Tuulimyllyn luontopolku Lemillä: Huttulan kylän kulttuurimaisemia ja taukopaikka tuulimyllyn katveessa

Lemin Huttulan kylällä voi patikoida kahdellakin luontopolulla. Polut lähtevät kylän liikunta-alueelta, jossa on myös laavu ja kota. Tuulimyllyn luontopolku on noin kuuden kilometrin kierros kulttuurimaisemissa ja vihreissä lehdoissa. Matkan varrella on vuodesta 1853 kalliokumpareella seisonut tuulimylly.

Tuulimyllyn luontopolku Lemillä
Päivämäärä: 25.5.2026.
Luontopolkumiehen reittinumero: 668.
Reitin pituus: 5,8 km.
Kohokohdat: Huttulan kylän maisemat, rehevä lehtoalue, tuulimylly taukopaikkoineen.
Parkkipaikka: Salmentien alkupäässä. Paikka kartalla.
Julkiset liikenneyhteydet: Huttulan linja-autopysäkkin parinsadan metrin päässä.
Opasteet/kyltit: Kohtuuhyvät.
Varusteet/jalkineet: Reitin varrella rehevää kasvillisuutta, esim. nokkosia. Ei paljaita nilkkoja. Valitsisin pitkävartista jalkaan.
Vaativuustaso: Keskivaativa reitti.
Tulipaikka: Yksi tulipaikka, lähtöpaikalla.

Melko tasan neljä vuotta sitten kävin kävelemässä Lemin Huttulan kylässä sijaitsevan Repovuoren luontopolun. Samasta paikasta lähtevä Tuulimyllyn luontopolku jäi silloin kävelemättä ja arvelin palaavani tälle toiselle reitille jossain vaiheessa. Nyt, toukokuussa 2026, ajelin taas seudulla ja päätin ottaa tämän reitin ohjelmaani.

Ajelin siis tutulle lähtöpaikalle Salmentien laitaan. Tässä on liikunta-alue, laavu ja kota – sekä opasteita moneen tarkoitukseen. Vanhojen kilometritolppien näköisissä opasteissa on luontopolkujen nimet. Neljä vuotta sitten tässä oli myös puinen luontopolkukyltti, sitä en enää nähnyt.

Olin saanut lukijalta tiedon, että alkumatkan komea kuusikko olisi edellisen kävelyni jälkeen hakattu nurin. Näin todella oli. Luontopolut alkavat siis melko tuoreessa taimikossa. Reittimerkinnät ovat täällä sinivalkoisia.

Muutaman sadan metrin jälkeen ollaan kuusikon laidassa, mutta reitti kääntyy tässä 90 astetta vasemmalle.

Kohta polku ylittää Salmentien ja jatkuu nuoressa metsässä, vanhalla kärrypolulla. Tässä oli myös vieraskirja, johon raapustin tietysti nimeni. Edelliset merkinnät olivat noin viikon takaa.

Kilometrin kohdalla noustaan Nuoramäelle. Mäki on sen verran jyrkkä, että rinteeseen on viritetty köysi nousun avuksi. Mäen päällä kaksi polkua erkanee toisistaan. Tällä kertaa käännyin siis vasemmalle, Tuulimyllynpolulle. Pidin reittien symboleista jo edelliselläkin kerralla: Repovuoren nuolessa on kettu, Tuulimyllyn polussa tietysti tuulimylly.

Tämän polun oma osuus alkaa pellon laitaa pitkin. Samalla käydään reitin pohjoisimmassa kohdassa pellon pohjoispäässä.

Pellon laidalta siirrytään hiekkatien laitaan. Kyltti kertoo, että tieosuutta on 800 metriä ja se jatkuu jopa Mikkelintien toiselle puolelle.

Tevaniementien kävely tarjoaa ihan mukavaa maalaismaisemaa. Olen varmaan aiemminkin todennut, että luontopolkujen hiekkatieosuudet ovat mielestäni ihan OK, jos liikenne on vähäistä.

Mikkelintien ylityksen kohdalla kävelyä on takana 2,3 kilometriä. Ylityksen jälkeen jatketaan vielä 250 metriä Vuorelantietä, kunnes sinivalkoinen nuoli näyttää metsäpolulle. Reitti kulkee nyt melko lähellä Löytänä-nimistä järveä. Hakkuuaukealla polun löytäminen oli hetkittäin hieman haasteellista, mutta sinivalkoisia tolppia oli onneksi tarpeeksi. Olisin mielelläni käynyt myös Löytänä-järven rannassa, mutta reitti ei kulje sinne. Rannat näyttävät ruovikkoisilta ja uskonpa, että näin keväällä täällä olisi voinut havainnoida muuttavia vesilintujakin.

Järven eteläisimmän pisteen kohdalla kadotin polun taas hetkeksi. Mäntykankaalla risteili erilaisia polkuja – veikkaan, että rinteeseen oli tehty jonkinlaisia maastopyöräreittejä. Lopulta löysin tieni sinivalkoiselle tolpalle. Luontopolku vei nyt hyvin rehevään laaksoon, jossa kierrettiin ensin pelto kärrypolkua pitkin, jonka jälkeen polku sukelsi lehtometsään.

Tämä oli suosikkimaisemiani reitin varrella.

Parinsadan metrin matkalla oli monenlaista vihreyttä. Pahimmillaan polku tahtoo kadota nokkosten ja vuohenputkien alle, kuten tässä kuvassa. Ollaan reitin läntisimmässä pisteessä.

Polku kääntyy tässä kohti kaakkoa ja nousee niityn laitaa pitkin kohti tuulimyllyä. Matkaa takana noin neljä kilometriä.

Tuulimyllyn luona oli pari penkkiä, ja istahdin odotetulle tauolle (penkit näkyvät blogin pääkuvassa). Muita istuskelupaikkoja reitin varrella ei oikeastaan ollutkaan. Tuulimylly on vuodelta 1853 ja se on saanut uudet siivet talkoovoimin vuonna 2021. Erinomainen paikka tauolle.

Matka jatkui tauon jälkeen. Tässä jouduin turvautumaan karttaan, mutta lopulta näin myös sinivalkoisen nuolen läheisen aitan seinässä. Polku kulkee maalaistalojen välistä Alakyläntielle, jota kävellään parinsadan metrin verran.

Vuorossa on toinen asfalttitien ylitys, Huttulantie. Reitti nousee nyt korkeimmalle kohdalleen. Mäen päällä on metsäyhtiön tekemä taulu metsiemme pistiäisistä. Samanlainen perhostaulu oli heti lähtöpaikan tuntumassa. Neljä vuotta sitten taisin mainita, että nämä taulut olivat kuluneita – nyt ne oli selvästi uusittu.

Vielä yksi hiekkatieosuus noin viiden kilometrin kohdalla. Kävellään parisataa metriä Supantietä pitkin.

Ja supasta puheen ollen: loppumetreillä kävellään tosi komean ja syvän supan ohi. Kuva ei tuo sille oikeutta, joten käy ihmeessä itse sitä katsomassa.

Mikkelintien ylitys ja paluu lähtöpaikalle. Tällä kertaa reitin viimeinen kuva oli kota ja laavu liikunta-alueen laidassa. Myönnettäköön, otin kuvan auton ikkunasta kun olin jo jatkamassa matkaa. Kaikki näyttää aivan samalta kuin neljä vuotta sitten.

Kierroksen pituudeksi mittasin 5,8 kilometriä. Kävelyyn kulutin vajaat kaksi tuntia. Tapasin reitillä kaksi kävelijää, jotka reippailivat hiekkatiellä (eivät kiertäneet luontopolkua). Oli rauhallista ja mukavaa.

Reitti on selvästi keskivaativa. Korkeuseroja on, mutta nousut ja laskut ovat suurimmaksi osaksi loivia. Yllätyin korkeuskäyriä katsoessani, että matalimman ja korkeimman paikan ero olisi yli 40 metriä. Sitä ei huomannut.

Kulttuurimaisema, lehdot ja tuulimylly tekivät kävelystä tosi miellyttävän. Opasteissa on hieman toivomisen varaa, mutta reitillä voi pysyä helposti esim. Karttaselain-sovelluksen avulla. Sitä hyödynsin minäkin parissa kohdassa.

Sijainti: N=6777504.035, E=544915.615 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=61.1295225, GEO:lon=27.8338730

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Repovuoren luontopolku
Jääkauden jäljet – kivikauden ihminen -patikkareitti
Säänjärven retkipolku