Siikanevan säihkeessä, Ruovesi
Siikanevan avaruus paljastuu parkkipaikan polun päästä. Pitkospuuta jatkuu ensimmäiselle metsäsaarekkeelle, silmän kantaman rajamaille asti. Lähdemme seuraamaan nevan ympäri kiertävää Rengasreittiä, pienempikin kierros olisi mahdollinen. Siikaneva on saanut olla vuosia suojeluksessa, suojassa suurilta suosionosoituksilta. Tänäänkin vain muutamat kengänjäljet kuurassa kertovat ihmisistä, vain harvat ovat halunneet pakkaspäivän kulkijoiksi.
Pitkospuut paukkuvat askelista, pamahtelevat kylmien kilojemme alla. Parikymppinen pakkanen painaa poskia syvemmälle kaulahuivin suojaan. Hiukset huurtuvat hapsuiksi pipan pieluksiin. Aurinko vilauttelee valoaan, valaa meistä valtavia varjoja. Valonsäteet kiitävät kimaltavassa heinikossa, tekevät omia teitään nevan näyttämölle.
Kylmä on tehnyt kukkia kasvien kaidoille rungoille, asettanut heinille helminauhat.
Aarnimetsässä lahot puunrungot kutsuvat eliöitä osakseen, kätkevät koloihinsa pieniä pesiä. Linnut ovat varmasti mielissään yksiönsä korkeasta katosta, kurottelevat kiireesti korsia suojikseen. Käävät kipuavat tikapuiden tapaan pitkin katkenneiden puiden runkoja, kiemurtelevat kaikkialla. Vanha mänty on mennyt mutkalle miettiessään murskaavaa tuulta, moni muukin naapuri on taisteluissa taipunut.
Metsäiset saaret seuraavat toistaan, niissä on vielä vehreys voimissaan. Rantakallioiden laidoilla suopursut supattelevat salaisuuksiaan, suojelevat rantaviivojen rajoja. Sukellamme yhä uudelleen nevalta metsään, metsästä nevalle. Metsässä mieli matelee, nevalla ajatus aukeaa eri tavalla.
Jäämme jokaisella kerralla ihmettelemään nevan näkymää, kuuntelemaan hiljaista huminaa. Nevalla kermit ovat muotoutuneet vesien virtojen mukaan muhkuraiseksi maaksi. Lintujen laitumet odottelevat vielä lumesta lempeää suojaansa. Autioituneet näkymät levähtävät hetken, lintujen laskeutumiseen saakka.
Jaarikanmaan näköalapaikan jälkeen reitin toisella laidalla ei ole kuljettu. Kuura on levittäytynyt valloilleen koskemattomien reittien puisille poluille.
Pohjoispuolella Siikanevaa puut kasvattelevat vielä korkeuttaan. Lupot liehuvat niiden oksilla, kertoen mainiosta maaperästä, mahdollisuudesta muutokselle. Tutkijat ovat asetelleet mittausasemiaan sopivaan maastoon, toivovat tallomatonta tannerta. Miettivät muiden maiden kanssa ilmaston mysteereitä, soiden salattua sielunelämää.
Matkalla on monta tulipaikkaa mutta me jatkamme matkaa pitääksemme itsemme ihmisenergialla lämpöisinä. Reitin loppuosa kulkee metsän suojassa suon laitamilla. Piilottelemme pakkaselta ja painumme sitten ripeästi takaisin autolle. Miinuksien myötä päädymme pikaiseen vierailuun. Seuraavaksi tullaan sivakoimaan suksilla suolle, sitten kun talvi tekee tännekin lopulliset temppunsa.
Kulkuyhteydet: luontoon.fi
Luonnontutkimus http://www.helsinki.fi/hyytiala/tutkimus.htm
Ruoveden matkailuinfo p. 044 787 1388. S-posti: matkailu(ät)ruovesi.fi
Leave a Reply
Want to join the discussion?Feel free to contribute!