Söderlångvik gravel — hiekkatiepyöräilyä metsä- ja merimaisemissa

Jätämme auton parkkiin Söderlångvikin kartanon pysäköintipaikalle ja nostamme pyörämme pois auton telineestä. Kemiönsaarella on järjestetty hiekkatiepyöräilytapahtumaa Nordic Gravel seriestä jo muutamana vuonna, mutta virallisia niin kutsuttuja gravelpyöräilyreittejä ei saarella ole aikaisemmin ollut. Nyt olemme lähdössä polkemaan upouutta Söderlångvik gravel -reittiä. Se on reilut 30 kilometriä pitkä ja kulkee nimensä mukaisesti valtaosin päällystämättömillä teillä.

• Reitin lähtöpiste: Söderlångvikin kartano
• Reitin pituus: n. 32 km
• Palvelut reitin varrella: ravintola, uimaranta, näköalapaikka, laavu ja tulipaikka
• Saapuminen autolla: osoite Amos Andersonin tie 2, Dragsfjärd
• Saapuminen julkisilla: Lähimmältä pysäkiltä (Kulla) n. 6,6 km reitin alkupisteeseen. Kullaan pääsee Taalintehtaalle liikennöivillä busseilla.
• Lataa reittikartta (pdf) tai seuraa reittiä Kemiönsaaren aktiviteettikartalla.

Reitti monenlaiselle pyörälle

Hiekkateillä pärjää monenlaisella menopelillä, mutta ohutrenkaisilla maantiepyörillä reitille ei ole menemistä. Ystävältä löytyy alta oikea gravel-pyörä, toisella on menopelinä maastopyörä. Itse ajan tavallisella hybridillä, joka on jo parhaat päivänsä nähnyt. Tuleepahan testattua, miten eri pyörät reitillä rullaavat. Lumiseen aikaan valitsisin alleni paksupyörän; kaikkia reitin teitä ei välttämättä lanata, mutta niillä saattaa olla metsäkoneiden renkaan uria pyöräiltäväksi.

Reittiä ei ole merkitty maastoon, mutta siitä on saatavilla tulostettava pdf-kartta ja reitin etenemistä voi seurata kännykällä Retkikartta.fissä. Reittitiedoston voi myös ladata itselleen.

Kartanolta metsän siimeksiin

Lähdemme ensimmäiselle etapille kohti Ölmosin hiekkarantaa. Männikkö ympärillä hokaa lämpöä, mutta kun käännymme Hammarsbodan kylästä pienemmälle hiekkatielle, pyöräilemme hetken hämyisessä kuusikossa.

Reittijälkeä on seurattava tarkkaan, jotta ei mene risteyksissä käännösten ohi. Kaverilla on teline kännykälle, josta etenemistä voi seurata kätevästi pyörän päältä. Kun käännymme Kruununmalmintielle, talutamme pyörämme puomin ohi.  Se on siinä estämässä ainoastaan turhaa autoliikennettä. Pyöräillä kyllä näillä teillä saa!

Kipuamme pyörinemme mäen päälle, jossa mäntymetsä muuttuu jälleen harvemmaksi ja toisella puolella tietä avautuu viehättävä pieni suo. Metsä ympärillä on vaihtelevaa, vaikka onkin metsätalouskäytössä. Vasta myöhemmin päästään pyöräilemään Purunpään ja Ekhamnin luonnonsuojelualueilla.

Laskettelemme mäkeä alas Ölmosin uimarannalle, jossa on ensimmäisen tauon paikka. Olemme pyöräilleet melkein 11 kilometriä. Nautimme hetken hiekkarannan merimaisemista eväitä syöden ennen kuin jatkamme matkaa.

Merenrantapyöräilyä ja Purunpään mahtavat maisemat

Jatkamme Ölmosin rannan tuntumassa kulkevaa hiekkatietä. Saaristomeri pilkottaa vähän väliä puiden lomasta. Saaret kauempana kuuluvat Saaristomeren kansallispuistoon, kuten myös osa Ölmosin rannasta.

Viisi kilometriä rakentamatonta rantaa poljettua tie yhtyy suurempaan Purunpääntiehen. Teemme edestakaisen piston myös Purunpään niemelle, jossa jätämme hetkeksi pyörät parkkiin. Patikoimme metsäpolkua pitkin Glasbergetin näköalakalliolle, josta avautuu upea panoraama yhteen Suomen kansallismaisemista merikotkien liidellessä ympärillä.

Reitti jatkuu Purunpääntieltä jälleen pienemmälle tielle läpi Ekhamnin suojellun vehreän pähkinälehdon ja nousten sieltä jälleen kalliomänniköihin. Vanhan sillan ylityksen jälkeen tie kulkee pihapiirin läpi, joten asukkaiden yksityisyyttä on syytä kunnioittaa, eikä aiheuttaa turhaa melua ja häiriötä.

Teemme jälleen piston Sundsvedjan laavulle, sillä se on Glasbergetin ohella yksi reitin upeimmista näköalapaikoista. Tulisteluihin emme tällä kertaa käytä aikaa, vaikka polttopuita olisikin tarjolla.

Enää on jäljellä kolmisen kilometriä, ja meitä odottaa jo maittava lounas Söderlångvikin kartanon ravintolassa. Eikä mikä tahansa lounas, vaan villiyrttejä hyödyntävä, aisteja kutkuttava makuelämys vailla vertaa! Välillä on hyvä vähän hemmotella itseään.