Vöyrin seudun retkikohteet, osa 1/4: Kaavontönkän kalmisto, Vöyrin vanha puukirkko ja Vitmossenin muinaisalue

Vöyrin kunta lähialueineen on mainion monipuolista seutua myös luontoretkeilijälle. Saimme vasta pintaraapaisun alueen kohteista, vaikka vietimme Vöyrillä kokonaisen viikon 7.–14.6.2025. Patikkareiteistäkin jäi toistakymmentä kokonaan kulkematta! Viikossa ehdimme kuitenkin nauttia lukuisista hienoista paikoista, joista tässä juttusarjassa kerron. Esittelen mm. Vitmossenin muinaisalueen ja Västerön merellisen retkeilyreitin, Kimon kauniin ruukin sekä Kovikin reitin. Sarjan 4. osassa poiketaan myös Uudenkaarlepyyn Storsandin hiekkarannalla.

Kesäkuinen lomaviikko oli tiedossa, mutta reissukohde ei. Kunnes jokin KAJ-niminen musiikkiporukka alettiin toistuvasti mainita uutisten otsikoissa. Pojat ovat kuulemma kotoisin Vöyriltä. Mikä se sellainen paikka oikein on? Visit Vörån nettisivuilta löysin luettelon paikallisista vaellusreiteistä. Listan pituus teki vaikutuksen, ja niin oli lomakohde löydetty.

1. päivä

Matkan varrella: Kyrönjoen kansallismaisema ja Kaavontönkkä

13 km Vöyristä

Vähänkyrön kirkko kartalla
Kaavontönkkä kartalla
- Kävelyreitti kalmistolle 120 m/suunta
Kirkkolammin alueella mm. grilli- ja uimapaikka

Lähdimme matkaan Pirkanmaalta lauantaiaamuna, matkaa Vöyrille oli edessämme noin 250 km. Iltapäiväkahveille löytyi idyllinen paikka Vähänkyrön Kanttorilasta, joka on auki kesäisin.

Kyrönjoen rantamaisemissa Kirkonmäellä sijaitsee noin 200-vuotias Kanttorila samassa pihapiirissä Pläkkyrimuseon kanssa. Noin 200 kilometrin mittainen Kyrönjoki viljelylakeuksineen on yksi Suomen 27 kansallismaisemasta, ja Vähänkyrön Kirkonmäki on valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuurimaisema. Saapuessamme näimme kirkon parkkipaikan olevan täynnä autoja, ja kohta syy selvisi, kun näimme kyltin Viikinkipäivästä. Kahvi- ja herkkuhetken jälkeen suuntasimmekin etsimään Kaavontönkkää, joka löytyy Kirkkosaaren virkistysalueelta.

Paikalle opastava viitta löytyy Kirkkosaaren uimalaiturin parkkipaikalta, vanhan tanssilavan kupeesta (osoite: Kaavontönkkä, Vaasa). Käveltävää on 120 metriä. Suurten kuusten juurella kulkee salaperäinen, mutta selkeä polku. Metsän hämäryydessä alkaa jo hiukan jännittää, mitä täältä löytyy.

Kaavontönkkä on merkittävä rautakautinen hautalöytö. Paikalla on mm. polttokenttäkalmisto ja viikinkiaikainen venepolttohauta. Venehautauksesta on löytynyt satojen rautaisten veneenniittien lisäksi teräaseita, työkaluja ja koruja. Polttokenttäkalmiston palaneista luista on tunnistettu ihmisluiden lisäksi useita karhun kynsiluita. Löytö saattaa viitata siihen, että vainajat on kiedottu karhuntaljaan polttoroviolle päätyessään.

Tällä paikalla on seisty ja katseltu jo kauan sitten. Ihmiset ovat kerääntyneet yhteen jättämään hyvästejä, saattelemaan vainajat tuonpuoleiseen. Miltä he näyttivät, miten pukeutuivat hautajaisiin, miten ilmaisivat surua, miten lohduttivat, oliko hautauksen jälkeen juhla ja jos oli, millainen se oli, missä ja miten asuivat ne ihmiset, jotka tällä paikalla viettivät hautajaisia, millaista oli heidän arkensa? Koulussa historia ei kiinnostanut, tämä paikka herättää uteliaisuuden, jota infotaulu sopivasti ruokkii.

Kirkkolammin liepeiltä löytyy myös lyhyt patikkapolku ja grillauspaikka sekä uimalaituri, jolta voi pulahtaa Kyrönjokeen, kunhan muistaa varoa sen virtauksia.

Tuckorin kylä ja majapaikkana Lillstugans Gästhem

Vähäkyröstä oli matkaa jäljellä 13 km Vöyrin keskustaan, jossa teimme ruokaostokset. Siitä matka jatkui vielä noin 8 km Vöyrintietä pitkin Tuckorin kylään majapaikkaamme Lillstugan, jonne saavuimme neljän maissa iltapäivällä.

Tukikohtamme osoittautui noin sata vuotta vanhaksi, erinomaisella maulla kunnostetuksi ja sisustetuksi pohjalaistaloksi, jonka alakerrassa on tilava keittiö ja ruokailuhuone, iso kylpyhuone sekä yhden hengen makuuhuone, yläkerrassa kaksi kahden hengen makuuhuonetta. Pihapiiristä löytyi upouusi sauna, jota sai käyttää aina kun mieli teki.

Isäntäväki asui samassa pihapiirissä, ja pihalla käyskenteli pari kissaa, muutama kana ja kukko. Idyllinen majapaikka peltoaukeiden laidalla oli suojaisa pesä, jonne oli aina hyvä palata päivän retkiltä. Matkapäivän ilta sujui ruokaa laittaen ja saunoen.

2. päivä

Vöyrin puukirkko

Kirkko kartalla
Lotlaxintie 36

Vöyrin kirkko on Suomen vanhin edelleen käytössä oleva puukirkko. Se on valmistunut vuonna 1626, ja syksyllä 2026 vietettävien 400-vuotisjuhlien kunniaksi kirkkoa remontoidaan seuraavat 14 kuukautta.

Osuimme paikalle viimeisenä aukiolopäivänä, joten hyödynsimme tilaisuuden päästä katsomaan kirkkoa sisältä ennen kuin se suljetaan remontin ajaksi. Kirkossa on yli 40 metriä korkea terävä torni, joka näkyy kauas.

Rökiön mylly

Kohde kartalla
Lotlaxvägen 9

Läheisen Vöyrinjoen varrella huomion kiinnittää suurikokoinen rakennus, joka osoittautuu Rökiön myllyksi. Myllytoiminta käynnistyi vuonna 1923 ja lakkautettiin vuonna 1986.

Nykyään myllyn omistaa Rökiö biblioteksförening, joka järjestää myllyn alueella monenlaista toimintaa. Pihassa on petankkikenttä, Myllytuvan yläkerrasta löytyy paikallisen valokuvaaja Hägglundin valokuvamuseo ja myllyrakennuksesta maatalousnäyttely.

Lounaan söimme Elsas Kökissä, joka löytyy Norrvallan kampukselta. Siellä on mm. Suomen ainoa ruotsinkielinen urheilulukio, kurssi- ja leirikeskus, hotelli, uimahalli, kuntosali ja minigolfrata.

Bobergetin retkeilyreitti

6,7 km, rengasreitti
Kaksi laavua tulipaikkoineen

Urheilulukion kampuksen alueelta, tuulimyllyn takaa, lähtee patikkapolku Bobergetille. Sitä reittiä emme vielä tällä reissulla päässeet testaamaan. Kyseessä on 6,7 km pitkä rengasreitti, jossa tosin on monia mahdollisuuksia oikaista ja siten hieman lyhentää kierrosta. Matkan varrella on kaksi laavua tulipaikkoineen soikiomaisen kierroksen ääripäissä. Bobergetin reitin kartta löytyy tästä.

Vitmossenin muinaisalue

Kohde kartalla
Kuckusvägen 1148
Janareitti 1,5 km/suunta, alueella myös 5 km:n rengasreitti

Sade alkoi sopivasti vasta sitten, kun olimme kotiutuneet iltapäivällä ja oli aika viettää hieman siestaa. Sateen lakattua lähdimme vielä iltaseitsemältä tutkimaan läheistä Vitmossenia. Kukkusintieltä on opaste reitille ja tien viereen mahtuu pari autoa. Majapaikasta oli tähän muutaman kilometrin automatka.

Vitmossenissa on yksi vanhimmista löydetyistä asuinpaikoista Suomessa vanhemmalta pronssiajalta. Suorinta reittiä asuinpaikalle on matkaa 1,5 km, joten jos tulee samoja jälkiä takaisin, käveltävää kertyy 3 km. Rengasreitin pituudeksi ilmoitetaan 5 km.

Alkumatka on leveää ja tasapohjaista askellettavaa ja johtaa aukiolle, josta löytyy malli kivi- ja pronssikauden talosta. Aukiolla on myös susia ja karhuja, onneksi vain puusta veistettyinä. Evästelypaikkakin löytyy.

Tämän jälkeen polku kapenee, mutta erottuu koko ajan selkeästi. Alkumatkasta kuljetaan jäkäläpeitteisellä kalliolla ja sitten sukelletaan metsään.

Sateesta kostea, neulasilla päällystetty punertava polku mutkittelee somasti alkukesän vihreyttä hehkuvan varvikon keskellä.

Muinaiselta asuinpaikalta löytyy infotaulu, jossa kerrotaan tältä alueelta löytyneen kymmeniä muinaishautoja sekä merkkejä esihistoriallisesta asuinpaikasta. Raivanteista on löytynyt mm. saviastioiden paloja sekä luunsiruja, joista suurin osa on hylkeenluita. Nykyisin paikka sijaitsee noin 40 metriä merenpinnan yläpuolella, mutta asutuksen aikaan kivi- ja pronssikauden taitteessa noin 1500–1200 eKr. paikka on ollut meren rannalla.

Löydöt kertovat paikkaa käytetyn useamman sukupolven ajan pysyvänä tukikohtana, jonka asukkaat ovat saaneet elantonsa kalastuksesta, hylkeenpyynnistä ja linnustuksesta.

Reittikartta ja lyhyt info tästä ja muista Vöyrin patikkareiteistä löytyy Vöyrin Vaellusreitit -sivulta.

Rannikko-Pohjanmaan Olavinreitti Vöyrillä

Autolle palatessa huomasin, että tästä kulkee myös Rannikko-Pohjanmaan Olavinreitti. Reitin pohjoinen osa tuo Kokkolasta Vaasaan ja eteläinen osa Siipyystä Vaasaan, josta voi siirtyä laivalla Ruotsin puolelle ja jatkaa siellä St Olavsledeniä Ruotsin poikki Norjan Trondheimiin asti.

Olen kulkenut Olavinreittiä Turusta Ahvenanmaan Eckeröhön ja Ruotsin Åresta Norjan Trondheimiin. Vaellukselta kirjoittamani juttusarjan 1. osaan pääset tästä. Olisipa kiva päästä joskus testaamaan myös tätä Rannikko-Pohjanmaan reittiä.