Yllätysten yö Ruokojärven lintutornilla

Teki mieli viettää keväinen yö ulkosalla ja kuunnella, joko olisi saapunut yölaulajia konserttia pitämään. Toukokuisena perjantai-iltana pakkasimme makuupussit, kiikarit ja eväät ja suuntasimme Ruokojärven lintutornille Varkaudessa.

Tästä ei mennä kuivin jaloin.

Tästä ei mennä kuivin jaloin.

Kantamuksien kanssa talsimme tornille pitkospuita pitkin. Perille saapuessamme nuotiopaikalla oli mies verisen puukon kanssa. Hän nosti pahvilaatikosta esille ison linnun ja kertoi sen olevan viime kesänä syntynyt viirupöllö. Tuoreella sian sydämellä vatsansa täyttänyt pöllö tarkkaili meitä hyvin rauhallisena hoitajansa, pitkän linjan lintuharrastajan Timo Immosen käsivarrella istuen.

Timo kertoi rengastaneensa viirupöllön ja aikovansa laskea sen vapauteen illan aikana.

Viirupöllö on muikea ilmestys näin läheltä.

Viirupöllö on muikea ilmestys näin läheltä.

Nälkiintynyt lintu oli tullut Timon hoiviin joulun alla. Lintuharrastaja sai puhelinsoiton kaupungilla havaitusta viirupöllöstä, jota varikset ahdistelivat. Pöllö oli paennut omakotitalon pihaan ja törmännyt ikkunaan.

– Ruokin pöllöä koko talven kotonani. Kuntonsa puolesta sen olisi voinut laskea vapauteen jo aikaisemminkin, mutta aiemmin keväällä oli huono myyrätilanne, mies kertoi.

Nyt luonnosta löytyisi rastaslintuja ja enemmän myyriäkin pöllön ravinnoksi. Sen oli tullut aika nousta siivilleen. Viirukas kaveri sai jäädä vielä muutamaksi tunniksi ruokalevoille, me kiipesimme jyrkät portaat ylös torniin.

Kiikareiden tähtäimeen osui sukelteleva telkkäpariskunta.  Yksinäinen joutsen hätisteli reviirilleen eksyneet lajitoverinsa lentoon. Pääskysiäkin liiteli kauempana, havaitsi tarkemmilla kiikareilla katseleva Timo.

Aiemmin viikolla kuuntelin radiosta Luonto-Suomen teemailtaa ja Heinolasta kerrottiin käkihavainnosta. Meidän korkeuksille käki ei ollut vielä ennättänyt, mutta toivoin kuulevani sen kukkumisen tällä reissulla.

WP_20150504_009-001

Yltynyt tuuli ajoi meidät takaisin maan tasalle, laavun suojaan. Nuotiolta huomasimme, kun sorsat lähtivät iltalennolle.  Näkymättömissä ruovikon suojissa piti ääntään kaulushaikara, suosikkilintuni. Suuren ruskean linnun soidinaikainen kumea huutelu on helposti tunnistettavissa, se kuulostaa aivan kuin joku puhaltaisi pulloon. Ääni kantaa kilometrien päähän.

– Kaulushaikaran kutsumanimi ornitologipiireissä on Botte. Se tulee sen latinankielisestä nimestä, Botaurus Stellaris, Timo tiesi kertoa.

Ruokaperäset ottanut viirupöllö ei enää ollut yhtä rauhallinen kuin aiemmin illalla. Timo totesi, että linnun sukupuolesta hänellä ei ole varmuutta. Takavarpaan kynnen pituudesta olisi voinut saada osviittaa, mutta sitä ei ollut tullut mitatuksi.

– Olisiko naaras, kun on noin aggressiivinen, miehet naureskelivat.

Pahvilaatikossa kävi aikamoinen rapina ja varmuuden vuoksi otimme pari askelta taaksepäin, kun pöllö nostettiin laatikosta. Kynttäkin lintu yritti läksiäisiksi tarjota, mutta vaurioilta säästyttiin.

Miten otetaan lintu ulos laatikosta? -Hyvin varovasti.

Miten otetaan lintu ulos laatikosta? -Hyvin varovasti.

Videolta näkyy, kuinka viirupöllö lähtee kokeilemaan siipiään. Pienen lentomatkan jälkeen se suuntasi läheiseen puuhun ja laski sieltä saman tien tarpeensa alas. Puusta se tarkkaili hoitajaansa vielä tovin ennen kun suunnisti syvemmälle metsään. Timo arveli, että se saattaa hyvinkin löytää lajitovereidensa seuraan, alueella elelee muitakin viirupöllöjä.

[youtube http://www.youtube.com/watch?v=hfKZCbU6QC4&w=560&h=315]

Laitoimme pihvit ja kasvisnyytit tulille ja nautimme myöhäisen illallisen. Taskulampun valo oli tarpeen, yhdentoista maissa illalla hämärä oli jo syventynyt. Äänimaisema oli melkoinen. Kaulushaikara aktivoitui huutelemaan kunnolla, sinisorsa jutteli omiaan ja räkättirastas liittyi kuoroon. Kaiken yllä kuului sammakoiden taukoamaton kurnutus, niitä tuntui olevan melkoinen armeija. Kuuntelemisen lomassa Timo kertoili mielenkiintoisia tarinoita linturetkistään eri puolille Suomea ja Eurooppaa. Seuraavaksi hänellä olisi ohjelmassa arktisten lintujen muuton, arktikan, tarkkailu Virolahdella.

Yöpala teki kauppansa.

Yöpala teki kauppansa.

Harrastus tuntuu tosiaan vievän mukanaan: kun jossain päin havaitaan harvinainen laji, bongarit ovat jo matkalla paikalle. Timo kertoi, että hän on vuosien saatossa bongannut yli neljäsataa eri lintulajia.  Aika kunnioitettava saavutus, eniten Suomessa lintuja nähneellä bongarilla on 429 lajia hoidettuna (kaksi kaveria jakaa tämän 1. sijan).

Koska nuotiolla oltiin, piti yömyssyjen jälkeen toki kuunnella youtubesta musiikkia. Illan kappale sopi hienosti tunnelmaan, siinä kerrotaan mollivoittoinen tarina siitä, kuinka tuli naitua lintubongari. Kesken häiden tullut havainto sai puolet kirkkoväestä liikkeelle kesken juhlallisuuksien.

[youtube http://www.youtube.com/watch?v=IkBuLgwxuA4&w=560&h=315]

Illan edelleen pimetessä muistin taannoin lukemani hauskan uutisen lintubongareiden unipinnakisasta. Siinä harrastajat tekivät havaintoja hiukan erikoisella tavalla: yöllä unien aikana. Lintuja ja lintutarinoita kuunnellen olisi voinut viettää pidemmänkin aikaa, mutta Timolla oli tavoitteena muutaman tunnin yöunet ennen aamulla alkavaa Tornien taistoa. Vuosittain järjestettävän tapahtuman tavoitteena on havaita mahdollisimman monta lintulajia kahdeksassa tunnissa. BirdLife Suomen Tornien taisto -tapahtuma järjestettiin tänä keväänä 22. kerran.

Hyvin järjestetty yöpymispaikka.

Hyvin järjestetty yöpymispaikka.

Kun makuupussit oli levitetty, alkoi tornista ja laavusta pian kuulua tasainen kuorsaus. Neljän aikaan ponkaisin pystyyn, kun vastarannalta kajahti kukkuu. Sinnehän se toiveissani siinnellyt käki oli saapunut, ei se unta ollut. Tunnin päästä tornille alkoikin jo saapua vahvistusta, kun loput Varkauden joukkueen jäsenet tulivat kisapaikalle. Kaikkiaan tänä vuonna Tornien taistoon osallistuttiin yli 320 lintutornissa ympäri maan.

Aamupalan jälkeen teimme tilaa bongaajille ja yleisölle ja suuntasimme kotimatkalle. Pitkospuita liukastellessani kuului tornista:

– Kymmenen valkkaria, ilmoitusluontoisena asiana kerrottakoon. Mielelläni olisin ilmoittanut jotain parempaakin.

Tarkkailijat paikallaan.

Tarkkailijat paikallaan.

Omalla kohdallani yö lintutornilla ylitti kaikki odotukset huimasti. Öinen järvi sammakoineen ja lintuineen oli elämys, ja nuotiolla kuullut tarinat lisäsivät kiinnostusta lintuharrastusta kohtaan. Kaikkein vaikuttavinta oli tietysti seurata talven yli ihmisen hoivassa olleen viirupöllön laskemista luontoon.

Varkauden luonnonystävät havaitsivat 9.5.2015 Ruokojärven lintutornilla 76 eri lintulajia, parhaat lajit olivat luhtakana ja jänkäkurppa. Eniten lajeja (111) havaittiin Pyhäjoella Parhalahden kalasatamassa olevasta lintutornista.

Tornille vievä metsäautotie on huonossa kunnossa ja autot suositellaan pysäköimään jo Kiertotien ja Teollisuuskadun risteykseen, josta matkaa lintutornille on n. 2 km. Kartta Varkauden kaupungin sivuilla.
Pysäköintipaikka kartalla, TRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 6911064 E 542521.


2 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *