Kaksi kilsaa harjuluontoa – Vehoniemen luontopolku Kangasalla

Roineen armaiset aallot. Kesäpäivä Kangasalla -laulun maisemissa voi tehdä mukavan luontopolkupatikan. Reitti kulkee korkean harjun molemmilla puolilla – ja länsipuolella voi ihailla Roineen Kaivannonselkää melkeinpä joka askeleella.

Vehoniemen luontopolku Kangasalla
Päivämäärä: 6.5.2023
Luontopolkumiehen reittinumero: 392
Reitin pituus: 2,2 km
Kohokohdat: Harjuluonto ja järvimaisemat
Parkkipaikka: Vehoniemen automuseo, Vehonniemenharjuntie 92. Runsaasti tilaa. Silti parkkipaikka oli lähes täynnä keväisenä lauantai-iltapäivänä. Paikka kartalla.
Opasteet/kyltit: Puutteelliset. Reittimerkinnät vähäisiä.
Varusteet/jalkineet: Ei erikoisvaatimuksia
Keskivaativa reitti
Ei tulipaikkaa

Olen käynyt joskus aikoinaan Vehoniemen Automuseon kahvilassa ja muistelen, että kahvilassa oli kerrassaan loistavaa valkosuklaakakkua. Siitä on melkein parikymmentä vuotta. Koskaan en ole Vehoniemen harjuilla kävellyt, nyt ajattelin Pirkanmaan reissulla vihdoin käväistä tämän tilanteen korjaamassa.

Vehoniemenharjuntietä ajellessani huomasin kyltin, jossa luki ”Yksityistilaisuus”. Ajattelin, että jos automuseon piha olisi todella täynnä, niin kääntyisin sitten ympäri. Autoja oli kuitenkin parkkeerattu myös tien laitaan, jossa on hyvin tilaa. Tein saman ratkaisun ja jätin auton tien laitaan noin 50 metriä ennen automuseota, ihan Vehoniemen näkötornin viereen. Totesin heti kyltin, jossa kerrottiin näkötornin olevan suljettu. Vuonna 1927 rakennetusta tornista oli todettu murtumia ja sitä korjataan. (Torni avattu uudelleen alle viikko käyntini jälkeen eli 10.5.2023, tiedotti ystäväni Aila. Kiitoksia!)

Astelin museon pihalle. Siitä yksityistilaisuudesta: paluumatkalla totesin sen kuitenkin olleen Vehoniemen Alamajalla, joka on parin kilometrin päässä. Se autojen paljous, joka Automuseon pihalla vallitsi, liittyi siis kuitenkin vain suosittuun museoon ja sen kahvilaan, jossa oli ilmeisen paljon porukkaa. Pihan takalaidasta löysin opastaulun.

Opastaulussa on tietoa Vehoniemenharjusta matkailukohteena (täällä ovat aikoinaan vierailleet niin Ruotsin kuninkaat kuin Venäjän keisaritkin) sekä harjuluonnosta. Myös reittikartta on katsottavissa ja kuvattavissa. Polku kulkee molemmilla puolilla harjun lakea – ensin noin kilometrin kohti luodetta ja sitten takaisin kaakkoon. Kulkusuuntaa ei ole mainittu.

Ja siitä puheen ollen. Kiersin reitin vastapäivään, koska taulun vierestä tuntui loogiselta lähteä lähimmälle polulle. Toinen suunta, myötäpäivään, olisi voinut olla aavistuksen kätevämpi vaihtoehto. Palataanpa siihen asiaan. Polku lähti kuitenkin kohti itää ja melko jyrkästi alas harjun laelta.

Ja niinpä siinä kävi, että seurasin tätä leveää polkua suoraan harjua alas noin sata metriä ja tulin asfaltoidun tien laitaan. Ei, nyt meni pieleen – eihän reitillä pitänyt olla tien ylitystä tässä kohdassa. Palasin melkein alkuun ja huomasin käpymerkillä varustetun tolpan, sen kohdalta olisi pitänyt ilmeisesti kääntyä. Missä muut merkinnät? Niitä ei juurikaan ole. Joku sinisellä maalattu kepukka ehkä kertoi, että tänne suuntaan on tarkoitus kulkea. Mutta: myönnettäköön kuitenkin, että reitin seuraaminen tämän jälkeen oli melko helppoa. Epäilen, että toisin päin reitti olisi vielä helpompi kulkea.

