möhkäle lähestyy lähestymistään ja näyttää uivan suoraan kameraan sisään, alkaa ihanuus muuttua peloksi. Tuo ihana nalle onkin yhtäkkiä uhkaava otus varsinkin, kun puhina alkaa kuulua turhan läheltä ja kamerassa näkyy pelkkää mustaa.

Koputamme vähän ikkunaa, että saisimme karhun uimaan kauemmaksi, mutta se ei liikahdakaan kojumme edustalta. Ehkä se on saanut vainun maukkaista eväistämme ja haluaa tarkistaa tuoksun alkuperän. Pelkään, että karhu uskoo kojumme olevan säilykepurkki ja etsii nyt vain mistä saisi sen aukaistua. Myös toinen karhu lähtee uimaan kohti kojuamme ja silloin iskee jo paniikki. Kaksi kahta vastaan on ihan reilua, mutta kahden kuvaajan massa karhujen massaa vastaan on täysin epäreilu asetelma. Karhut puhisevat vähän aikaa ja lähtevät onneksi kömpimään kojun sivusta rantaan. Sen jälkeen suolampi taas hiljenee.

Tilanteen rauhoituttua väsymys alkaa ottaa voiton ja oikaisen itseni vähäksi aikaa sängylle. Ennen kuin suljen silmäni näen vielä, kun hämähäkki tiputtautuu katosta nenäni eteen. Tekee mieli huutaa sille, että ihan turhaa rääpäle noiden karhujen jälkeen säikäyttää! Hämähäkin säikytysyritys ei minuun vaikuta ja hetkessä vaivun syvältä tuntuvaan uneen. Hetken päästä kuulen silti uneni läpi jotain häirintää. Kuulen uudelleen jonkun sanan ja valpastun hieman. Kun tajuntaani lopulta menee sana ”Ahma”, olenkin sekunnin murto-osassa omalla paikallani ja yritän etsiä katseellani pimeydestä, usvan seasta ahmaa. Unenpöppörössä en edes muista minkälainen otus se ahma onkaan, mutta lopulta uskon näkeväni jonkun liikkuvan ruskean hahmon, mutta se häipyykin samantien näkyvistä. Samalla paikalle ilmestyy iso karhu ja väsymys on taas poissa.

Auringon noustessa usva katoaa ja niin katoavat karhutkin. Viimeinen karhu vierailee vielä nopeasti aamu-uinnilla kello neljän aikaan, ja sitten maisema hiljenee. Karhut ovat poissa, ja vain pari lintua jää uimaan lammelle. Auringonsäteiden valaistessa suolammen tuntuu kuin illan ja yön tapahtumat olisivat olleet unta, mutta parituhatta kuvaa todistaa kuitenkin kaiken olleen totta.

Auringonnousu oli upea

Aamuseitsemältä kävelemme tien varteen karhusafarin järjestäjän meitä jo siellä odotellessa. Vaihdamme nopeasti kuulumiset kojulta ja sanon yön olleen täydellinen. Saan vastaukseksi, että tuskinpa nyt ihan täydellistä oli, mutta kyllä se minusta oli. Samalla myös upeaa, pelottavaa ja valvomisen vuoksi väsyttävää. Rankka viisitoistatuntinen on takana, mutta se oli taas sen arvoista. Auto starttaa ja siirrymme karhujen mailta ihmisten ilmoille.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi