Mustavuoren kota

Mustavuoren ulkoilupolulla, Laukaa

Mustavuoren ulkoilualue sijaitsee Laukaan Lievestuoreella, helppopääsyisessä paikassa eli aivan valtatie 9:n kupeessa – vajaan puolen tunnin ajomatkan päässä Jyväskylästä itään, Kuopio suuntaan. Pysäköintipaikan opastauluilta löytyy alueen kartta, jonka mukaan on helppo suunnistaa haluamansa pituiselle rengasreitille. Reiteistä lyhin on 3 kilometrin mittainen ja pisin tekee 9 kilometrin lenkin.

Pihlajaperhonen

Mustavuoren retki ei pistä rämpimään kapeilla, mutkittelevilla pikkupoluilla, vaan reitit on luotu metsäautotien tyyppisille väylille. Näin ollen perheen pienimpienkin on helppo kulkea mukana.

Töyhtöhyyppä

Olin kävellyt parkkipaikalta vasta hitusen eteenpäin, kun tein ensimmäisen lintuhavaintoni. Töyhtöhyyppä! En edes muistanut, milloin olin nähnyt niitä viimeksi. Hetken kuluttua kuulin taivaanvuohen hassun väpättävän äänen pilviseltä taivaalta. Koska olen kehno lintutunnistaja, tunsin itseni heti voittajaksi ja onnittelin mielessäni Lipeelampea loistavasta takinkäännöstä: entisestä hajulätäköstä on tullut lintukoto!

Laukaan Mustavuoren ulkoilualueen seutuun liittyy muillakin kuin minulla vahvoja aistimuistohavaintoja ajalta, jolloin ympäristönsuojelu oli vielä lapsenkengissään. Lipeälampi löyhkäsi vielä 1980-luvulla niin pahasti viereiselle ysitielle asti, että ei auttanut, vaikka auton ikkunat olivat kiinni. Haju puski sisälle saakka ja teki mieli pidättää hengitystä. Lipeälammen kohdalla ysitiellä oli pitkään myös kivi, jonka kulmaan oli maalattu irvistävä naama, joka muistutti haikalaa. Kivi hävisi silloin kun valtatietä levennettiin.

Lipeälampi

Nyt tilanne on tyystin toinen, sillä Lipeälampi on kuivattu ja ikävät töhnät poissa; entisen hajulätäkön paikalla viihtyvät linnut ja tuoksuvat luonnonkasvit. Lammen tyhjennys alkoi jo 1980-luvulla, mutta myrkkyjen poistaminen kesti yllättävän pitkään; uudelleen täyttyneen lammen vettä puhdistettiin 1990-luvulla lopulta biopuhdistuslaitteilla ja lopulta, uuden tyhjennyksen jälkeen, paikka täytettiin hiekalla. Sen jälkeen alue vähitellen vihertyi.

Kaarsin entisen Lipeälammen taakse, jossa piti pian valita, pitääkö tauko heti kodalla vai jatkaako evästelemään vähän kauemmas. Tuumailin vielä asiaa, kun koiranulkoiluttaja käveli vastaan ja tervehdimme, kuten polulla pitääkin.

Hirven pää

Syödäkö eväitä nyt vai heti, siinäpä pulma! No ei nyt sentään vartin päästä retken aloittamisesta, vaikka lumikenkäretkellä Mustavuoren ulkoilualueelle olen kyllä pysähtynyt juuri Koivusuon kodalla tulille ja makkaranpaistoon…  Toinen syy matkan jatkamiseen oli, että opastekyltit jämäkästi kertoivat tulosuuntaani: Väärä suunta. Ai ensin pitää kävellä pidempi lenkki? Hyvä on, kyltti oli tarkoitettu hiihtäjille!

Laukaan ulkoilureittien varrelta löytyy muutamasta paikasta näitä hienoja puuveistoksia. Hirvenpään seurana oli kodan viereisen ilmoitustaulun toisella laidalla Keski-Suomen maakuntalintu metso, yhtä taitavasti veistettynä. Koivusuon siistin kodan vieressä on myös kuntoilijalle lisäpuuhaa erilaisten venyttelytelineiden muodossa ja hädänalaiselle huussi.

Mustikkamaastoa

Lähdin seuraamaan Mustavuoren pisintä reittiä eli yhdeksän kilometrin pituista rinkulaa, jolta voi tehdä myös piston Lievestuoreenjärven rantaan. Jälleen hymyilin hiihtäjiä varten tolppaan kiinnitetyille opasteille – muun muassa Jyrkkä lasku, Varo vastaantulijaa; parhaassa tolpassa oli peräti kuusi kylttiä. Hiihtokaudella kunnon opasteet ovat kyllä tarpeen ja avittavat turhien latuerheiden välttämisessä. Kyllä kävelijä pääsee helpolla!

Pikkutieltä oli hyvä tarkastella metsämaastoa myös siltä kantilta, olisiko marjasadosta tulossa suotuisa. Sekä mustikoiden että puolukoiden osalta tilanne näytti lupaavalta. Mustikka oli ehtinyt nähdäkseni jo kukkia ja eiköhän puolukka sitkittele vielä viileätkin yöt ja tuota mukavasti marjaa näillä kankahilla.

Tie hakkuuaukean vieritse

Pikkutie johdatti risteykseen, josta oma reittini kaartoi oikealle, hauskojen päällekkäin kasattujen kivipinojen vieritse. Oikealla puolella kukoistivat ihanan vihreät nuoret lehtipuut, vasemmalla puolestaan oli iso hakkuuaukea, jolla oli nähtävästi suoritettu päätehakkuu.

Mustavuoren alueella on ihan tavallista metsää, siis myös talousmetsää, joten täällä pääsee näkemään keskisuomalaisen metsän monet kasvot. Paikoin reitin varrelle on pystytetty tilapäistä muoviaitaa, jotta kulkijat eivät erehtyisi tallaamaan taimikkoa. Lisäksi tien varrella on muutamissa kohdin sinivalkoisia maalauksia puunrungoissa markkeeraamassa puolustusvoimien Lievestuoreen varikolle kuuluvaa aluetta.

Kelottuva kynttiläkuusi

Astelin havupuuvoittoisen sekametsän vieritse kulkevaa tietä, kun piti hiljentää vauhtia. Vasemmalla puolellani oli useita viehkoja, kelottuneita kynttiläkuusia, joiden huimaavan hienot naavaparrat suorastaan lauloivat puhtaan ilman oodia. Aivan mahtavan näköistä!  Vaikka kieltokylttejä ei puiden kohdalla olekaan, armahtakaapa ohikulkijat kaunokaisia ja jättäkää naavatupot rauhaan – niitä ei sovi käyttää askarteluun, vaikka kuinka houkuttaisi.

Naavaparta kuusi

Hiljainen hetki hoikkien kuusiukkojen tykönä on paikallaan. Että naavaa voikin olla niin montaa eri väriä! Jos on luullut, että naava on aina sitä vaaleanharmaata, on erehtynyt. Sävyeroja löytyy vaikka kuinka, hyvin vaaleasta tummanharmaaseen.

Jos päässäni olisi ollut lippalakki, olisin vetäissyt käden lippaan. Tyylikäs harmaantuminen on erittäin charmikasta myös kuusipuissa.

Mustavuoren kota

Mustavuoren  (toiselta nimeltään Majavuoren) laelle kapuaminen ei ollut mikään urakka, vaan nousu tapahtui ihan huomaamatta, vähitellen. Komea kota odotti kangasmaaston keskellä ja jos olisin halunnut istua säältä suojassa, olisin ilman muuta tehnyt tulet kodan tulipaikkaan. Vaan tuulta ei ollut nimeksikään ja olin pukeutunut viileähköön päivään nähden ihan riittävästi, joten kiersin kodan ja astelin heti sen takana olevalle laavulle.

Mustavuorella ei ole tarjota järven rantaa, siispä kahvin tai teen keittäjän tulee muistaa ottaa juomavesi mukaan jo kotoa. Pilkahduksen järvimaisemasta täältä kuitenkin saa: Lievestuoreenjärvi erottuu puiden latvojen välistä, parhaiten juuri laavun puolelta.

Eväsleivät laavutulilla

Kuivia polttopuita oli mukavasti saatavilla, joten tekaisin tulet, kaadoin termarista vettä kuppiin ja haudutin eväsleipien paahtumista odotellessa teetä kupposen jos toisenkin. Ja kolmannen, kun juusto oli sopivasti sulanut ruisleivän päälle. Yksinkertaista, mutta hyvää.

Mustavuoren laavu on siitä hauska, että tulipaikka on laavun keskellä niin, että penkit sitä kiertävät. Laavun laidassa on kuitenkin laveria sen verran, että suojaan mahtuu myös oikaisemaan itsensä. Yhdellä aiemmalla retkellä tapasinkin erään retkeläisen, joka oli tullut laavulle juuri yöpymään. Jos tulisija olisi laavun edessä, olisi yöpaikkoja toki useammalle, mutta päiväretkeläisille tulipaikan sijainti on ihanteellinen.

Lievestuoreenjärvi

Evästelyn jälkeen huomasin, että olin jo taivaltanut yli puolet 9 kilometrin matkasta. Kun eteen tuli risteys, josta olisin päässyt suuntaamaan lähtöpaikkaani kohti, aprikoin vain hetken ja päätin tehdä lisälenkin Lievestuoreenjärven rantaan. Eihän se ollut kuin puolitoista kilometriä ja alamäkeen, siis menomatkalla.

Laskettelin vähemmän kuljettua polkua mäen alas ja kävin ensin kurkkaamassa järvenrantaa siellä, mistä jääladulle pääsee talvisin, mutta ranta oli niiltä main hyvin kostea ja järvimaiseman ihailu jäi vähäiseksi. Palasin ahomansikankukkien reunustamaa polkua takaisin ja ennen ylämäkeä kääntyi pikkupolku järven rantaan. Siellä onnisti: kallioiselle rannalle saattoi istahtaa katselemaan Lievestuoreenjärven lahtea. Sitten äkkäsin selkäni takaa kyltin, jossa huomautettiin ”Lievestuoreen varikon suoja-alue/ Liikkuminen sallittu vain merkityillä reiteillä”. Noh, enköhän ollut pysytellyt tarpeeksi hyvin merkityillä reiteillä. Moista varoitusta ei muualla tullutkaan nähtyä, joten jäin aprikoimaan vain sitä, että sopiihan reitiltä toki poiketa mustikoita, puolukoita tai sieniä poimimaan.

 

Mustavuoren pikkutietä

Kapusin rannasta takaisin rinkulareitille ja kevyenä jatkuvalle metsäautotietaipaleelle. Tien varressa näkyi edelleen jälkiä aiempien vuosien hakkuista, mutta taimikko oli jo hyvässä kasvussa. Nuoret koivut hehkuivat kauneinta vihreän sävyään, kiitos alkukesän. Kun vilkaisin vasemmalle, erotin kuusenlatvusten välistä kauempaa yhden kelottuneen kynttiläkuusen, joka seisoi vihreiden nuorukaisten valtavan lauman takana kuin ryhdikäs isoisä.

Pihlajaperjonen

Kävellessä on hyvää aikaa katsella niin maisemia kuin yksityiskohtia. Huomasin valkomustan perhosen liihottelevan edessäni ja kohta se laskeutui kuusinuorukaisen oksalle. Perhonen ei ollut millänsäkään, vaikka menin ihan sen lähelle. Vasta kun siivekäs kyllästyi kuusenoksaan, se nousi ilmaan ja jatkoi matkaansa kulkusuuntaani, laskeutuen pian soralle. Että yksinkertaiset asiat voivat olla kauniita! Kaunokainen jäi nimettömäksi, ennen kuin kotona selvitin kuvien perusteella, että kyseessä oli pihlajaperhonen. Opinpa taas yhden uuden asian!

Tupasvilla, Lievestuore

Vähän matkan päästä vastaan tuli toinen ihanuus: kun maa muuttui kuivasta kosteammaksi, suomättäitä täplittivät aivan tien vieressä sadat tupasvillan untuvaiset valkohatut. Tupasvilla on niin hauraan kaunis, yksinkertainen tupsupää, että olen aivan myyty sen edessä. Vähän aiemmin esiin tullut aurinko jaksoi ystävällisesti paistaa vielä tupasvillameren kohdatessani.

Enää oli jäljellä pieni reippailu Koivusuon kodalle ja siitä takaisin lähtöpaikkaan tuttua reittiä. Reitti oli kokonaisuudessaan hyvin merkitty, joten ilman karttaakin pärjää täällä mainiosti kesäretkellä; talvella valmiit ladut pitävät reitillä pysymisestä huolen. Ulkoilualueen kartta löytyy ilmoitustaululta lähtöpisteestä ja Koivusuon kodalta, joten varmistukseksi voi vaikka ottaa kännykällä kuvan kartasta, jos haluaa pelata varman päälle.

Laukaan kunta ei ole listannut Mustavuorta retkeilykohteissaan; moni mieltää alueen ensisijaisesti kuntohiihtäjien ja lenkkeilijöiden treenipaikaksi. Totta on, että Mustavuoren leveillä väylillä kävellessä ei tule samanlaista retkifiilistä kuin kapeilla metsäpoluilla, mutta retkitunnelmiin pääsee silti mainiosti. Luonnon rauhaa riittää sekä reitin varrella että kodan tai laavun penkillä, mukavan tulipaikan äärellä. Sitä paitsi Mustavuoren reiteillä on poikkeuksellisesti mahdollista kulkea retkiseuralaisten kanssa myös vierekkäin eikä peräkkäin, mikä on perheretkeläisille ja muille seurueille aina kivempaa. Jos lastenrattaiden pyörät sietävät pieniä epätasaisuuksia, voi niidenkin kera lähteä tänne leppoisalle päiväretkelle.

Kartta. ETRS-TM35FIN-tasokoordinaatit N 6902559, E 454015.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.