Oikea luontopolku kulkee siis harjun laidalla ja laskeutuu pikku hiljaa alemmas. Valtatien hurina kuuluu polulle ja kohta kävellään jo muutaman kymmenen metrin päässä valtatiestä. Muutama lyhyt pitkospuuosuuskin reitiltä löytyy. Harjun koillispuoli on melko lailla kuusivaltaista, synkähköä vanhaa metsää

Käpymerkeillä varustettuja tolppia näin muistaakseni neljä tai viisi. Vaikka käpytolppia on vähän, reittiä on helpohko seurata, risteyksiä on todella vähän.

Hieman ennen puoltaväliä laskeudutaan pieneen laaksoon, jossa on myös pieni lammikko, Uhkainlampi. Portaat ovat aika hyvässä kunnossa eikä reitillä ollut juuri muita hidasteita kuin tämä yksi kaatunut koivunrunko, jonka ylittäminen ei vaatinut kovin korkeita loikkia.

Uhkainlammen laaksossa on penkki. Nuolet osoittavat vain suuntaan, josta olin tulossa – tämäkin viitannee siihen, että reitti kuuluisi mieluummin kiertää myötäpäivään. Ollaan melkein reitin puolivälissä.

Reitti nousee harjulle ja tien laitaan. Ylitin tien ja siirryin polulle sen toisella puolella. Nyt alkaa reitin mukavin osuus – polku lähtee kulkemaan harjun rinteellä kohti Automuseota ja Roineen maisemat ovat koko ajan nähtävissä.

Aurinkoisena kevätpäivänä tätä polkua oli ihastuttavaa tallustella. Otin monen monta kuvaa järven suuntaan, tosin vastavaloon. Vilkaisin kartasta, kävisikö polku järven rannassa ja totesin, että Automuseon lähistöllä oltaisiin ihan veden tuntumassa, joten en poikennut polulta rantaan aiemmin.

Kävelyä takana noin 1,7 kilometriä, kun reitti lopulta tuli rannan tuntumaan. Näin päin reittiä kiertäessä nämä parhaat maisemat jäävät sokeriksi pohjalle tai kirsikaksi kakun päälle, mikäli nämä ilmaukset nyt jotenkin luontoon sopivat. Olin kuitenkin ihan tyytyväinen, että kiersin lenkin näin päin.

Automuseon kohdalla rannassa on pieni hiekkaranta. Maisemaa voi ihailla etelään ja länteen. Hiekkarannan tuntumassa on myös piknikpöytä. Olipa hieno ja tyyni iltapäivä. Laulussa mainitut ”Roineen armaiset aallot” puuttuivat tänään kokonaan.

Automuseo siintää mäen päällä ja kierros on päättymässä. Näin päin reittiä kierrettäessä saa loppuun kunnon porrastreenin.

Maalissa. Totesin vielä mäen päällä, että tällä puolella museon pihaa oli myös kyltitys reitille. Vielä kerran voin todeta, että reitti saattaa olla hieman selkeämpi myötäpäivään, starttaa polulle tästä!

Käväisin vielä näkötornin juurella. Tässä on mukava tasanne ja pari penkkiä, maisemaa voi ihailla täältäkin.

Tämän reitin pituudeksi tuli hieman yli 2 kilometriä. Minun mittauslaitteeni näytti 2,3 km, mutta kävelin alussa ehkä satakunta metriä harhaan. Aikaa käytin vain 40 minuuttia eikä siihen sisältynyt evästaukoa. Polulla en tavannut muita kävelijöitä – pari maastopyöräilijää tuli vastaan heti ensimmäisessä mäessä, sen jälkeen sain kävellä omassa rauhassa.

Reitti ei ole ihan helppo. Korkeuseroa taitaa olla melkein 50 metriä ja harjulle kivutaan kahteen kertaan (tosin luoteispään kohdalla harju on paljon matalampi). Yhtä kaatunutta puuta lukuun ottamatta polku oli hyvässä kunnossa ja sitä oli mukava tallustella. Ja maisemat ovat kyllä näkemisen arvoisia, varsinkin Roineen rannan puolella!

Sijainti: N=6811533.800, E=348341.545 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=61.407878, GEO:lon=24.15900

Voit seurata retkitunnelmiani myös Instagramissa: @luontopolkumies ja Facebookissa

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Birgitan polku, Lempäälä
Vuoreksen Koukkujärven luontopolku
Hirvijärven kierros

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle