Laitilan Vähä-Tulejärvi on oiva retkikohde

Laitilassa sijaitsevalla Vähä-Tulejärvellä on rantaviivaa reilu kilometri. Järveä kiertävä luontopolku on melkein viisi kertaa pidempi, se tekee reilun kierroksen ympäristön kankailla ja aarnimetsissä. Reitin varrella on muutama mielenkiintoinen kohde – esimerkiksi Jukolan viestin lähtöalue vuodelta 1985.

Vähä-Tulejärven luontopolku Laitilassa
Päivämäärä: 17.8.2025.
Luontopolkumiehen reittinumero: 617.
Reitin pituus: 5 km.
Kohokohdat: Aarnimetsä, rapakivet, Jukolan viestin lähtöpaikka, uimaranta.
Parkkipaikka: Vähä-Tulejärven uimaranta. Osoite Krouvintie 131. Paikka kartalla.
Julkiset liikenneyhteydet: Lähin bussipysäkki, Kovero E, noin neljän kilometrin päässä.
Opasteet ja kyltit: Melko hyvät.
Varusteet/jalkineet: Ei erikoisvaatimuksia.
Vaativuustaso: Keskivaativa reitti.
Tulipaikka: Yksi tulipaikka reitin lähtöpisteessä.

Lanajuovan reitin tekstissä kerroin elokuisen viikonlopun hankalista sääolosuhteista, jotka pakottivat retkeilyryhmämme muuttamaan suunnitelmia ja siirtymään merelle suuntautuvista retkistä kuivalle maalle. Niinpä sunnuntaille suunniteltu soutuvenematka Rauman Reksaareen jäi väliin. Sen sijaan suuntasimme auton kohti Varsinais-Suomea, jossa minulla oli mielessä pari mahdollista kävelyreittiä. Ensimmäinen valinta osui Laitilan Vähä-Tulejärveen.

Vähä-Tulejärven luontopolun lähtöpaikaksi oli merkitty Krouvintie. Ajelimme sitä ehkä vähän edestakaisin ennen kuin osasimme (taas kerran) hyödyntää sitä yhtä hakukonetta ja navigoimme sen perusteella perille. Suurinpiirtein osoitteesta Krouvintie 131 kääntyy nimetön hiekkatie, jonka varrella on myös opasteita kohti uimarantaa. Luontopolun lähtöpiste on uimarannan vieressä.

Vanha reittikartta ei enää ihan pidä paikkaansa. Reitin linjaukseen on tullut selviä muutoksia tämän taulun tekemisen jälkeen. Palaamme niihin myöhemmin. Opastaulun mukaan reitti on merkitty valkoisilla maalitäplillä maastoon, nyt ne olivat punaisia myös luonnossa.

Reitti kierretään vastapäivään. Polun aloitus on kohti pohjoista. Punaisia maalimerkkejä riittää.

Alkumatka kuljetaan mäntykankaalla, jossa on varmasti tehty avohakkuu kymmenkunta vuotta sitten. Polun varrella on paljon muutaman metrin korkuista taimikkoa.

Laitilan nettisivun mukaan reitin varrella on 15 luontoon liittyvää opastaulua. Ne olivat melko kuluneita. Osa oli tehty vanerilevyistä ja niiden tekstiä oli jo vaikea lukea.

Aloitimme reitin kävelyä pienessä tihkusateessa. Luonto oli myös edellisen yön jäljiltä kovin kosteaa. Näillä tienoilla, noin puolen kilometrin kohdalla, polku kulki heinikon ja matalien puuntaimien välissä ja niinpä housut kastuivat aika pahasti. Mietin jopa takaisin kääntymistä, mutta onneksi päätimme jatkaa.

Reitti ylittää hiekkatien ja käy pohjoisimmassa pisteessään. Tästä sukelletaan tunnelmalliseen aarnimetsään, jossa oli jo paljon mukavampi kävellä. Blogin pääkuva on otettu kohdassa, jossa oli melko paljon vanhoja opastauluja. Yksi kertoo kuusesta ja toinen puiden pituudesta. Molemmissa on muuten numero 6 – mahtaako tieto 15 opastaulusta koskea vanerisia tauluja vai tulostettuja opastauluja.

Samassa kohdassa on myös opastaulu toisella puolella polkua. Se kehottaa kurkkaamaan polun vieressä olevan kumpareen luolia. Kartiomainen kivi kasvaa imarretta ja sen ympärillä on luolia ja pienempiä lohkareita. Tämä on luultavasti reitin hienoin ja erikoisin maastonkohta.

Reitti jatkuu vielä hetken tässä hienossa vanhassa metsässä.

Noin puolentoista kilometrin kohdalla reitti palaa äsken ylitetylle nimettömälle metsätielle. Nuoli näyttää reitin suunnan ja taitaapa taaempana olla myös valkea kyltti, jossa lukee ”300 m” sen merkiksi, että tietä pitkin kävellään 300 metriä.

Ollaan reitin korkeimmalla kohdalla, tosin vain viitisentoista metriä aarnimetsän yläpuolella. Kartan mukaan ollaan mäellä, jolla on hauska nimi, Mäyrä. Reitti kääntyy taas metsäpolulle. Tässä oli ensimmäinen luontopolun kahdesta taukopaikasta. Päätimme hyödyntää pöytää lyhyeen kahvitaukoon, tosin kostean sään takia pidimme taukoa oikeastaan seisten.

Matka jatkuu hetken ajan mukavassa kangasmaastossa, leveää polkua pitkin.

Pian kurvataan pitkoksille, jotka vievät kosteamman kohdan ohitse. Tässä polun linjaus oli selvästi muuttunut. Aiempi polku taisi kulkea lähistöllä olevien asuintalojen läheltä, nyt se oli siirretty kauemmaksi. Rakenteet vaikuttivat melko uusilta.

Kolme kilometriä takana. Polku saapuu Voiduntien laitaan. Sitä pitkin kuljetaan noin nelisensataa metriä. Vanhan reittilinjauksen mukaan polku on tehnyt mutkan tien oikealla puolella (lounaispuolella) olevalle jyrkälle kalliolle. Nyt kuljetaan tietä pitkin, kunnes nuoli osoittaa vasemmalle.

Käännytään loppusuoralle kohti lähtöpaikkaa. Aluksi ohitetaan reitin toinen taukopaikka.

Täällä kiinnitin huomiota rapautuviin kiviin, joita tässä loppumatkalla oli paljon. Samanlaista rapakiveä olin oikeastaan nähnyt luontopolkuretkilläni aiemmin vain Kymenlaaksossa. Tätä kirjoittaessani opin nyt sen, että Suomessa on neljä rapakivibatoliittiä, joista täällä ollaan luonnollisesti Laitilan rapakivibatoliitissä. Ja mikä on batoliitti – se lienee jonkinlainen muinaisen tulivuoren kivimuodostelma, joka on syntynyt syvällä maankuoressa. Paremmat geologian taidot omaava saa mielellään oikaista minua, jos tässä meni jotain pieleen. Vielä lisätieto: Suomen suurin rapakivimuodostuma on siis Viipurin batoliitti, joka on ollut valtavan tulivuoren magmasäiliö.

Seuraavaksi ylitetään hakkuuaukea, johon on jätetty siemenpuita. Tällä aukealla voi helposti havaita ison määrän rapakivilohkareita.

Lopuksi kuljetaan kangasmaastossa. Reitti oli täälläkin vaihtanut linjausta. Aiempi linjaus kulki hakkuuaukean jälkeen suoraan järven rantaan, nyt tehdään hieman pidempi kierros kohti itää.

Loppumatkalla oli kaksi mielenkiintoista vaneritaulua, joista tekstinkin sai vielä luettua. Ensimmäisen kohdalla oli Jukolan viestin lähtöpaikka vuodelta 1985 ja tämä toinen kertoo Laitilan 46 kylästä. Vähä-Tulejärven luontopolku kiertelee Sorolan, Haukan ja Kodjalan kylien metsissä.

Palasimme lähtöpaikalle. Lopuksi hyödynsimme vielä rauhallisen uimarannan rakenteita. Täältä löytyy puusee, laavu, tulipaikka ja piknikpöytä järven äärellä. Istahdimme vielä toiselle tauolle.

Reitin pituudeksi mittasin melko tarkkaan viisi kilometriä. Aikaa käytimme tunnin ja kolme varttia. Emme tavanneet muita kävelijöitä.

Reitti on keskivaativa, mutta kuitenkin helpohko. Korkeuseroja on melko vähän ja polku on suurimmalta osin hyväkulkuinen.

Vähä-Tulejärven luontopolku oli aika mukava metsäkävely. Vanhan metsän osuus, rapakivet ja muutamat mielenkiintoiset opastaulut saivat kävelyretken tuntumaan onnistuneelta. Toivottavasti tauluja kuitenkin uusitaan, olisin mielelläni halunnut lukea ne kaikki.

Sijainti: N=6753737.398, E=217991.728 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=60,818512, GEO:lon=21,811576

Voit seurata retkitunnelmiani myös Facebookissa
ja Instagramissa: @luontopolkumies 

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Pamprinniemen luontopolku
Hierkonpolku
Tummamäen luontopolku

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle.